Kohti ääretöntä ja sen ylitse

Mä nousen nousen nousen ylös huipulle

kohti ääretöntä ja sen ylitse,

katson, vielä kerran taakse

mietin kuinka nyt oon heikko,

mut mä kiipeän, vielä himalajaan

En nyt pysty tänne linkittämään musavideota, sillä "Lataaja ei ole asettanut tätä videota saataville maassasi". Mutta kyseessä siis Aste - Himalaja biisi ja oon sitä tänään popittanut kertosäkeen takia tsemppaukses ittelleni.

Tänään on jo taas paljon parempi fiilis, kun eilen. Työt nyt ei oo yhtään sen paremmat, tänäänki huhhuijakkaa. Aamulla jouduin eka potkimaan perseeseen hostiskää, että saan sen oikeuteen (jotain perintöjuttuja vaimon kuoleman takia) ajoissa. No eihän se siihe alkutapaamiseen ehtinyt, mutta nippanappa siihen istuntoon. Jouduin ihan oikeesti sanoo sille, että nyt menet pukemaan päälles ja mä hoidan sun aamupalan, kun se kylpytakki päällä hyöri keittössä 20 minuuttia sovitun lähtöajan JÄLKEEN!! Yks iso lapsi siinäkin huolettavaksi.

Tälläsen aamupalan väsäsin sit kaikille 3 meille

Lisäksi kysyin siltä tänään KOLME kertaa, että miten haluat mun olevan töissä TÄNÄÄN. Eli en edes kysynyt koko viikon tai edes kahden päivän aikataulua, vaan tämän päivän aikataulua. Ja ei tullut mitään vastausta. Joten hoidin pojalle aamupalan, katoin kun se pelas pari tuntia, hoidin sen playdatelle kello 12. Tässä välissä kävin hakemassa tilaamanikuvat (230 pari vaa tilasin) CVS:stä ja päivitin mun valokuvakehykset huoneessa.

Poika kun tuli playdatelta kotiin kolmen aikaa, ni kattelin sen pelaamista ja juttelin sen kanssa pari tuntia, kunnes hostiskä tuli kotiin. Sen jälkee kysyin, että oonko mä töissä vielä tänään ja se sano, että katotaan, ehkä myöhemmin. Eli oon nyt siitä viidestä asti odottanut, että tuunko olee vielä töissä tänään vai en, ilmeisesti en :D

Sama noi hiton autot. Oon siitä tänäänkin kysynyt koko ajan, että voidaanko viedä ne autot huoltoon. Vastaus aina "kohta, istun nyt hetken. Kohta käyn eka W:n kanssa asioilla" yms. Ja kello nyt yli kymmenen ja ei oo autot huollossa. Ja niin kauan kun autot ei oo huollossa ja tullu sieltä takaisin, ni mulla ei oo autoa!

Haha avautuminen. Mutta siis joo, töissä ei oo tapahtunut mitään muutosta! Mutta mun mieliala on parantunut vähän :D

Eka viesti mitä tänä aamuna luin, oli Mian viesti facebookissa, missä se potki muo perseelle :D Mahtava tsemppaus <3 Ihana miten entinen auppari jaksaa Suomesta asti potkia perseelle ihmistä, jonka se on nähnyt livenä kerran, muutaman tunnin verran, vesisateessa valkosentalon edessä DC:ssä :''D <3 Kyllä tää aupparius vaan yhdistää ja on ihana tietää, miten se on ihan messissä mukana sieltä meren toistelta puolelta. Siltä tulee kyllä heti viestiä ja perseelle potkua, jos joku asia mun elämässä mättää :D

Lisäks tehtiin eilen illalla skypessä Y:n kanssa lista paikoista, missä me ALETAAN!! käymään pian! Edes kerran kuussa, kun tekis edes jonkun noista aina, niin elämä ois paljon antosampaa! :)

Ja Y tais muutenki eile vähä säikähtää, ku itkin sille ihan todenteolla pahaa oloa, niin nyt se on tänään soittanut jo 4 kertaa töistään pikapikapuheluita tarkistaakseen, että mulla on kaikki hyvin <3

Plus mulla menee W:n kanssa jo paremmi! Se tykkää, ku istun sen seurana ylhäällä, sillo kun hostiskä ei oo kotona. En mä mitään tee, istun vaan sen kanssa ja kommentoin välillä peliä ja kyselen asioita. Lisäks löydettiin yhteinen kiinnostuksen kohde kännykkäpeleistä! Kerranki löyty peli missä mä voitan sen! Geometry Dash! Koitettiin siis sen kanssa yks päivä noita xboxin ampumapelejä pelaa, ei ihan sujunu multa nii hyvi. Joten toistaseks vaa esitän kiinnostunutta ja intoilen sen kanssa niistä! Mutta ainaki kännykkäpeleissä voidaan "kilpailla" yhessä :D

Lisäksi! Otin tänään yhteyttä jokaikiseen mun ryhmän auppariin, joiden yhteystiedot LCC:ltä sain! Kolme ihmistä about kymmenestä on jo vastannut ja alustavia suunnitelmia tapaamiselle ollaan tehty! Eli kyllä tää tästä alkaa taas rullaamaan!! :)

Ja nyt iha vaa tähä loppuun nopeesti eilisen tapahtumat. Kotona vankina 230 asti, sen jälkeen hostiskä heitti mut junalle. Matkustin junalla Danburyyn asti, mistä Y haki mut juna-asemalta. Käytiin hengailemassa sen siskojen kanssa ja sen jälkee mentiin syömään japsiravintolaan. Oon nyt iha tykästyny japsiruokaan. Namanam. Nuudeleita, fried rice, shrimp ja steak. Naminami <3

Sen jälkee käytiin leffassa kattoo Cinderella ja EN NUKAHTANUT! Leffan jälkee sit Y ajo mut kotiin ja sillon se itku alko ja niistä tunnelmista kerroinki jo eilen. Ei palata niihin enää nyt! :D

Ja vielä sitte vaa tiedoks niille Suomen lumettomuudesta nauttiville, että meijän takapihalla näyttää vielä tältä.

Että sellasta! :D Toivotaan, että tää nyt tästä oikeesti muuttuu vielä iloksi! :)