Nyt on mulla one-way ticket Suomeen.
En nyt oikeen tiedä miten tässä olisi. Lentolippu tekee kaikesta niin todellista. Mun lähtöön on alle 3 kuukautta. Eli hyvin pian lähden.
Mutta tällänen mä oon, jotain kun päätän niin ei siinä kauaa nokkatuhise.
Mä tiedän, että tää on oikea päätös. Mä haluan lähteä sinne ausseihin ens syksyllä - talven alussa. Ja sitä ennen mun on pakko kerätä vähän rahaa Suomesta messiin.
Mutta onhan se haikeeta. Tottakai se on. Mä oon ollut täällä kuitenkin yli vuoden. Jenkit on ja tulee aina olemaan mulle toinen koti.
Pudotin eilen myös pommin Y:lle ja kerroin, että mä lähden. Eihän se sitä hyvin ottanut, mikä oli ihan odotettavissa. Ei se ymmärrä mun ajatusmaailmaa tai mun tarvetta lähteä "tuhlaamaan mun elämää ja haaskaamaan aikaa". Me katsotaan maailmaa niin eri kulmasta, että ei se tuu ikinä ymmärtämään, miten mä voin olla niin "julma" ja vaan jättää sen tänne.
Tiesin, että sille kertominen tulee olemaan se vaiken asia koko lähdössä ja niin se myös oli. Ja on vieläkin. Tottakai se tuntuu musta ihan hirveeltä myös, mutta sille se on vielä 100 kertaa kamalampaa. Se on se joka "jää" tänne tuttuun ja turvalliseen miettimään asioita ja meidän yhteistä aikaa, kun mä matkustan ja koen ja näen uutta. On kamalaa katsoa vierestä, miten ite vetää toiselta maton alta ja katsoo sen pahaa oloa.
Mä en oo huolissani itsestäni, mä tiedän ajan kanssa olevan ihan fine, mutta mä oon huolissani Y:stä. Mä välitän siitä niin paljon ja mä en ikinä halunnut sitä satuttaa. Mutta en mä voi elää elämääni toisen ihmisen unelmien ja haaveiden mukaan, mun oli pakko tehdä mikä on parasta mun kannalta. Eikä sekään halua lähteä mun mukaan toteuttamaan mun unelmia.
Katsotaan mitä tässä nyt käy. Mä haluaisin nauttia meijän loppuajasta yhdestä ja sen jälkeen katsoa päiväkerrallaan miten tilanne etenee, mutta pakko mun on ymmärtää, jos se haluaa jättää tän nyt tähän. Se lupas miettiä asioita ja mä lupasin sille antaa aikaa. Katsotaan.
Mutta jokatapauksessa. Mun lähtö on nyt varmaa. On aika karistaa Jenkkien pölyt jaloista ja suunnata ihan uusiin seikkailuihin.
On ihana päästä hetkeksi Suomeen ja nähdä perhettä ja kavereita <3 JA SYÖDÄ!! <3 Tulee olemaan kyllä ihan hirmuinen shokki olla yhtäkkiä Suomessa. Mutta vielä isompi shokki lähteä sen jälkeen sinne Ausseihin.
Tulee muuten pienet aikavyöhyke hyppelyt siinä. Mitä mä tällä hetkellä oon vyöhykkeellä -5, Suomi on vyöhykkeellä +2 ja jos mä ausseissa lennän eka Melbourneen niin se on +10! Ettäh. Puolen vuoden sisään pikkasta heittelyä :'D saa nähä miten keho tottuu.
Mun tunteet on taas niin sekasin ja mä vuoron perään tärisen innosta ja jännityksestä, nauran ilosta, itken surusta. Onhan tää haikeeta ja kamalaa jättää jenkit, tää elämä täällä, Y, Jenna, kaikki. Mutta nyt on vaan mun aika. Nyt on aika lähteä ja mennä uusiin seikkailuihin! <3
Nyt vaa pohdin koska posautan pommin hostperheelle.... Koska pelottaa, että jos kerron liian ajoissa niin ne pistää Rematch käyntiin ja heittää mut pihalle. Toisaalta ois törkeetä kertoa viikko tai kaks ennen. Mutta sitte taas. Mä lähden kesäkuun lopussa ja heinäkuussa lapset ei oo ees kotona. Eli onhan sillä aikaa, vaikka kertoisinkin vasta hiukan ennen lähtöä. Iik.
En nyt oikeen tiedä miten tässä olisi. Lentolippu tekee kaikesta niin todellista. Mun lähtöön on alle 3 kuukautta. Eli hyvin pian lähden.
Mutta tällänen mä oon, jotain kun päätän niin ei siinä kauaa nokkatuhise.
Mä tiedän, että tää on oikea päätös. Mä haluan lähteä sinne ausseihin ens syksyllä - talven alussa. Ja sitä ennen mun on pakko kerätä vähän rahaa Suomesta messiin.
Mutta onhan se haikeeta. Tottakai se on. Mä oon ollut täällä kuitenkin yli vuoden. Jenkit on ja tulee aina olemaan mulle toinen koti.
Pudotin eilen myös pommin Y:lle ja kerroin, että mä lähden. Eihän se sitä hyvin ottanut, mikä oli ihan odotettavissa. Ei se ymmärrä mun ajatusmaailmaa tai mun tarvetta lähteä "tuhlaamaan mun elämää ja haaskaamaan aikaa". Me katsotaan maailmaa niin eri kulmasta, että ei se tuu ikinä ymmärtämään, miten mä voin olla niin "julma" ja vaan jättää sen tänne.
Come up to meet you
Tell you I'm sorry
You don't know how lovely you are
I had to find you
Tell you I need you
Tell you I set you apart
Tiesin, että sille kertominen tulee olemaan se vaiken asia koko lähdössä ja niin se myös oli. Ja on vieläkin. Tottakai se tuntuu musta ihan hirveeltä myös, mutta sille se on vielä 100 kertaa kamalampaa. Se on se joka "jää" tänne tuttuun ja turvalliseen miettimään asioita ja meidän yhteistä aikaa, kun mä matkustan ja koen ja näen uutta. On kamalaa katsoa vierestä, miten ite vetää toiselta maton alta ja katsoo sen pahaa oloa.
Mä en oo huolissani itsestäni, mä tiedän ajan kanssa olevan ihan fine, mutta mä oon huolissani Y:stä. Mä välitän siitä niin paljon ja mä en ikinä halunnut sitä satuttaa. Mutta en mä voi elää elämääni toisen ihmisen unelmien ja haaveiden mukaan, mun oli pakko tehdä mikä on parasta mun kannalta. Eikä sekään halua lähteä mun mukaan toteuttamaan mun unelmia.
Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start
Katsotaan mitä tässä nyt käy. Mä haluaisin nauttia meijän loppuajasta yhdestä ja sen jälkeen katsoa päiväkerrallaan miten tilanne etenee, mutta pakko mun on ymmärtää, jos se haluaa jättää tän nyt tähän. Se lupas miettiä asioita ja mä lupasin sille antaa aikaa. Katsotaan.
Mutta jokatapauksessa. Mun lähtö on nyt varmaa. On aika karistaa Jenkkien pölyt jaloista ja suunnata ihan uusiin seikkailuihin.
On ihana päästä hetkeksi Suomeen ja nähdä perhettä ja kavereita <3 JA SYÖDÄ!! <3 Tulee olemaan kyllä ihan hirmuinen shokki olla yhtäkkiä Suomessa. Mutta vielä isompi shokki lähteä sen jälkeen sinne Ausseihin.
Tulee muuten pienet aikavyöhyke hyppelyt siinä. Mitä mä tällä hetkellä oon vyöhykkeellä -5, Suomi on vyöhykkeellä +2 ja jos mä ausseissa lennän eka Melbourneen niin se on +10! Ettäh. Puolen vuoden sisään pikkasta heittelyä :'D saa nähä miten keho tottuu.
Mun tunteet on taas niin sekasin ja mä vuoron perään tärisen innosta ja jännityksestä, nauran ilosta, itken surusta. Onhan tää haikeeta ja kamalaa jättää jenkit, tää elämä täällä, Y, Jenna, kaikki. Mutta nyt on vaan mun aika. Nyt on aika lähteä ja mennä uusiin seikkailuihin! <3
Nyt vaa pohdin koska posautan pommin hostperheelle.... Koska pelottaa, että jos kerron liian ajoissa niin ne pistää Rematch käyntiin ja heittää mut pihalle. Toisaalta ois törkeetä kertoa viikko tai kaks ennen. Mutta sitte taas. Mä lähden kesäkuun lopussa ja heinäkuussa lapset ei oo ees kotona. Eli onhan sillä aikaa, vaikka kertoisinkin vasta hiukan ennen lähtöä. Iik.
Sulla vaihtuu nopsasti mielipiteet, ja tästä olis ollu mun mielestä ihan hyvä puhua hostperheen kanssa.. Olis kuitenkin ollut paljon ymmärtäväisiä varmasti kun eka kysyt heiltä mielipiteen että mitäs jos lähtisin tuolloin ja tuolloin. Mun korvaan se ei kuulosta kivalta että just oot tullut taloon ja lupautunut olemaan 9 kk ja sit heität vaan pommin ilmaan että soronoo. Mutta ei ole tarkotus olla mitenkään negatiivinen oon lukenut sun blogias koko ajan ja vaikutat super ihanalta tyypiltä! :-)
VastaaPoistaEi mulla oo mielipiteet mihinkään muuttunut. Kyllä se on ollut jo selvää, ettei aupparin työt muo oo kiinnostanut enää vähään aikaan. Mutta ei muo huvita Suomenkaan vielä lopullisesti tulla, joten jäin tänne odottamaan että keksin mitä haluan tehdä elämälläni ja nauttimaan vapaa-ajasta. Ja nyt kun mä oon keksinyt mikä tekee mut onnelliseksi, niin tottakai täytyy tehdä niinkuin itsestään tuntuu.
PoistaHostperhettä en oo kuitenkaan pulaan jättämässä vaan toi aikataulu on ihan mietitty niiiden menojen mukaan. Tiedän itse, että heinäkuussa lapset on poissa melkeen koko kuukauden ja mun pitäis muutenkin 2 viikkoa pitää lomaa siinä ja 2 viikko pyörittää vielä enemmän peukaloita. Eli vaikka töiden puolesta elokuu ois mulle Suomessa ollut otollisempi aika mennä sinne, niin mielummin mä pyörittelen kuukauden peukaloita suomessa palkattomana, kun täällä palkallisena. Ja ompahan siinä kohtaa aikaa etsiä uutta, ja tottakai mä autan etsimisessä.
En mä oo ketään pulaan siis jättämässä kuitenkaan. Ja normaali arkenkin mä teen töitä sen about 2 tuntia päivässä ja vielä yksikään tehty työtunti ei ole ollut sellainen, että muo ois oikeesti tarvittu vaan lähinnä sen takia oon töissä, kun hostiskä ei jaksa pestä pyykkejä tai tehdä ruokaa tai ajaa lasten koululle montaa kertaa päivässä. Mutta hostiskä ei siis ole töissä eikä tule menemään töihin vielä pitkään aikaan, joten kyllä sillä aikaa on ja en mä ketään pulaan jätä.
Eri asia olisi, jos olisi pieniä lapsia ja vanhemmat töissä ja oikeasti tarvetta aupparille. Mutta toi iskä vaan ei oikeen uskalla olla yksin ja sen takia on halunnut jonkun "auttamaan". Lisäksi mun host tyttö saa kohta ajokortin ja pystyy ajamaan itse omat menonsa ja hostpoika haluaa opetella pyykin laitot ja aamupalan tekemisen, jotta pääsee musta eroon. Ei oo ollut kovin vastaan ottavainen vieraalle naiselle talossa, joten siksi on tullut sellanen "minä itse" vaihe jotta saa ne mun vähäisetkin työtehtävät tehtyä itse.
Eli jos mä en poikaystävänkään takia suostu kahlitsemaan itseäni tänne enää yhtään enenpää, niin miksi mä suostuisin jonkun työn takia mihin muo ei oikeesti edes tarvita.
Ja vielä jos ottaisin tän nyt jo hostperheen kanssa puheeksi, niin aiheuttaisin vaa pahaa mieltä kaikille loppuajaksi. Ja kuka estää niitä laittamasta muo rematchiin jo siinä kohtaa ja sitte täytyykin lähteä Suomeen jo heti. Eli sen verran itsekäs pitää olla kuitenkii.
PoistaHostperhe on työpaikka. Jos on paska työpaikka tai surkea pomo, ja on mahdollisuus jättää työ ja lähteä toteuttamaan itseään ja unelmiaan, niin täytyy olla hullu, jos ei siihen mahdollisuuteen tartu. Ihailen Lauran päättäväisyyttä :) eipä ne hostit olis voinu mitään sanoa, kun päätös oli jo tehty. Paitsi ehkä hankaloittaa elämää ja työtä vielä entisestään.
VastaaPoistaVoimia Laura loppuajalle :)
T. Yks lahtelainen rantapallo ;)
Haha oikeassa olet rantapallo <3 Minä kun päätökseni johonkin asiaan näin vahvasti teen, niin yksikään ihminen ei pysty mun päätä kääntämään :D Samoin sulle <3
PoistaHuhhuh oot kyllä rohkee mimmi! Kyllä tuo aussivuosi kuulostaa pikkasen paremmalta ku au pairin työ :D
VastaaPoistaHaha jeepp :D Mutta eipä se elämä sielläkää tuu salee ruusuilla tanssimista olemaan ja jos en sieltä saa työpaikkaa ja rahat uhkaa loppua ni pakko sielläki on lapsia hoitaa, koska sellasen työn saisin kuitenki tosi helposti :DD Mutta katotaa! JÄNNITTÄÄ!
PoistaTsemppiä! Mahtava nähdä kuin olet päättäväinen ja teet unelmistasi totta! Hieman tuota rohkeutta tännekkin asti! Tulee itselle kauheen kahlittu olo ja kateus iskee kun tätä lukee. 21v , vakituinen työpaikka, oma ostettu asunto jota maksaakin sitten monet monet vuodet... Tuntuu kahlitulta vaikka kaikki on hyvin , "viisaat valinnat" osottautuukin vain huonoiksi , kun on niin kova hinku lähteä ulkomaille ja matkustamaan !! Kenen kanssa meinaat matkustaa ausseihin? Onko suunnitelmia kauan meinaisit olla siellä? :)
VastaaPoistaHaha kiitos <3 Joo kyllä itekki meinasin kahlita itteni suomeen, toki "vain" autolainan merkeissä ennen tänne lähtöä, elämäni paras päätös että en kahlinnut :D kyllä sitä sitten ehtii olemaan "viisas" myöhemminkin.
PoistaMeinaan ihan yksin lähteä reissuun. Iiiik! Mutta hostelleista saa kavereita :) Ja sen näkee sitte siellä kauanko meinaan. Jos tuntuu kuukauden jälkeen ettei oo mun juttu ollenkaan, niin tuun kotiin. Jos tuntuu että vuosi ei riitä, niin haen tokan vuoden viisumin. Aika näyttäää! :D