sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Washington DC!!

VAROITUS: kilometripostaus

Tänään on ollut hyvä päivä :) Lapset nukku nätisti koko yön (no okei kerran heräsi nuoremman yskään) ja vanhemmat ei tullu herättää muo kesken yötä ja kertomaan, että oon off. Heräsin ite siinä 7 aikaan ja menin alakertaan odottaa jos pojat herää. Torkuin siinä ja aina välillä havahduin ääniin (hostiskä tuli kotiin, Elliot ja Minion tappeli yms). Nuorempi heräs siinä 8 jälkeen ja vanhempi lähempänä puol 9 :D Eli enpä ehtinyt niille antaa kun aamupalan ja sitten olinkin jo off 9.

Kiirellä kävin suihkussa ja laitoin itteni valmiiks. 9.40 olin jo autossa matkalla kohti Wilmingtonia ja bussiasemaa. Bussin tosiaan piti lähteä 10.50 ja matkan pysäkille piti kestää noin 45 minuuttia. Eli mulla piti olla ihan hyvin aikaa. Mutta sato aivan pirkuleesti ja oli vähä ongelmia suunnistamistaidoissa navigaattorin kanssa (se on vähä jäljes koko ajan eikä sen kartat oo iha päivitetty). Lopulta monen mutkan kautta löysin itteni bussiaseman lippuluukun jonoon 10.49... Ja jonosta pääsin pois 11.00. Onneksi bussi jenkkitapaan oli myöhässä, joten ehdin. Oli muuten hyvin kämänen koppi se "bussiasema", ei tsiisus.

Bussissa oli vähän sellanen "nyt en kuullu joukkoon" olo, sillä 99 % ihmisistä oli tummaihoisia. En todellakaan oo mitenkää rasisti mutta kyllä sitä tuns erottuvansa joukosta. Olin viimenen bussissa, joten tyhjiä kahdenpaikkoja ei ollut. Perus suomalaisena kirosin sitä mielessäni, kunnes bongasin mun lisäks ainoan ei tummaihoisen ja aika hyvännäköisen nuoren miehen ;) Istahdin sitten sen viereen. Molemmat nukuttiin Wilmington - Baltimore (noin 1,5 h) väli mutta sen jälkee alettiin höpöttelee keskenään ja siinähä sitte loppu matka (noin 1h) Washington DC:hen meni oikein leppoisasti. Paasattiin kaikkea matkustamisesta, koulutuseroista, veloista, eri kielistä, elämän suunnitelmista yms :D Tosi mukava tyyppi. Lisäks se saatto mut sitte bussiasemalta lähemmäs metroasemaa missä näin Marijan. Eipä tarvinnut yksin hortoilla kovin kauaa :)

Marijan löysin aika helposti ja oli kyllä tosi ihana nähdä sitä taas :) Suunnattiin sen kanssa heti ostaa mulle metrokortti! Wuhuu!




Minä ekertaa metrossa DC:ssä OMG!!

Sitte suunnattii kohti White Housea!! Nähtiin siellä pikaisesti Suomi Mia (!!) ja sen kaveri, jonka nimen ja kotimaan unohdin (sori :/). Oli kyllä tosi mukava nähdä molemmat, etenkin Mia kun oon sen blogia lukenut jo niiiiin pitkään ja se on ehdottomasti yks mun suosikki blogeista :) Ne kerto molemmat paljon kaikkea niiden hyviä ja ei niin hyviä kokemuksia vuodestaan ja mä avauduin niille mun kokemuksista ja sain vinkkejä tulevaan. Niiden piti kuitenki aika nopeasti lähteä, niin ei ihan kamalasti siinä ehditty sen ihmeempiä. Mutta oli kyllä tosi kiva nähdä ja tosi mukavia molemmat!! Toivottavasti törmäämme vielä uudestaan!! Ja oli kyl tosi outoa puhua jonkun kanssa Suomea kasvokkain LIVENÄ (no okei, pääasiassa puhuttii enkkua mut pakkoha sitä oli vähä Suomea mukaan änkeä)!! Mia on kuitenki eka Suomalainen kenet oon tavannut 3 viikkoon!! :D




Enivei, sitten ku ne lähti niin me jatkettiin Marijan kanssa White Housen takapuolelle :D Vettähän tuli siis ihan kaatamalla ja molemmat oltiin jo aika kosteissa tunnelmissa, joten eipä viitsitty kun kiertää sinne takapuolelle ottaa pari kuvaa ja sitte lähteä tarpomaan takas metrolle. Eli tällä kertaa DC:n reissulta jäi käteen vaan White House ja Washington monument. Jääpähän paljon katsottavaa vielä ensi kerraksi.




Mutta tosiaan, suunnattiin Mian suosittelemaan ostariin Pentagon Cityyn. Oli kyllä aika suuri ostari ja eipä sitä iha kaikkea ehtinyt mitenkään kiertämään kun aikaa ei mahdottomasti ollut. Ekanahan meillä tietysti oli mielessä ruoka. Mä hain ruoan Taco Bellistä ja Marija subarista. Törmättii myös sattumalta pariin Au Pair koulu tuttuun ja vaihdettiin muutama sana niiden kanssa.




Ruokailun jälkee kierrettii kauppoja ja käytii vähä hieronnassa :D Näillä ostareil on aika paljo jotain thaikku (?) hierojia joilla on sellaset hierontapaikat siinä käytävällä (nyt ei todellakaa oo siis kyse mistää happy ending jutuista :D). Marija halus kokeilla sellasta jote otettii sitte 10 minuutin hieronnat siinä. Olihan se aika mukavaa. Mutta sen jälkee Marija halus kokeilla hieronta tuoleja ja hahah täytyy sanoa, että ne oli paljon paremmat :D Toi 10 minuuttia thaikku hierojalla makso 12 dollaria + tippi ja noi hierontatuolit oli 3 minuuttia 1 dollarin :D Otettiin siinä sitte 3 dollarilla 9 minuuttia molemmille. :D

Käytii myös Starbucks coffeessa hakee vähä sukaa brownieta omnom <3

Minähän en siis millään maltanut odottaa, vaan haukkasin ennen kuvan ottamista :D


Joskus puol 8 aikaan suunnattiin kohti metroa, Marija jäi pois pari pysäkkiä ennen muo ja jatko siitä matkaa hostperheensä luokse. Täytyy kyllä myöntää, että oli aika orpo olo yksin myöhään illalla Washington DC:n metrossa. Mutta selvisin. Kuitenkin suht paljon väkeä joka puolella ja selkeesti siihen aikaan liikku myös tosi paljon poliiseja. Saavuin Union Stationille jo joskus vähän jälkeen 8 ja kävin heti ostaa bussilipun ja tsekkaa pysäkin, että en vaa myöhästy. Sen jälkee kävin hakee vähä välipalaa ja istuskelin hetken kunnes uskaltaudin ulos odottaa bussia. Tällä kertaa oli paljon sekalaisempi porukka odottamassa ja valitsin yhen nuoren rehellisen olosen parin kenen lähettyville lyöttäydyin odottelee :D

Bussi lähti ihan ajallaan 8:50 pm ja matka meni tosi nopsasti, kun tajusin että bussissa on ilmanen wifi. Olin Wilmingtonissa 11:20 pm ja hostiskä oli muo poliisiauton kanssa vastassa :D Se ei ihan luota tohon kaupunginosaan (joo en ihmettele), joten se halus saattaa mut mun autolle, joka oli 2 minuutin päässä bussiasemalta :D Mutta pakko myöntää, että olin tosi helpottunut, kun se sano ite tulevansa. Sillä muo kyllä pelotti valmiiks ajatus, kulkea yksin pimeeseen parkkihalliin noin myöhään yöllä. Eli oli tosi kiva, kun sain ihan kyydin poliisiautolla mun auton viereen ja sitte vielä ajoin sen perässä vähän matkaa, jotta pääsin navigaattorin kanssa samalle aaltopituudelle :) Eli kyllä ainaki hostiskä nosti tänää tän perheen pisteitä ihan hurjasti tolla eleellä! Ehkä mä saan tän jutun vielä toimimaan tän perheen kanssa! Katsotaan! Pitäis vaan rohkaistua rehellisesti puhumaan niille. Mutta en heitä vielä kirvestä kaivoon, katotaan mihin tilanne etenee!

Kotimatka meni iha lepposasti musiikkia kuunnellessa. Kävin Wawassasta hakee mango smoothien omnom ja sit ajoin kotiin. Nyt kello on 2 yöllä ja mun työt alkaa 7 aamulla, oopsie. Mutta oli pakko päästä kirjottaa, etten unohda mitään. Lisäks mun työt loppuu jo 12 eli meen sit vaa takas nukkuu :) ja oon off maanantaina, eli voin vaikka nukkua huomenna kello 12 tiistai aamuun jos siltä tuntuu :)


Mutta joo! Iha jotenki uskomatonta, että mun on vaa mahdollista ottaa bussi ja lähteä päiväks WASHINGTON DC:HEN!! Whoot?! Ei vaa oo todellista. Jotenki en yhtää osaa sisäistää, että mitä sitä on tässä taas tänää tullu tehtyä. Vaikutelma DC:stä on tällä hetkellä: kylmä ja sateinen :D Mutta pakko sinne on päästä silti uudestaa joskus hyvällä säällä! Valkonen talo oli tottakai aika siisti nähä, mut hei aika pikkunen se on. Siinä vieressä oli joku rakennus mikä oli mun mielest paljo hienompi ja isompi :D

Eikö?

Mutta jees! Tosi kiva päivä oli siis tänään! Toivottavasti tää elämä täällä jatkuis kivana :)

Hyvää yötä ja huomenta <3


2 kommenttia:

  1. DC on ihan huippu kesällä! :D Tuut sitte takas tänne ko on oikeen kiva sää ja puissa on lehet, haha :D

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tosi kiva nähdä!! Ens kerralla paremmalla ajalla ;)

    VastaaPoista