Fiiliksiä

Nyt taas täällä yksin huoneessa ollessa ja kuunnellessa Au Pair koulu kavereiden kehuja perheistään, mulle tuli paha mieli. Juttelin myös tän perheen edellisen aupparin kanssa ja se nyt ei ainakaan piristänyt mun mieltä yhtään. Vaikka yritänkin muodostaa omat mielipiteeni enkä kuunnella liikaa muiden, niin se on kuitenkin ollut 10 kuukautta tän perheen kanssa. Kyllä sen sanoissa jotain pointtia on. Ja nyt kun mä oon ollut täällä, on paljon helpompi uskoa sen sanomiset. Lisäksi perhe väitti mulle ennen tänne tuloa, että ne on yhteyksissä niiden entisiin au paireihin mutta nyt ne sanookin, että ei ole. Että ne oli kuullut niiden entisten au pairien haukkuvan niitä niiden nykyisille au paireille. Eli nekään ei ole ollut tyytyväisiä täällä?

Mä olen tän perheen 7 Au Pairi ja vain 3 ennen muo on ollut vuotensa loppuun asti täällä. Okei joo, kyllähän ne sanoo että 1) varasti, 2) laitto saippuaa lasten suuhun, 3) oli liian hiljanen ja ei hoitanut hommiaan mutta tässä vaiheessa en tiedä mitä uskoa.

B (viittaan tässä tapauksessa muo edeltävään au pairiin) antoi ymmärtää, että niin kauan kun et lainkaan kyseenalaista mitään niiden tekemisiä tai käskyjä niin kaikki menee loistavasti ja ne on mahtavia. Mutta heti jos mainitset vapaasta viikonlopusta, jatkuvasta myöhästelystä, jatkuvasta aikataulun muuttamisesta yms. niin hostmom suuttuu. Kuulemma usein B ei ole uskaltanut/halunnut tulla huoneestaan vapaa-ajallaan lainkaan ulos, kun host äiti on ollut niin vihainen. Ja mä voin oikein hyvin kuvitella tän, sillä en mäkään oo halunnut kohdata sitä tänään. B sano, että se myös harkitsi rematchiä tästä perheestä, mutta koska sen ensimmäinen perhe oli niiiiin kamala, niin se ei viitsinyt ottaa riskiä vaan päätti jäädä. Se extendas vuottaan ja on nyt uudessa perheessä New Jerseyssä ja ei kuulemma vois olla tyytyväisempi.

Lisäks toi aikataulu. Kyllähän mä tiesin tänne tullessa, että mun aikataulu tulee olemaan todella poikkeava muiden Au Pairien aikataulusta ja mä hyväksyin sen. Mutta se mitä mä en tiennyt, on se miten useasti ne jo määrätyt tunni vaihtuu. Ja miten joka vaihdoksen jälkeen mun pitää ite laskea mun tunnit uudelleen: sillä tänkin viikon tunnit muutoksen jälkeen kipus 45,75 tuntiin. Ja heti tuli roisto olo, kun menin mainitsemaan että aikataulussa on 45 minuuttia liikaa... Sain tosi nyrpeän vastaanoton mutta pakkohan sen oli se korjata kun siitä huomautin. En tiedä tekikö se sen tahalleen vai oliko se 45 minuuttia vahinko, mutta jokatapauksessa hm ei ollut iloinen kun siitä huomautin. Ja kaikkea muuta pientä ärsyttävää ja ei niin reilua huomannut.

Lisäks se yöllinen herätys ja tuntien siirto toiseen päivään on kuulemma myös tosi yleinen käytäntö tässä perheessä.

Sitten se mun ensimmäinen ja B:n viimeinen maanantai perheessä. Oltiin ajelemassa niillä mönkijöillä. Mä tosiaan olin off 10.00 ja työt jatkui 15.00. Me mentiin joskus 12 aikaan ajelemaan niillä mönkijöillä ja mä olin takas kotona neljän jälkeen. Eli tunnin "myöhässä" töistä. Hostmom oli kuulemma yrittänyt siirtää sen tunnin mun aikatauluun!?!? Vaikka olin just ollut omalla ajalla niiden kanssa leikkimässä ja myös siellä vahtinut OMALLA AJALLA lapsia kun hostvanhemmat olivat ajelemassa. Ja oliko mun vika, että lähdimme sielä niin myöhään? Onneks hostdad oli tällä kertaa saanut puhuttua sen muuttamaan mielensä, mutta B sanoi että tämä on todella yleinen käytäntö ja hostmom oli antanut periksi vaan mun ensimmäisten päivien kunniaksi. Joten eipähän huvita enää lähteä mihinkään niiden kanssa vapaa-ajalla ellen ole varma, että ollaan kotona ennen kun työt alkaa...

Lisäks on ton nuoremman pojan käytös.... B sanoi, että ei se hänelläkään ollut alussa joka päivästä mutta lopussa oli. Mä oikeasti luulin että se liiottelee sen pojan käytösä, mutta nyt kun oon ite ollut todistamassa sitä hakkaamista ja huutamista ja housujen alas vetämistä ja pyllistämistä ja kaikkea muuta naurettavaa niin pelottaa ajatus, että se vois joskus olla jokapäivästä. Oon mä ennenkin nähnyt huonosti käyttäytyviä lapsia mutta toi oli jotain täysin uutta. Kun toiseen ei saa minkään laista kontaktia kun se vaan huutaa ja hakkaa. Ja mikään ei tunnu auttavan. B on kuulemma monet kerrat itkenyt niiden nähden, kun ei vaan ole kyennyt tekemään mitään. Ja hostvanhemmat vaan sanoo tyyliin "soosoo". Sillon illalla kun A käyttäyty tosi pahasti niin hostiskä laitto mulle viestiä lasten sänkyyn laiton jälkeen ja kysy miten lapset käyttäyty. Vastasin vaan että: A oli tosi paha, B oli okei. Molemmat nyt sängyssä. Ja mitä se vastaa? "lol" Ihan oikeesti. Ja aamulla ne vaan sanoo lapselle "olen todella pettynyt sinuun". ei mitään muuta. Tänäänkin seurasin illallisella hostiskää ja lapsia. A käyttäyty suht huonosti ja ei syönyt kunnolla, joten isä uhkas aikaisella nukkumaan menolla. Lopulta se jopa sano että: that's it, you're going to bed at 8. Mutta pitikö se tästä kiinni? Ei. Lapsi hillu ylhää vielä puol 9 jälkeen... Joten miten ne uskoo mun käskyjä aikaisesta sänkyyn menosta, jos ei isäkään pidä niistä kiinni.

En nyt tiiä mitä tässä pitäis tehdä tai ajatella. Ylireakoinko mä? Kyllähän mä tiedän, että mikään perhe ei ole täydellinen, joten pitäiskö mun vaan niellä kaikki ja olla valittamatta mistään ja nauttia siitä miten ihania ne osaa olla sillon kun kaikki menee just niiden tahtojen mukaan? Koska ne osaa kyllä olla todella ihania ja mukavia. Mitä te muut (Au Pairit) ootte mieltä?