4 States, 12 Hours, 450 Miles

Varotus: Kilometripostaus. Plus tää sisältää videoita, eli suosittelen kattoo koneella, koska puhelimet ei vissii niitä näytä.

Tänään aamu starttasi kello 6.00 herätyksellä. Pikapikaan suihkuun, meikit naamaan, eväät valmiiks ja aamupala suihin. Seiskan aikaa olin jo Westportissa hakemassa Jennaa.

Ensimäinen osoite: Amish Village Pennsylvaniassa. Matkaa vaivaiset 200 mailia ja kesto noin 3,5 tuntia. Ei muuta kuin musiikit täysille ja matka alkakoot!

Ajettiin ensin New Yorkin osavaltion läpi. Hieman meinas kuumottaa, kun alko NYC Skyline näkymään, mutta onneksi ei tarvinnut liian lähelle mennä. Sen jälkeen ajettiin New Jerseyn läpi, siellä käytiin tankkaamassa (vähän saatettiin olla turisteja...) Lopulta saavuttiin Pennsylvanian osavaltioon.

Siinä kolmen tunnin ajamisen jälkeen päästiin pois Highwayltä ja alko maisemat muuttumaan. Huomas kyllä Amish vaikutteen Lancaster Countyssä ja intoiltiinkin ikkunasta aina, kun näkyi Amisheja.

Lopulta pitkä matka tuli päätökseen ja saavuttiin Amish Villageen. Heti kun päästiin autosta ulos, iski kova todellisuus. JÄÄTÄVÄ TUULI. Oltiin ihan jäässä heti ekan minuutin jälkeen. Räpsästiin nopeasti kuvat ja juostiin sisälle.

Siellä ostettiin opastettu kierros Amish taloon ja aika tylsähkö opas meitä vähän perehdytti Amishten tavoista.

Opastetun kierroksen jälkeen saatiin vielä kiertää siinä pihalla itsekseen ja katsella eläimiä yms. Olihan se ihan jees, mutta ei edes nähty face-to-face oikeaa Amishta ja olihan toi sellanen turistikohde, eikä ihan sitä aitoa ja oikeaa Amish elämää. Mutta ihan jees.

Pika kiertelyn ja jäätymisen jälkeen istahdettiin taas autoon ja otettiin suunnaksi Eastern State Penitentiary Philadelphiassa. Matkaa oli sinne sellanen 1,5 tuntia. Musiikit taas täysille ja ei muuta, kun ajamaan.

Päästiin turvallisesti perille vankilaan, vähän kuumotti ajaa Philadelphian keskustassa, mutta siitä selvittiin!

Ostettiin liput vankilaan, opiskelija hinnalla... Keskutelu meni aikalailla näin:

Myyjä: opiskelija lippu?
Minä: kyllä kiitos
My: opiskelija kortti?
Mi: jäi kotiin
My: Missä opiskelet?
Mi: .... UCONN:issa
My: Mitä opiskelet?
Mi: ..... lakia
*epäilevä katse myyjältä*
Mi: no siis mä oon täällä aupparina ja se on vaa yks kurssi minkä opiskelen. (enkä oikeesti ees opiskele).
My: kyllä mä suo uskon

Haha. Voitto.

Vankilassa kierreltiin noin tunnin verran. Se oli sellanen audio tour, eli saatiin kuulokkeet messiin ja aina tietyssä kohdassa piti painaa tietty numero ja play. Se oli vähä liian hidas tempoinen meidän tahtiin, eli tuli aika paljon skipattua sitä höpötystä. Plus ihan sika kylmä. Mutta oliha se vankila tosi mielenkiintonen ja todellaki käymisen arvonen.

Vartijan huone

Al Caponen selli oli vähä hienompi, ku muiden

Vankilan jälkeen suunnattiin takas autolle ja lähdettiin ajamaan Love Parkkiin... Eli ihan Philadelphian ydinkeskustaan. Oli vähän ongelmia parkkipaikan löytämisen suhteen ja vähän piti ajella ympyrää, kunnes lopulta luovutettiin ja mentiin parkkihalliin.

Käytiin nopeasti Love Parkissa ottamassa kuvat.

Sen jälkeen käveltiin vähän matkaa Benjamin Franklin Parkwaytä ja etsittiin Suomen lippua, mutta tajuttiin että ne menee aakkos järjestyksessä maittain ja oltiin ihan väärässä päässä Suomeen nähden, joten luovutettiin. Oli nimittäin KYLMÄ!!

Lopulta mentiin vaan autolle ja otettiin suunnaksi Connecticut. Reissusta jäi kyllä hyvä fiilis. Philadelphia on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Tosi kaunis ja siisti kaupunki, ihania rakennuksia! Toki se oli ihan jäätävän kylmä tänään, mutta kesällä varmasti tosi ihana!

Kotiin päin ajettiin vielä enemmän Philadelphian keskustan läpi ja kyllä pikkasen meinas tulla jännä kakka housuun siellä. No ei siinä mitään, selvittiin highwaylle ja kotimatka pääs alkamaan.

Pennsylvania ja New Jersey highway osuudet meni ihan ilman ongelmaa. No New Yorkin läpi navigaattori oli päättänyt valita vähän jännemmän reitin. Mentiin sinne aika hyvin ruuhkan keskelle ja tuli sellanen "Welcome to Manhattan" kyltti kerran myös vastaan... Terve. Siinä kohtaa ei kyllä riittä pelkkä "vähän jännitti" kuvaamaan tunteita. Plus siellä oli joku onnettomuus aiheuttamassa lisää ruuhkaa ja huhhuijaa. Istuttiin ruuhkassa joku 40 minuuttia ainakiin. Mutta lopulta alko tie taas vetämään ja päästiin ilman suurempia ongelmia jatkamaan matkaa.

Turvallisesti päästiin Connecticutiin noin seiskan aikaa. Eli 12 tuntia reissussa, josta noin 8 istuttiin autossa! Haha.

Kun päästiin Connecticutiin oli ensimmäisenä mielessä RUOKA. Ajettiin Norwalkin Paneraan syömään. Paneran jälkeen haettiin Jennan auto Westportissa, heitettiin mun auto Stamfordiin ja ajettini Norwalkkiin leffaan :''D Hirveetä ramppaamista edes takas, mutta mun autolla on kotiintulo aika, joten ei ollu vaihtoehtoja.

Käytiin kattomassa joku Run all night tms. Oli ihan jees, mutta meikä otti sellasi parin minuutin torkkuja koko leffan ajan. Aina välillä joko Jenna tönäs mut hereille tai havahduin ite johonkin laukaukseen tms. Mutta sillai sopivasti aina torkuin vaa sen pari minuuttia, katoin pari minuuttia, torkuin pari minuuttia jne. Eli kyllä se pääasia tuli leffassa suunnillee selväks... :D

Leffan jälkee Jenna heitti mut kotii ja täällä sitä ollaa! Valmiina nukkumaan <3 Tosi hyvä päivä takana <3

Hyvää yötä ja huomenta <3

Future Masterchef

Nyt tulee postaus pelkistä ruokakuvista :D

Mutta joo! Alotetaan ensin ei ruoka asialla. Eilen aamulla 9:00 piti olla mun eka virallinen PT tunti. Olin salilla jo varttia vaille ja mut lähetettiin lämmittelemään ja mun PT:n piti tulla ysiltä mut hakemaan. No 10 yli ysiltä ei näkyny PT:tä vielä missään. Kävin sitä huhuilemassa ja sillä oli joku puhelu kesken, joten jatkoin sitten lämmittelyä.

Vähän ennen puolta se viimein tuli ja siitä alkokin puolen tunnin kidutus. VIHAAN kyykkyjä ja niitähä sitte tehtiin miljoona. Ja luovuttaa ei annettu. Oli tosi lähellä, etten ois lyönyt sitä PT:tä pariin kertaan ja sanoinkin sille, että en oo varma että vihaanko vai rakastanko suo tällä hetkellä :''D Kyykkäämisen välissä tehtiinki sitte vatsoja ja sillon oli taas oksennus hyvin lähellä. Huhhuh. Ihan tuskaa :D Mutta tota mä just tarviin, jonkun siihe viereen kannustamaan ja pakottamaan tekemään ne vikatkin toistot, yksin mä vaa jättäisin ne tekemättä.

Lopulta se kidutus oli ohi ja pääsin jäähyttelemään. Ja oli kyllä iha tosi hyvä fiilis, kun pääs kotiin. Jalat tärisi, mutta mieli oli korkeella. 

Kotona sitte lounasta naamaan.

Sen jälkeen heitin W:n luistelemaan kavereitten kanssa ja tulin ite kotiin kattelemaan mun sarjoja.

Jossain neljän aikaa sit aloin valmistaa päivällistä, hampurilaisia pyydettiin. Ekaa kertaa tein ja täytyy sanoa, että ihan hyviä tuli! Vähä enemmä maustetta ens kerralla, niin on tosi bueno!

Päivällisen jälkee loppuillan sitte katoinki taas ohjelmia ja skypettelin Y:n kanssa.

Tänään sitte jalat sellasessa kunnossa, että sängystä nouseminenki on suoritus. Kolottaa joka paikkaan, mutta on se kyllä aika ihana tunne taas pitkästä aikaan! Tietääpähä, että on tullut treenattua!

Aamupäivä meni aika nätisti sängyssä. Yhden aikaa lämmitin lounaan hostiskälle ja W:lle. Sen jälkeen laitoin pyykit ja tulin takas kattelemaan sarjojani :D

Neljän aikaa aloin sitte valmistaa illallista! Taas uus "ensimmäinen kerta". Tavoitteena sitruunakana.

Ja täytyy kyllä sanoa, että aika nappisuorituks, etenki ekaksi kerraksi!! Tein kaveriks tollast ihme kanariisi juttua ja parsakaalia (?! broccoli). Ihan tosi hyvää! Parsakaali vähä meni ylikypsäks, mut ens kerral sitte tiedän senki paremmi! Namnamnam.

Nyt oon vatsa täynnä taas sängyssä :''D Jokapaikkaan kolottaa mutta mieli on kyllä vieläki virkeä, vaikka taas sängyssä tullu päivä vietettyä. Huomenna sitte taas panostetaan talosta ulos menemiseen!

Mitenhän mä ens viikolla pääsen taas työrytmiin kiinni... Tosiaan tällä ja viime viikolla mun ainoa työ on ollut ruoan laitto ja pyykit. Hyvin harvoin kuskaan W:tä mihinkään ja A ei oo kotona. Vaikka eipä se mun työ ensi viikollakaa tuu iha mahdotonta olee, kun lapset kuitenki sen 8h päivässä koulussa :D