lauantai 6. kesäkuuta 2015

Muutoksia Suomessa

Kolmisen viikkoa jäljellä ja en vaan jaksa odottaa. On toisaalta sääli, että hinku Suomeen ja kyllästyminen Connecticutiin ja aupparin työtä kohtaan on niin suuri, että ei jaksa oikeen nauttia vikoista viikoista. Kyllä mä yritän mutta on se vähän hankalaa, etenkin kun Jennallakin on muuta elämää ja mulla ei haha ja lisäks tuntuu että kaiken on tässä lähellä nähnyt jo miljoona kertaa.

Lisäks lapsilla ei oo enää koulua ja ton W:n kanssa pitää hengailla kotona TUNTI TOLKULLA ja kattoa kun se pelaa videopelejä, kun sitä ei kiinnosta tehdä oikeen mitään muuta. Mutta eiköhän tää tästä, kun sääkin paranee taas ensi viikolla ja pääsee toivottavasti taas rannalle yms.

Mutta joo! Aloin tässä miettimään taas millasta on palata takaisin Suomeen. On jotenkin vaikea käsittää, että kohta nään taas kaikki läheiset <3 Koko ajan mietityttää, että onko kaikki heti ihan samalla tavalla kun ennen, vai tuntuuko kaikki ihan vieraalta ja oudolta.

Jotenkin sitä kuvittelee, että kaikki ois Suomessa ihan samalla tavalla kun ennen. Mutta ainakin seuraavista muutoksista oon ihan tietoinen jo:

Äiti & Iskä
Ostanut uuden veneen
Perustanut uuden yrityksen

Johannes
Päässyt intistä
Alkanut seurustelemaan
Muuttanut tyttöystävän kanssa yhteen
Aloittanut työt porukoiden uudessa firmassa

Kaverit
Yks kavereista on ollut Virossa töissä
Sama kaveri alkanut myös seurustelemaan
Yhden kaverin sisko on sairastunut vakavasti syöpään
Yks kaveri on raskaana
Yks kaveri ottanut asuntolainan ja ostanut asunnon

Noi on jo tosi isoja muutoksia läheisten elämässä ja noi on vaan ne muutokset mistä oon tietoinen ja mitkä tuli nyt mieleen tätä kirjoittaessa. Varmasti on paljon muutakin tapahtunut!!

Eli vaikka mä kuinka kuvittelin, niin ei se elämä Suomessa pysähtynyt mun lähdettyä.

Näiden kaikkien muutosten lisäksi oon ite muuttunut ja kasvanut (omasta mielestä) ihmisenä tosi paljon. Eli jännittää miten saadaan taas elämät sovitettua yhteen kaikkien kanssa 1,5 vuoden erossa olon jälkeen. Mutta eiköhän kaikki mee ihan hyvin! <3

En vaan jaksa odottaa, että pääsen taas halaamaan perhettä ja rutistamaan ja pussaamaan meidän koirulia <3 23 päiväää! <3

2 kommenttia:

  1. Tottakai elämä täälläkin on mennyt eteenpäin ja joitakin muutoksia on tapahtunut. Siitä kuitenkin voit olla varma, että sinua odotetaan ja rakastetaan täällä, se ei ole muuttunut <3 t. tätisi

    VastaaPoista