Noniinpä niin. En tajua miks elämän pitää olla yhtä vuoristorataa koko ajan. Eikö välillä vois vaan olla onnellinen... Yhtenä hetkenä oon onneni kukkuloilla ja toisena itken silmät pihalle kun on taas niin epäoikeudenmukaista.
Hohhoijakkaa. Aloitan kertomaan huonoista asioista, koska sitten on kivempi lopettaa niihin hyviin. Vaikka hyvät asiat tapahtu viikonloppuna ja huonot tänään...
Eli tosiaan. Olin yhtä hymyä töissä ja kaikki oli ihanasti, kunnes pomo päättää tiputtaa pommin. Mut lomautetaan osa-aikaisesti 19.11. alkaen. 2 päivää töissä ja 3 päivää lomautettuna. Syynä "ei riittävästi töitä". Tosiaan homman nimihän on se, että meille on palkattu noin kuukausi sitten uusi työntekijä. Pikkuhiljaa mun asiakasyrityksiä on siirretty myös tälle uudelle työntekijälle ja mun työkanta pienenee pienenemistään. Lopulta siinä sitten kävi niin, että tänään minut lomautettiin ja tämä uusi työntekijä jatkaa tyytyväisenä. Soitin toki työsuojeluneuvojalle (tms.) ja toki siellä sanottiin, että epäilyttävältä kuullostaa. En kuitenkaan ole tajunnut mihinkään liittoon liittyä, joten mahdollisuuteni pomoani vastaan ilman asianajajaa ovat kuulemma aika heikot. Eli hiukan tässä nyt pistää kiukuttamaan ja itketyttämään ja ärsyttämään. Miten mä pystyn säästämään Au Pairiuteen, kun tulee vaikeuksia saada edes omat kuukausimenot maksettua. Ei mulla ole tällä hetkellä säästöjä tarpeeksi, että voisin lähteä :'( Pakko etsiä joku paska duuni vähäksi aikaa... Hohhoijakkaa... Aijon toki soitella myös liittot läpi ja kysyä huoliiko kukaan minua nyt jäseneksi ja auttamaan minua tämän asian kanssa. Ja kaikki muut tahot mitä keksin.
Mutta ne hyvät asiat. Koitan tässä itsekkin piristyä, kun kirjotan näitä hyviä asioita mutta vaikeaa se on, koska en tiedä toteutuvatko nämä hyvät asia koskaan...
Juttelin viikonloppuna mun NY matchin kanssa!! Meni ihan tosi tosi hyvin mun mielestä ja juttua riitti. Juteltiin noin 45 minuuttia lauantaina, kunnes niiden piti lähteä sirkukseen perheen kanssa. Hostmom sanoi kyllä, että vaikutan tosi mahtavalta ja sopivalta tyypiltä niiden perheeseen ja että haluaisivat ehdottomasti puhua mun kanssa lisää. Joten sunnuntaina juteltiin lisää!! Juteltiin vähän yli tunti ja sen kanssa on kyllä niin helppo ja mukava puhua! Ei tarvinnut jännittää tai pelätä. Aina sanotaan että pitää luottaa isäntäperhettä etsiessä siihen "vatsanpohja" tunteeseen ja mulla on kyllä nyt sellanen kutina vatsanpohjassa, että huhhuh! Mulla meni kylmänväreet innostuksesta jo hakemusta lukiessa ja puhelimes tunne vaa kasvo. Mun vanhemmatki sano lukiessaan niiden hakemuksen ja kuunnellees mun puhetta siitä perheestä että "toi se on!" Ne lähetti mulle niiden perheestä vielä sellasen ns. tietopaketin talon tavoista ja säännöistä ja sitten niiden nykyisen Au Pairin yhteystiedot. Ja tällä viikol ois tarkotus puhua vielä lisää, toivottavasti tehdään se päätös että pääsen sinne! <3 Jos ne haluu olla mun final match niin mä en anna ton lomautuksen häiritä. Mähän revin ne rahat jostain PISTE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti