Tässä nyt on jotenkin tosi nostalgiset fiilikset koko ajan. Lähtö on niin lähellä, ei sitä vaan voi uskoa miten lähellä se on. Jennan kanssa tässä koko ajan muistellaan vanhaa ja onhan tää vaan ollut ihan uskomaton vuosi.
Kävin tänään KOKO vuoden kuvat läpi ja oikeesti tulee niin kylmän väreet ja onnen kyyneleet silmiin, kun mietin mitä kaikkea oon tän 14 kuukauden aikana kokenut. On tää vaan ollut niin uskomattoman ihana vuosi!!
Kokosin itselleni videon vuoden aikana otetuista kuvista, yli 600 kuva pääty kyseiseen videoon ja pituutta löytyy noin 14 minuuttia. Teidän ei tarvitse sitä kattoa, mutta jos jotain kiinnostaa fiilistellä mun kanssa, niin laitan sen teillekkin esille. Kuvat nyt yrittää mennä aikajärjestyksessä, mutta ihan kaikken paikkaa en jaksanut alkaa vaihdella.
Ajattelin myös tehdä joku päivä toisen videon lapsista ja laitan sen linkin facebookkiin vaan osalle näkyviin, joten jos kiinnostaa niin laittakaa viestiä facebookissa. Mutta vielä en sitä tee, joskus tällä viikolla koitan jaksaa.
Aivan uskomattomia ihmisiä on kuulunut mun vuoteen. Osan kanssa on edelleen tekemisissä, osan kanssa ei. Mutta silti jokainen on omalla tavallaan vaikuttanut mun elämään ja vuoden upeuteen <3
Jenna kirjotti blogissaan, että "täällä on saanu ekaa kertaa elämässä olla ehkä ihan oikeesti sellanen teini, mitä ei oikeen koskaan kerennyt kotona olemaan" ja voin tähän samaistua ihan täysin. Toki mulla ei niinkään kerkeämisestä oo se ollut kiinni, vaan siitä että halusin pitää kiltin tytön imagosta kiinni. Jotenkin ajattelin koko ajan kaikesta, mitä muut ajattelee.
Oon sitä ennenkin tänne kirjoittanut, miten paljon vapaammin täällä pystyy olemaan. Täällä on tullut oikeasti tutustutta deittailu elämään ja tinderiin, Suomessa sitä aina lähinnä vaa seurusteli. Täällä on tultu tehtyä extempo reissuja parin tunnin päähän yliopiston kampukselle bilettämään ja tanssittu baaritiskeillä ja ratsastettu härällä. Ei kävis mielessäkään Suomessa tehdä mitään tollasta.
Jotenkin ahdistaa ajatus palata Suomeen. Vaikka en mä sinne (vielä) ole lopullisesti jäämässä, mutta silti. Mä tiedän, että ei sitä pysty Suomessa yhtä vapaasti olemaan, mutta niin silti mä toivoisin että edes osa siitä tunteesta säilyis. Etten palaisi heti siihen samaan ihmiseen, joka olin ennen.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Nyt nautitaan kaikin rinnoin viimeisistä viikoista <3
Kävin tänään KOKO vuoden kuvat läpi ja oikeesti tulee niin kylmän väreet ja onnen kyyneleet silmiin, kun mietin mitä kaikkea oon tän 14 kuukauden aikana kokenut. On tää vaan ollut niin uskomattoman ihana vuosi!!
Kokosin itselleni videon vuoden aikana otetuista kuvista, yli 600 kuva pääty kyseiseen videoon ja pituutta löytyy noin 14 minuuttia. Teidän ei tarvitse sitä kattoa, mutta jos jotain kiinnostaa fiilistellä mun kanssa, niin laitan sen teillekkin esille. Kuvat nyt yrittää mennä aikajärjestyksessä, mutta ihan kaikken paikkaa en jaksanut alkaa vaihdella.
Ajattelin myös tehdä joku päivä toisen videon lapsista ja laitan sen linkin facebookkiin vaan osalle näkyviin, joten jos kiinnostaa niin laittakaa viestiä facebookissa. Mutta vielä en sitä tee, joskus tällä viikolla koitan jaksaa.
Aivan uskomattomia ihmisiä on kuulunut mun vuoteen. Osan kanssa on edelleen tekemisissä, osan kanssa ei. Mutta silti jokainen on omalla tavallaan vaikuttanut mun elämään ja vuoden upeuteen <3
Jenna kirjotti blogissaan, että "täällä on saanu ekaa kertaa elämässä olla ehkä ihan oikeesti sellanen teini, mitä ei oikeen koskaan kerennyt kotona olemaan" ja voin tähän samaistua ihan täysin. Toki mulla ei niinkään kerkeämisestä oo se ollut kiinni, vaan siitä että halusin pitää kiltin tytön imagosta kiinni. Jotenkin ajattelin koko ajan kaikesta, mitä muut ajattelee.
Oon sitä ennenkin tänne kirjoittanut, miten paljon vapaammin täällä pystyy olemaan. Täällä on tullut oikeasti tutustutta deittailu elämään ja tinderiin, Suomessa sitä aina lähinnä vaa seurusteli. Täällä on tultu tehtyä extempo reissuja parin tunnin päähän yliopiston kampukselle bilettämään ja tanssittu baaritiskeillä ja ratsastettu härällä. Ei kävis mielessäkään Suomessa tehdä mitään tollasta.
Jotenkin ahdistaa ajatus palata Suomeen. Vaikka en mä sinne (vielä) ole lopullisesti jäämässä, mutta silti. Mä tiedän, että ei sitä pysty Suomessa yhtä vapaasti olemaan, mutta niin silti mä toivoisin että edes osa siitä tunteesta säilyis. Etten palaisi heti siihen samaan ihmiseen, joka olin ennen.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Nyt nautitaan kaikin rinnoin viimeisistä viikoista <3
