Noniin. Nyt vihdoin saatte tiivistyksenä tän viikon Suomi tapahtumat ja fiilikset.
Mulla tuli jo Tengel-Helsinki Vantaa välillä sellanen fiilis, että oon menossa takas Suomeen jonkun pari viikon loman jälkeen. Ei ollu yhtään sellanen olo, että meen takas 15 KUUKAUDEN poissa olon jälkeen.
Lentokentälläkin kun vihdoin näin äidin, iskän ja Stuntin niin ei edes itkettänyt. Älkää siis käsittäkö väärin, tottakai oli siis aivan ihanaa nähdä ne taas <33 mutta jotenki se kaikki tuntu niin normaalilta. Ihan kun en mä missään ois ollutkaan. Koirakaan ei ees osottanut mieltään, niinkun se yleensä tekee pitkän poissa olon jälkeen :D
Kotimatka Lohjalle oli kans ihan normaali. Samat tutut maisemat mitä on tullu sahattua miljoona kertaa edes takas aikaisemminkin.
Kotona odotti kyllä yllätys. Nyt tähän väliin lyhyt perehdytys tähän tilanteeseen: 10 vuotta sitte äiti ja iskä rakens samalle pihalle hallin iskän firmalle (näyttää omakoti talolta ulkoa päin) ja omakoti talon meille. No nyt muutama vuos sitten ne laajens hallin muualle, myi omakoti talon ja rakens halliin asunnon ittelleen, jättäen tyhjäksi ison osan hallia.
Mun tarkoitus oli majoittua nyt väliaikaisesti tän iskän firman vanhassa kahvihuoneessa. Eli ihan toisella puolella rakennusta porukoista; oma sisään käynti, vessa/suihku ja sitte tää kahvihuone tila missä on jääkaappi ja lavuaari yms. Mulle sopi vallan mainiosti se, että mulle laitetaan vaan sänky kahvihuoneeseen ja mä nukun siellä.
No mulle tuli täysin yllätyksenä, että porukat olikin laajentanut kahvihuonetta sellasen 15 neliötä hallin sisälle ja rakentanut näin mulle makuuhuoneen!!
Eli mulla on käytännössä täällä nyt oma noin 35 neliön yksiö, omalla sisäänkäynnillä ja omalla rauhalla. Tää ei oo sisäkautta yhteydessä porukoiden kämppään ollenkaan, eli on ihan oma rauha! Ihana <3 Lisäks äiti oli täyttäny jääkaapin aamu/iltapala herkuilla (pääruoat saan käydä niiden puolella syömässä) ja korit herkuilla! <3
Siinä mä sitten palauduin vähän aikaa itsekseen matkalta, kunnes ruoka oli valmis ja mentiin porukalla syömään äitin tekemää LOHTA <3 Johannes ja sen tyttöystäväkin tulivat esittäytymään ja vihdoin pääsin näkemään naisen, joka on vienyt mun veljen sydämmen.
Ruoan jälkeen ajoin MANUAALIVAIHTEISELLA autolla Johanneksen ja Riinan perässä niiden kämpille kattomaan. On se ihan hassua miten mun PIKKUveljestä on tässä 15 kuukauden aikana kasvanut ihan aikuinen mies.
Sen jälkeen hengailinkin loppu illan äitin ja iskän kanssa. Käytiin koiran kanssa lenkillä yms.
Ja siitä alkaen tää onkin ollut ihan normaalia. Syönyt oon paljon ja herkutellut. Oon jo töitäkin pikku hiljaa tässä tehnyt. Kävin jopa torstaina yksin hakemassa Tampereelta firmalle uuden auton yms. Kavereitakin oon nähnyt ja paljon ollut kotona. Kaivettiin jopa Annin kanssa singstarsit esiin toho hallin puolelle ja monene vuoden tauon jälkee laulettii sydämmemme kyllyydestä :'D
Juhannuksena porukat oli veneellä ja mä olin koiravahtina / firman päivystäjänä kotona. En tehnyt oikeen mitään, koska tuli tää Suomeen tuleminen niin lyhyellä varotusajalla, että kavereilla oli jo kaiken näköistä puuhaa.
Kaikki on (valitettavasti) ihan niinkuin ennenkin. Mikään ei oo vialla, mutta vaatii taas totuttelua tähän Suomen "yksinäisyyteen". Mä en oo ikinä ollut sellanen ihminen, jolla on paljon kavereita tai mitää isoa kaveri porukkaa (osasyynä se, että oon aikalailla nonstop seurustellut 16-20 vuotiaana).
Lähinnä mulla on ne muutamat hyvät kaverit ja nekää ei suurinosa oo kavereita keskenään. Eli aina hengailen yhden kaverin kanssa kerrallaan. Ja mun hyvistä kavereista Lohjalla, yksi on alkanut seurustelemaan ja toinen on aika paljon töissä. Ja muut hyvät kaverit asuukin sitten kauempana, eli niitä tulee nähtyä aika harvoin. Tähän pitää taas tottua. Sniif. Ei oo oikee ketää kenen kanssa käydä melkee päivittäin Froyolla ja juoruamassa, Jenna tuu tänne <3
Mutta eiköhän tähän taas totu. Suomi Tinder on ollut käytössä ihan ekasta päivästä lähtien... Hehe. Suomi miehet... :''D
Vähän on siis sellanen "Plaah" olo. Kaikki on hyvin ja on ihana olla taas perheen kanssa ja meijän koirun kanssa ja syödä ihania ruokia yms. On ihanaa miten valoisaa täällä on vielä illallakin.
Mutta kyllä mä sitä jenkkikulttuuria kaipaan ja Jennaa ja Froyoa ja iha vaa sitä, että on joku jonka kanssa voi vaan olla. Että ei tartte välttis tehä mitään, vaa ottaa vaikka näpit toisen sängyssä. Mutta sitte taas että voi myös kertoa ne hulluimmat ideat ja sen sijaan, että toinen naurais ni lähtee mukaan toteuttamaan niitä.
Monet entiset aupparit sanoo ja ylistää sitä vapauden tunnetta, mikä iskee päälle, kun ei oo enää auppari ja hostperheen "vankina". Mutta kyllä mä silti koen, että mä pystyin olemaan paljon vapautuneempi jenkeissä kun täällä. En tarkota työn tai kotiolojen puolesta, vaan sen kulttuurin ja faktan, että siellä kukaan ei tunne tai tuomitse suo, vaan voit olla just sitä mitä haluat.
Mutta eiköhän tää tästä! <3
Mulla tuli jo Tengel-Helsinki Vantaa välillä sellanen fiilis, että oon menossa takas Suomeen jonkun pari viikon loman jälkeen. Ei ollu yhtään sellanen olo, että meen takas 15 KUUKAUDEN poissa olon jälkeen.
Lentokentälläkin kun vihdoin näin äidin, iskän ja Stuntin niin ei edes itkettänyt. Älkää siis käsittäkö väärin, tottakai oli siis aivan ihanaa nähdä ne taas <33 mutta jotenki se kaikki tuntu niin normaalilta. Ihan kun en mä missään ois ollutkaan. Koirakaan ei ees osottanut mieltään, niinkun se yleensä tekee pitkän poissa olon jälkeen :D
Kotimatka Lohjalle oli kans ihan normaali. Samat tutut maisemat mitä on tullu sahattua miljoona kertaa edes takas aikaisemminkin.
Kotona odotti kyllä yllätys. Nyt tähän väliin lyhyt perehdytys tähän tilanteeseen: 10 vuotta sitte äiti ja iskä rakens samalle pihalle hallin iskän firmalle (näyttää omakoti talolta ulkoa päin) ja omakoti talon meille. No nyt muutama vuos sitten ne laajens hallin muualle, myi omakoti talon ja rakens halliin asunnon ittelleen, jättäen tyhjäksi ison osan hallia.
Mun tarkoitus oli majoittua nyt väliaikaisesti tän iskän firman vanhassa kahvihuoneessa. Eli ihan toisella puolella rakennusta porukoista; oma sisään käynti, vessa/suihku ja sitte tää kahvihuone tila missä on jääkaappi ja lavuaari yms. Mulle sopi vallan mainiosti se, että mulle laitetaan vaan sänky kahvihuoneeseen ja mä nukun siellä.
No mulle tuli täysin yllätyksenä, että porukat olikin laajentanut kahvihuonetta sellasen 15 neliötä hallin sisälle ja rakentanut näin mulle makuuhuoneen!!
Eli mulla on käytännössä täällä nyt oma noin 35 neliön yksiö, omalla sisäänkäynnillä ja omalla rauhalla. Tää ei oo sisäkautta yhteydessä porukoiden kämppään ollenkaan, eli on ihan oma rauha! Ihana <3 Lisäks äiti oli täyttäny jääkaapin aamu/iltapala herkuilla (pääruoat saan käydä niiden puolella syömässä) ja korit herkuilla! <3
Siinä mä sitten palauduin vähän aikaa itsekseen matkalta, kunnes ruoka oli valmis ja mentiin porukalla syömään äitin tekemää LOHTA <3 Johannes ja sen tyttöystäväkin tulivat esittäytymään ja vihdoin pääsin näkemään naisen, joka on vienyt mun veljen sydämmen.
Ruoan jälkeen ajoin MANUAALIVAIHTEISELLA autolla Johanneksen ja Riinan perässä niiden kämpille kattomaan. On se ihan hassua miten mun PIKKUveljestä on tässä 15 kuukauden aikana kasvanut ihan aikuinen mies.
Sen jälkeen hengailinkin loppu illan äitin ja iskän kanssa. Käytiin koiran kanssa lenkillä yms.
Ja siitä alkaen tää onkin ollut ihan normaalia. Syönyt oon paljon ja herkutellut. Oon jo töitäkin pikku hiljaa tässä tehnyt. Kävin jopa torstaina yksin hakemassa Tampereelta firmalle uuden auton yms. Kavereitakin oon nähnyt ja paljon ollut kotona. Kaivettiin jopa Annin kanssa singstarsit esiin toho hallin puolelle ja monene vuoden tauon jälkee laulettii sydämmemme kyllyydestä :'D
Juhannuksena porukat oli veneellä ja mä olin koiravahtina / firman päivystäjänä kotona. En tehnyt oikeen mitään, koska tuli tää Suomeen tuleminen niin lyhyellä varotusajalla, että kavereilla oli jo kaiken näköistä puuhaa.
Kaikki on (valitettavasti) ihan niinkuin ennenkin. Mikään ei oo vialla, mutta vaatii taas totuttelua tähän Suomen "yksinäisyyteen". Mä en oo ikinä ollut sellanen ihminen, jolla on paljon kavereita tai mitää isoa kaveri porukkaa (osasyynä se, että oon aikalailla nonstop seurustellut 16-20 vuotiaana).
Lähinnä mulla on ne muutamat hyvät kaverit ja nekää ei suurinosa oo kavereita keskenään. Eli aina hengailen yhden kaverin kanssa kerrallaan. Ja mun hyvistä kavereista Lohjalla, yksi on alkanut seurustelemaan ja toinen on aika paljon töissä. Ja muut hyvät kaverit asuukin sitten kauempana, eli niitä tulee nähtyä aika harvoin. Tähän pitää taas tottua. Sniif. Ei oo oikee ketää kenen kanssa käydä melkee päivittäin Froyolla ja juoruamassa, Jenna tuu tänne <3
Mutta eiköhän tähän taas totu. Suomi Tinder on ollut käytössä ihan ekasta päivästä lähtien... Hehe. Suomi miehet... :''D
Vähän on siis sellanen "Plaah" olo. Kaikki on hyvin ja on ihana olla taas perheen kanssa ja meijän koirun kanssa ja syödä ihania ruokia yms. On ihanaa miten valoisaa täällä on vielä illallakin.
Mutta kyllä mä sitä jenkkikulttuuria kaipaan ja Jennaa ja Froyoa ja iha vaa sitä, että on joku jonka kanssa voi vaan olla. Että ei tartte välttis tehä mitään, vaa ottaa vaikka näpit toisen sängyssä. Mutta sitte taas että voi myös kertoa ne hulluimmat ideat ja sen sijaan, että toinen naurais ni lähtee mukaan toteuttamaan niitä.
Monet entiset aupparit sanoo ja ylistää sitä vapauden tunnetta, mikä iskee päälle, kun ei oo enää auppari ja hostperheen "vankina". Mutta kyllä mä silti koen, että mä pystyin olemaan paljon vapautuneempi jenkeissä kun täällä. En tarkota työn tai kotiolojen puolesta, vaan sen kulttuurin ja faktan, että siellä kukaan ei tunne tai tuomitse suo, vaan voit olla just sitä mitä haluat.
Mutta eiköhän tää tästä! <3
