Elikkä tosiaan sen lomauttamispaperin jälkeen mun ja pomon välit tulehtu entisestään ja lopulta pomo ehdotti "ostavansa" mut ulos firmasta. Maksoi täyden palkan joulukuun loppuun asti ja mun työsuhde päätty saman tien. Toisaalta oon toosi tyytyväinen et nyt se 6 kuukauden tuska on ohi ja oon vihdoin lopullisesti erossa siitä ukosta mutta toisaalta ois ollu niin kiva saada se vihdoin vastuuseen hämäristä lomautuksista ja epätasa-arvoisesta työntekijöiden kohtelusta. Mutta olin niin loppu tosta tappelusta, et parempi näin. Nyt vaan uuta työtä etsimään. Toivottavasti löytyy pian! Jotenkin mulla tulee mieleen aina tää biisi kun ajattelun mun pomoa:
You held me down, but I got up
Already brushing off the dust
You hear my voice, you hear that sound
Like thunder gonna shake the ground
You held me down, but I got up
Get ready cause I’ve had enough
I see it all, I see it now
I got the eye of the tiger, a fighter, dancing through the fire
Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Louder, louder than a lion
Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Sitten mun ihanaan matchiin. Meidän tiet "erkani" valitettavasti. Niiden nykyinen Au Pair on murtanut nilkkansa ja joutuu lähtemään ensi viikolla takaisin kotiin Australiaan, koska toipumisaika on niin pitkä. Ne tarvitsee viimeistään tammikuussa uuden Au Pairin. Harmittaa, tottakai. Pääsen ite aikaisintaan maaliskuun alussa lähtemään. Mutta ei voi mitään, kaikella on tarkoituksensa. Eikö? Voihan se olla että se "täydellisen" matchin tunne tuli myös siitä, kun ne olivat eka perhe kenen kanssa olen jutellut. Toki vähän mietityttää myös se, että niiden molemmat edelliset Au Pairit on nyt lopettanut noin 8 kuukauden kohdalla leikin kesken ja palanneet kotiin... Ja aloin myös miettimään sitä, että tahtoisin eniten perheeseen missä olis myös tyttölapsi eikä pelkkiä poikia. No mutta katsotaan, eiköhän se sopiva perhe minullekkin vielä löydy. Tuntuu vaan, että nyt menee kaikki päin persettä ja haluis sen "varmistuksen" siitä, että oikeasti pääsee lähtemään. Jotta on jotain mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti