Jähmeetä

On tää alku kyllä aina vähän jännä. Tosiaan edellisissä perheissä alku oli tosi erilianen, kun oli edellinen auppari molemmilla kerroilla opastamassa. Ekassa perheessä alku alkoi tosi hyvin ja alkuhuuman sokaistamien lasien läpi katottiin kaikkea. Ei toki kauaa mennyt, kun ne ensimmäiset vaikeudet kohdattiin ja lopulta niitä tuli lisää ja lisää. Huhtikuun postaukset on pääasiassa vaan pahan olon vuodattamista. Lopulta monen monen soiton ja yhteyden oton jälkeen sain Cultural Caren uskomaan, että haluan pois. Toki tähänkin prosessiin meni viikkoja, mutta lopulta pääsin rematchiin ja 2 viikon päästä uuteen perheeseen. Se kaks viikkoa edellisessä perheessähän oli ihan hirveetä, mutta siitä selvittiin.

Alku uudessa perheessä oli jees, sen aikaa kun se edellinen aupparikin oli siellä. Käytiin ulkona, tutustuttiin paljon ihmisiin ja oli kivaa. Mutta sitten sain uutiset mummon kuolemasta, mikä toki sai fiilikset aika alas. Siitä kuitenkin päästiin uuteen nousuun ja aloitin työt. Alku oli lasten, etenkin E:n kanssa tosi hankala. Ikävä edellistä aupparia kohtaan oli todella kova lapsilla, kaksi vuotta kuitenkin se niiden kanssa vietti. Mutta siitä päästiin yli, lasten luottamus voitettiin ja asiat alko sujumaan. Lopulta mun vuosi eteni oikeen hyvissä merkeissä loppuun asti. Ongelmia tietysti mahtu matkan varrelle, mutta ei mitään ylitse pääsemätöntä.

Eli molemmissa aikaisemmissa perheissä on ollut joku auttamassa alkuun. Näyttämässä omat rutiinit, tutustuttamassa kavereihinsa ja kertonut vinkkejä.

Nyt mä oon perheen eka auppari. Kaikki on ihan yhtä pihalla kaikesta.

Eilen en poistunut huoneestani, kuin kaksi kertaa. Hostiskä laitto viestiä, että pitäis viikkaa pyykit mutta siinä kohtaa sanoin, että kiitos mutta ei kiitos. Ei oo ollu vapaa päivää tällä viikolla ja mä oon enemmän ku ilonen hoitaa ne pyykit huomenna, mutta tänään mulla ei oo velvollisuutta tehdä mitään. No eihän se hostiskä ollu tajunnut, että mulla pitäis edes mikää vapaapäivä olla, sillä vastahan mä aloitin. Joten pahoitteli ja antoi luvan hoitaa pyykit huomenna.

Joten mä kattelin melkeen puol kautta Greyn Anatomiaa omassa huoneessa. Ja otin päikkärit. Skypettelin ihmisille.

Kerran kävin hakemassa "ruokaa" ja tällä reissulla tapasin tämän paljon puhutun tytön. Ja siis ensivaikutelma oli ihan siis VAU! Se hymyili, esitteli itsensä, toivotti tervetulleeksi ja sanoi opiskelevansa isoihin kokeisiin ja siksi on ollut vaan huoneessaan. Olin ihan häkeltynyt, odotin jotain myreää teiniä joka ignooraa mut kokonaan, mutta hymyilevä, lämmin ja kaunis tyttö vastassa. Ehkä tästä vielä hyvä tulee!

Nää plus 2 näkkäriä, koko eilisen päivän ruoka :'D

Ilalla sitte hostiskän kanssa käytiin vähän aikataulua läpi, että päästään samalle sivulle. Noo ei nyt iha päästy ja vähä hämärään jäi kaikki. Mutta eiköhän se siitä ajan kanssa. Tosiaan tää tilanne, kun on kaikille ihan outo ja uus.

Tänään sitte 615 alko työt, hostiskän avustuksella tein lapsille aamiaisen ja siivosin keittiön. Nyt sitte toka kohtaaminen A:n kanssa oli sellanen, mitä mä ekalta kohtaamiselta odotin. Myreänä tuli keittöön, hädintuskin murahti heipat ja ignooras aamiaisen kokonaan. Toki tiedän, että sen ja hostiskän välit on just tollaset, eli ei varmaan ollu mulle tarkotettu, mutta silti olin vähän yllättynyt muutoksesta.

Lapset haettiin kouluun 650 ja sen jälkeen hostiskä perehdytti vähä talon tapoihin ja näytti miten pyykkikoneet toimii. Aloin sitte pyykkäämään ja skypettelin Y:lle koneiden pyöriessä. Kattelin Greryn Anatomiaa, viikkasin pyykit, otin päikkärit yms.

Joskus 11 jälkeen hostiskä sitte haki W:n pois koulusta, koska se oli kipeä. Ja joskus 12 aikaa hostiskä tuli pyytää, jos mä pitäisin W:tä silmällä sillä aikaa kun se käy hoitelemassa asioitaan. Pyys, että yrittäisin vaikka vartin verran jutella ja tutustua W:hen.

Noo mä sitte vein sille tuliaiset ja yritin hengailla sen kanssa. Sillä oli kuulokkeet korvilla ja se pelas xboxia, kaikkihan sen tietää miten pojat tykkää ku niiden peliä yrittää häiritä. Aika huonot tulokset. Pari kysymystä pelistä kysyin ja lyhyet vastaukset sain. Sitte vaa istuin hiljaa siinä 10 minaa ja lopulta luovutin. Sanoin, että jos se tarvii jotain ni tulee vaa pyytämään ja menin omaan huoneeseen :''D

Johan on jähmeä alku hahaha. Mutta siis onhan tää iha sika rentoa. Oon töissä, mutta muo ei velvoteta edes istumaan lasten kanssa koko aikaa, vaan saan vaan olla omas huoneessa. Koitan jossain välis käydä uudestaa juttelee sen kanssa tai vaikka pelaamassa sen kanssa. Katsotaan!

Nyt ihmiset joilla on kokemusta teineistä, neuvoja?! :D

Tollanen karvapallo äske hiipi mun huoneeseen, IIK