To laugh or cry?

Nyt on saavuttu uuteen perheeseen ja uuteen huoneeseen. Mun hostiskä ja toi hostpoika haki mut vanhasta kodista joskus 12 aikaan. Käytiin pitsalla ja sit toi hostiskä hoiti pari askaretta ja sen jälkeen ajettiin kotiin.

Automatka meni ihan jee. Toi poika ei juuri jutellut, räpläs vaa puhelintaan kuulokkeet korvilla. Mutta aina sillon tällöin, kun jotain jutteli ni mukavalta vaikutti. Hostiskän kanssa juteltiin vähän kaikesta ja se oli tosi kiinnostunut, että mitä mä haluan täällä jenkeissä vielä tehdä ja nähdä. Sitte ku luettelin muutamia juttuja, niin se alko jo suunnittelemaan että lähdetään sen ja hostpojan kanssa käymää niissä. Onhan se kiva, että se on innoissaan, mutta mä kyllä mielummi matkustaisin kavereitten kanssa :D Mutta katotaa nyt!

Lisäks se sano, että mulla ois tän kuun lopussa vissiin jo lomaa... Koska lapsien spring break ja toi tyttö menee johki pois ja toi iskä haluu matkustaa pojan kanssa. Että tässähä vois suomeen lähteä jo ihan parin viikon päästä, mutta toisaalta haluisin niin veneilemäänkin. Mutta sitte noi on myös kesällä  paljon sleep awaycampeillä yms, eli saa nyt nähdä miten paljon mä tässä lomalla tuun olemaan. Oisko noloa käydä Suomessa kaks kertaa :''D Noo katotaa, mitä tässä keksii. 

Mutta joo. Eli matka meni iha jees. Kotona sitte oon laitellu kamoja paikoilleen. Mun huone on "basementissä" vaikka ei tätä kyllä iha sellaseks voi sanoa. Mulla on oma vessa täällä ja sitte täällä alakerras on myös se kotisali. Nyt se on kyllä remontissa ja noi kaikki kamat on tossa "välitilassa". Ihan sikana laitteita kyllä. huhhuh! Mutta joo, oon siis yksin alhaalla ja kaikki muut asuu ylhäällä. Keittiö  on myös (valitettavasti) yläkerrassa.  Mutta joo! Kiva että on omaa rauhaa ja tykkään ihan sikana mun vessasta!

Lisäks naapuri kävi täällä, niin noi halus mut esitellä sille. Istutiin juomassa teetä ja kuuntelin, kun ne jutteli Juutalais juttuja. En ymmärtänyt puoliakaan, ku koko ajan jotain ihme sanoja. Mutta iha mielenkiintosta.

Teen juotua hipsin alakertaan viimeistelemään huoneeni ja kattomaan Greyn Anatomiaa.

Toi puoli mun huoneesta on noiden kamoja

Joskus vähän ennen kuutta hostiskä toi sitte 2 koria pyykkiä ja ilmotti lähtevänsä muutamaks tunniks ulos. Eli oon töissä. Vaikka oon ollut tällä viikolla jo 45 tuntia töissä ja uudessa perheessä ei ekojen päivien aikana sais olla ees yksin vastuussa lapsista... Mutta ihan sama, en todellakaa kehdannut sanoa mitään. Ja se sano, ettei mun tarvii edes mitää tehä ja saan pysyä omassa huoneessa.

Aina välillä käyn vilasee, että toi poika on elossa. Sillä tuli äsken kaveri tänne ja ne vaa pelaa xboxia. Että eipä tässä kummempia.

Kauhee nälkä, mutta en kehtaa alkaa kokkailee. Kävin äsken kattoo jääkaapista mitä löytyy ja valkkasin vaa nopeesti jotai helppoa :'D

Se 16 vuotias tyttö on huhun mukaan kotona, mutta pihahdustakaa en oo kuullu tai vilaustakaan nähnyt. Kai se elossa on... :D

On tää vähän jännäää! En tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä. Mutta väsyttää ja on nälkä. Eli tekis mieli tehä molempia haha. Mutta joo! Eiköhä tää tästä :D