En oo pitkään aikaan kirjoittanut arjesta tai töitä tai miten lasten kanssa menee, joten kirjotan tälläsen tiivistelmän nyt tähän.
Eli arki alkaa mulla aina 610 herätyksellä ja 615 oon yläkerrassa laittamassa lapsille "aamupalan". Tämä tarkoittaa sitä, että otan A:lle esille valmiin kahvijuoman jääkaapista ja lämmitän W:lle jotain pakkasesta.
Tämän jälkeen laitan tiskit koneeseen, otan pyykkikorin mukaani alakertaan, laitan koneen pyörimään ja painun takaisin sänkyyn.
Joskus sitten 9-10 aikaa herään pikkuhiljaa. Käyn laittamassa pyykit kuivausrumpuun ja kävelen yläkertaan hakemaan aamupalaa. Samalla imuroin keittiön ja W:n huoneen.
Sen jälkeen hengailen: netflix, nukkumista, urheilua, Y:tä, Jennaa, kaupassa käymistä, pyykkien viikkaamista tms.
Joinan päivinä haen W:n koulusta 315, mutta joinain päivinä hostiskä hakee sen. Joskus haen A:n koulusta 530 ja 830 välillä, joskus en sitäkään. Joskus teen illallisen, joskus en.
Lasten ollessa kaikkien kotona, oon taas off. Simple as that.
Kuulostaa ihanalta ja helpolta, mutta totuus ei oo ihan niin mustavalkoinen. Esim. tänään huiteli taas V-käyrä aika taivaissa.
Mun iltapäivän töihin piti kuulua ainoastaan A:n hakeminen joskus 530 ->.
No vähän ennen kolmea hostiskä ilmoittaakin, että mun täytyykin hakea W. Eli ei muuta kun pikapikaan autoon ja koululle ajamaan (sinne ajaa siis 30 min suunta).
Siellä tää poika sai mut sit taas kiristelemään hampaitaan olemalla ihan tosi "hauska". Hän käveli iha pokkana auton ohi ja laitto mulle viestiä "missä oot". Vastasin siihen että "ihan eka auto jonossa, näit kyllä kun kävelit äsken ohi". No sitte W kävelee uudestaan siitä ohi ja vielä kattoo muhun ja silti jatkaa matkaa ja tekstaa "missä oot". Avaan ikkunan ja huudan sille että W tule jo. Ei mitään vastausta, kävelee vaan. Sen jälkeen ajan siihen sen viereen ja sanon, että voin mä sen hakea myöhemminkin. Ei vastausta. Lähden ajamaan ja ajan koko pihan ympäri ja tuun takaisin. Sen jälkeen se juoksee auton vierelle ja huutaa iha täysiä "KÄDET YLÖS TÄMÄ ON RYÖSTÖ" ja jatkaa sitä siinä monta minuuttia ja mä vaa häpeen silmät päästäni.
Lopulta se päättää kiivetä autoon TAKAKONTIN KAUTTA ja menee makamaan takapenkille. Totean siihen sitten, että matka ei ala, ennen kun on turvavyöt kiinni ja jätkä istuu nätisti. Ja lopulta se sen tekee ja päästään lähtemään. URGH.
Kotiin päästyä se sitte jäi autoon istumaan vaa ja mä menin sit iha vaa sisälle ja jossain vaiheessa huomaan, että se jotain pelleilee takapihalla. En jaksanut mennä puuttumaan, katoin vaa ikkunasta välillä, että on hengissä.
Sitte tää A. Urgh. Tosiaan mun työ oli hakea se tänään, sitten kun hän on valmis. No se sano, että todennäköisesti about 630. Joten mä sitte ajoin sinne koululle niin, että olin siellä 645. Tekstaan A:lle, että oon siellä ja hän ilmoittaa tulevansa about 20 minuutin kuluttua. Noh aika kuluu ja kuluu ja ei kuulu. Lopulta sitte joskus puol 8 aikaa tulee taas viestiä, että 20 minuutin päästä on koululla. Ja lopulta sitten 815 neiti tulee autoon. Eli 1,5 tuntia odotin!!! Autossa, koulunpihalla. URGH.
Ajoin hyvin hätäseen A:n kotiin ja sen jälkeen lähdin samantien ite menemään.
Eli siis, vaikka mun työ on tosi helppoa ja yksinkertaista, niin silti tosi usein on tollasta "odottelua", että koska pitää olla töissä. Eli en varsinaisesti oo töissä, mutta en voi lähteä mihinkään, koska en tiedä milloin muo tarvitaan. Tosi turhauttavaa. Etenkin, kun hostiskä ois helposti voinut hoitaa molemmat haut, mutta ei vaan jaksanut. Joopa joo. Mutta siis. Tällästä mun arki on.
Sitte mun ja lasten väliset suhteet:
A:n (eli 16 vuotias tyttö) kanssa menee ihan jees. Enhän mä näitten lasten kanssa hengaile ollenkaan koskaan missään, eikä sitä multa oleteta, mutta jos me satutaan autossa kaksin olemaan niin tullaan hyvin toimeen ja jutellaan. Kohteliaat ja ystävälliset välit. En usko, että meistä mitään sydänystäviä tulee, mutta tullaan toimeen ihan ilman ongelmaa.
W:n (eli 11 vuotias poika) kanssa onkin sitten enemmän ongelmaa. Tuli hostiskälle täysin yllätyksenä, miten W on tosi kovasti sitä vastaan, että talossa asuu vieras nainen. Ei se oo mitään henkilökohtasta MUO vastaan, vaan samatilanne ois varmasti kaikille muillekkin auppareille tms. W on alkanut keksiä kaikkea valitettavaa mun työstä. Ensin se lähti ihan perus: en saa tehdä hänelle pastaa, koska äiti teki aina pastaa. No en tee enää pastaa. Mutta jotain valitettavaa piti silti keksiä, joten seuraava oli aamupala. En saa enää tehdä aamupalaa (esim. paistaa munia tms). Saan ainoastaan lämmittää jotain valmista syötävää, mutta en itse tehdä tai valmistaa mitään, koska äiti aina teki niin. No tämäkin sitte korjattiin ja en enää tee, lämmitän vaan samoja juttuja joka aamu ja lisäsin hedelmiä. No sitten tuli sanomista hedelmistä. En saa enää laittaa hedelmiä hänen aamupalan kanssa.
Joka kerta kun yksi ongelma korjataan, hän keksii seuraavan. "en saa ajaa toista autoa, en saa pedata hänen sänkyä, en saa käyttää hajuvettä, en saa pestä hänen lakanoita, en "osaa" pestä hänen pyykkejään, en "osaa" lajitella pyykkejä oikein, "hukkaan" hänen vaatteita" yms. Jatkuvasti se keksii jotain mikä on pielessä. Aina kun korjaan yhden asian, hän keksii seuraavan. Lisäksi se tosiaan haluaa ite oppia tekemään aamupalansa ja pesemään pyykkinsä, jotta muo ei tarvittais. Eli tekee kyllä hyvin selväksi, että muo ei tänne haluta.
Ei se kuitenkaan ilkeä oo ja kyllä se mulle juttelee välillä ja on meillä joskus hauskaa keskenään. Mutta ei se muo halua asumaan tänne taloon ja "hoitamaan" sitä.
Eli onhan tää vähän hankalaa. Mutta olihan se odotettavissa, mutta meni ihan päinvastoin lasten reaktion, miten hostiskä ennusti :D
Mutta joo. Tällästä tää on siis tää arki! En jaksa joka päivä kirjottaa, mitä oon tehnyt, sillä aikalailla samanlaista kaavaa se on. Töissä ei tapahdu mitään ja teitä tuskin kiinnostaa, mitä mun netflix sarjoissa ja leffoissa tapahtuu :''D eli jännä elämä ja sillai! Jeejee.
Eli arki alkaa mulla aina 610 herätyksellä ja 615 oon yläkerrassa laittamassa lapsille "aamupalan". Tämä tarkoittaa sitä, että otan A:lle esille valmiin kahvijuoman jääkaapista ja lämmitän W:lle jotain pakkasesta.
Tämän jälkeen laitan tiskit koneeseen, otan pyykkikorin mukaani alakertaan, laitan koneen pyörimään ja painun takaisin sänkyyn.
Joskus sitten 9-10 aikaa herään pikkuhiljaa. Käyn laittamassa pyykit kuivausrumpuun ja kävelen yläkertaan hakemaan aamupalaa. Samalla imuroin keittiön ja W:n huoneen.
Sen jälkeen hengailen: netflix, nukkumista, urheilua, Y:tä, Jennaa, kaupassa käymistä, pyykkien viikkaamista tms.
Joinan päivinä haen W:n koulusta 315, mutta joinain päivinä hostiskä hakee sen. Joskus haen A:n koulusta 530 ja 830 välillä, joskus en sitäkään. Joskus teen illallisen, joskus en.
Lasten ollessa kaikkien kotona, oon taas off. Simple as that.
Kuulostaa ihanalta ja helpolta, mutta totuus ei oo ihan niin mustavalkoinen. Esim. tänään huiteli taas V-käyrä aika taivaissa.
Mun iltapäivän töihin piti kuulua ainoastaan A:n hakeminen joskus 530 ->.
No vähän ennen kolmea hostiskä ilmoittaakin, että mun täytyykin hakea W. Eli ei muuta kun pikapikaan autoon ja koululle ajamaan (sinne ajaa siis 30 min suunta).
Siellä tää poika sai mut sit taas kiristelemään hampaitaan olemalla ihan tosi "hauska". Hän käveli iha pokkana auton ohi ja laitto mulle viestiä "missä oot". Vastasin siihen että "ihan eka auto jonossa, näit kyllä kun kävelit äsken ohi". No sitte W kävelee uudestaan siitä ohi ja vielä kattoo muhun ja silti jatkaa matkaa ja tekstaa "missä oot". Avaan ikkunan ja huudan sille että W tule jo. Ei mitään vastausta, kävelee vaan. Sen jälkeen ajan siihen sen viereen ja sanon, että voin mä sen hakea myöhemminkin. Ei vastausta. Lähden ajamaan ja ajan koko pihan ympäri ja tuun takaisin. Sen jälkeen se juoksee auton vierelle ja huutaa iha täysiä "KÄDET YLÖS TÄMÄ ON RYÖSTÖ" ja jatkaa sitä siinä monta minuuttia ja mä vaa häpeen silmät päästäni.
Lopulta se päättää kiivetä autoon TAKAKONTIN KAUTTA ja menee makamaan takapenkille. Totean siihen sitten, että matka ei ala, ennen kun on turvavyöt kiinni ja jätkä istuu nätisti. Ja lopulta se sen tekee ja päästään lähtemään. URGH.
Kotiin päästyä se sitte jäi autoon istumaan vaa ja mä menin sit iha vaa sisälle ja jossain vaiheessa huomaan, että se jotain pelleilee takapihalla. En jaksanut mennä puuttumaan, katoin vaa ikkunasta välillä, että on hengissä.
Sitte tää A. Urgh. Tosiaan mun työ oli hakea se tänään, sitten kun hän on valmis. No se sano, että todennäköisesti about 630. Joten mä sitte ajoin sinne koululle niin, että olin siellä 645. Tekstaan A:lle, että oon siellä ja hän ilmoittaa tulevansa about 20 minuutin kuluttua. Noh aika kuluu ja kuluu ja ei kuulu. Lopulta sitte joskus puol 8 aikaa tulee taas viestiä, että 20 minuutin päästä on koululla. Ja lopulta sitten 815 neiti tulee autoon. Eli 1,5 tuntia odotin!!! Autossa, koulunpihalla. URGH.
Ajoin hyvin hätäseen A:n kotiin ja sen jälkeen lähdin samantien ite menemään.
Eli siis, vaikka mun työ on tosi helppoa ja yksinkertaista, niin silti tosi usein on tollasta "odottelua", että koska pitää olla töissä. Eli en varsinaisesti oo töissä, mutta en voi lähteä mihinkään, koska en tiedä milloin muo tarvitaan. Tosi turhauttavaa. Etenkin, kun hostiskä ois helposti voinut hoitaa molemmat haut, mutta ei vaan jaksanut. Joopa joo. Mutta siis. Tällästä mun arki on.
Sitte mun ja lasten väliset suhteet:
A:n (eli 16 vuotias tyttö) kanssa menee ihan jees. Enhän mä näitten lasten kanssa hengaile ollenkaan koskaan missään, eikä sitä multa oleteta, mutta jos me satutaan autossa kaksin olemaan niin tullaan hyvin toimeen ja jutellaan. Kohteliaat ja ystävälliset välit. En usko, että meistä mitään sydänystäviä tulee, mutta tullaan toimeen ihan ilman ongelmaa.
W:n (eli 11 vuotias poika) kanssa onkin sitten enemmän ongelmaa. Tuli hostiskälle täysin yllätyksenä, miten W on tosi kovasti sitä vastaan, että talossa asuu vieras nainen. Ei se oo mitään henkilökohtasta MUO vastaan, vaan samatilanne ois varmasti kaikille muillekkin auppareille tms. W on alkanut keksiä kaikkea valitettavaa mun työstä. Ensin se lähti ihan perus: en saa tehdä hänelle pastaa, koska äiti teki aina pastaa. No en tee enää pastaa. Mutta jotain valitettavaa piti silti keksiä, joten seuraava oli aamupala. En saa enää tehdä aamupalaa (esim. paistaa munia tms). Saan ainoastaan lämmittää jotain valmista syötävää, mutta en itse tehdä tai valmistaa mitään, koska äiti aina teki niin. No tämäkin sitte korjattiin ja en enää tee, lämmitän vaan samoja juttuja joka aamu ja lisäsin hedelmiä. No sitten tuli sanomista hedelmistä. En saa enää laittaa hedelmiä hänen aamupalan kanssa.
Joka kerta kun yksi ongelma korjataan, hän keksii seuraavan. "en saa ajaa toista autoa, en saa pedata hänen sänkyä, en saa käyttää hajuvettä, en saa pestä hänen lakanoita, en "osaa" pestä hänen pyykkejään, en "osaa" lajitella pyykkejä oikein, "hukkaan" hänen vaatteita" yms. Jatkuvasti se keksii jotain mikä on pielessä. Aina kun korjaan yhden asian, hän keksii seuraavan. Lisäksi se tosiaan haluaa ite oppia tekemään aamupalansa ja pesemään pyykkinsä, jotta muo ei tarvittais. Eli tekee kyllä hyvin selväksi, että muo ei tänne haluta.
Ei se kuitenkaan ilkeä oo ja kyllä se mulle juttelee välillä ja on meillä joskus hauskaa keskenään. Mutta ei se muo halua asumaan tänne taloon ja "hoitamaan" sitä.
Eli onhan tää vähän hankalaa. Mutta olihan se odotettavissa, mutta meni ihan päinvastoin lasten reaktion, miten hostiskä ennusti :D
Mutta joo. Tällästä tää on siis tää arki! En jaksa joka päivä kirjottaa, mitä oon tehnyt, sillä aikalailla samanlaista kaavaa se on. Töissä ei tapahdu mitään ja teitä tuskin kiinnostaa, mitä mun netflix sarjoissa ja leffoissa tapahtuu :''D eli jännä elämä ja sillai! Jeejee.
Se tais oppia et ku se jostai valittaa nii se saa tahtonsa läpi :D sen kans pitäis puhua siitä äidistä, kyllä sä voit siitä kysellä ja puhua et minkälainen äiti sillä oli. Koska luultavasti se iskä ei juttele sen pojan tunteista hirveesti :/ ja ois hyvä jos se pääsis vähän juttelemaan siitä. Voihan olla ettei se halua, tai että menee itkuks, mut se on ihan ok :)
VastaaPoistaSiis eihän toi poika mulle suoraan noita asioita sano ikinä. Ei se mulle valita yhtään mistään päin naamaa, vaan nimen omaan juttelee hostiskän kanssa. Ja kuulemma tosi rehellisesti ja aina se hostiskä sanoo, miten ilonen se on että W sille avautuu asioista ja äidistään. Aina se sille painottaa, että mä en oo täällä korvaamassa äitiä tai viemässä äidin paikkaa tai mitään, vaan ihan vaa auttamassa arkisissa asioissa.
PoistaMutta tiedän aina, kun hostiskä tulee mulle "oli taas hyvä keskustelu W:n kanssa", että mitä sieltä tulee. Mutta en mä oo enää antanut sen vaikuttaa mun elämään mitenkään. Noi aamupala rajoitukset nyt vaa "helpottaa" mun työtä joten ihan sama mulle.
Pyykkien laitossa en edes oikeestit tee mitään väärää, joten en mä siitä mitään voi muuttaakkaan. Hajuvettä käytän just nii paljo ja just sillo ku ite tykkään yms. Että en mä jaksa noiden antaa vaikuttaa. Eikä hostiskä oo ikinä kahta kertaa tullu sanomaa mistään, vaikka en ookkaa muuttanut tapaani toimia.
Ja kyllä mä sanoin hostiskälle viimeks kun taas tuli uuden ongelman kanssa, että kai se tajuaa mitä tässä tapahtuu. Että joka kerta ku korjataa yks ongelma se keksii toisen, että onko mitään järkeä. Mutta hänen mielestään jokainen kokee läheisen menettämisen omalla tavallaan ja pitää antaa aikaa ja ymmärtää ja tehdä miten lapsi haluaa. Ja kai se totta on. Vaikea ite täysin samaistua tilanteeseen, kun ei oo menettänyt ketään niin läheistä niin nuorena.
Eihän se varmasti helppoa ole, että vieras nainen muuttaa niin nopeasti taloon tekemään "äidin" työt. Ettäh. Kyllä mä toisaalta ymmärrän, mutta ite en koe että se sille periks kaikessa antaminen ja kaiken tekemisen muuttaminen auttaa mitään, joten en mä siksi kaikille asioille edes tee mitään.
Kysyin myös jos mä voisin puhua W:lle, ja ei kuulemma oo hyvä idea. Ois taas liian tungettelevaa ja äitimäistä ja vois vaa pahentaa tilannetta.
Joten... Ei muo jaksa kiinnostaa enää. Mä täältä lähden kuitenki kohta pois ja ei toi mun elämää nii paljo vaikuta, että siihe ois pakko muutos saada loppuajaksi :)