Tunteiden viemää

Huhuh mitä päiviä tässä takana. Ei meinaa keho ja aivot pysyä millään perässä.

Tosiaan eilen siirryin tänne mun entisen LCC:n luokse asustelemaan. Olin aikalailla yksin koko päivän täällä ja oli vähän orpo olo. En oikee tehny muuta ku vastailin facebookissa miljoonin ihmisten huolestuneisiin kyselyihin. Awh <3 Mutta siis kaikki on ihan ok, mä oon kunnossa, lapset on kunnossa. Älkää huoliko.

Nukuin silti taas ihan tosi huonosti yön, oli vaa liian paljon ajatuksia päässä.

Tänään sitten aamulla heräsin, kun LCC:n lapset alkoi aamupuuhiin. Menin niiden kanssa 1,5 tunniksi hengailemaan ja kattelin kun ne lapset pelleili ja leikki. Toi ton tyttö (L) piirs mulle kuvanki ja kyseli ihmeissään, että miks mä oon täällä enkä S:n luona. Ne siis on S:n kanssa tosi hyviä kavereita ja aina oli playdateja yhessä.

Joskus puol 10 aikaa Jenna sit tuli hakemaan mut täältä ja mentiin Starbucksiin istumaan. Sitte käytii vaa pyörimässä parissa kaupassa ja pitsalla. Pitseriassa törmäsin E:n parhaaseen kaveriin W:n ja sen kanssa siinä halittii ja vaihdettiin kuulumiset kanssa.

Puol 1 aikaan Jennan piti lähteä töihin, joten mä käppäilin sulkemaan pankkitilini. Sen jälkeen käppäilin 30 asteen helteessä noin 40 minuuttia tänne. Oli KUUUMA.

Hoidin kaikki käytännön asiat kuntoon ja sain myös mun lentotiedot. Sunnuntaina lennän puol kuudelta illalla ja maanantaina yhden aikaan olen Suomessa. Vaihto on Saksassa.

Viiden aikaan pihaan kurvasi pitkästä aikaa Y... Tosiaan lopetin sen koko jutun sillon niin tökerösti, että on alkanut huono-omatunto vähän kolkuttamaan ja päätin, että juttu ansaitsee kunnon face-to-face päätöksen. No eihän siinä mennyt kun puol tuntia, kun kumpikin jo itkettiin.

Sitte saatii vähä kasattua itteämme ja käytiin syömässä. Ihan mielettömän hyvää ruokaaaaa <3

Sen jälkeen taas itkettiin ja kasattiin ittemme, jotta päästään jäätelölle.

Käytii jäätelöllä paikassa missä ne tekee ilmeisesti sen jäätelön ihan ite omien lehmien maidosta. Tosi söppänä tollanen maatila jäätelökoju. Pitkät jonot oli kyllä. Mutta aivan mielettömän ihanaaaa jäätelöäää!!! <3

Jäätelön syömisen jälkeen ajeltiin vähän aikaa ja sitte pysähdyttii juttelemaan ja sitte itkettiinkin jo niin kovaa, että itkuoksensin mun jäätelötkin pihalle. Shellasta.

Nyt on muutenkin niin tunteet pinnassa lähdön takia, että ei auta yhtään asiaan. Lisäks oon nukkunut niin huonosti viime päivinä, että ei hyvää päivää.

Sanoinkin Jennalle, että tässä tulee varmaan itkettyä melkeen non stoppina seuraavan viikon. Eka täällä jenkeissä ja sitte jatkuu varmaan Suomessa sama. Iloa, jännitystä, surua, haikeutta, ikävää, kaipausta, intoa, vitutusta, jälleen näkemistä ja kaikkea mahdollista.

Ei tässä muuta! Nyt taidan itkeä itteni uneen, just because I can.

Mutta kaikki on siis hyvin. Älkää huoliko! Mutta nyt kun on ehtinyt istua ja hengähtää niin alkaa iskeytmään totuus vasten kasvoja. Joudun jättämään taakseni elämän, jota oon 15 kuukautta täällä rakentanut. Vähemmästäkin tulee tunteet pintaan. Ja samalla tiedän, että muutaman päivän päästä nään taas mun perheen Suomessa <3 Tsiisus! Ja jos se ei vielä riitä niin päälle vielä that time of the month. Että terveppä terve!

Hyvää yötä ja huomenta! <3