Kiirusta pukkaa

Vähän on jäänyt kirjoittelematta tänne Suomeen palattua. Kiire on ollut kova.

Töitä on tullut paiskittua melkeen aamusta iltaan ja aina välissä koittanut pyykkiä pestä ja kavereita nähdä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Lisäks oon käynyt kaikki mun muuttolaatikot läpi ja 22 vuoden varrelta krääsää laittanut "pidetään" ja "kirpputori" laatikoihin. Vapaat illat onkin mennyt vaa rauhoittumiseen.

Kirpparille lähti mm. DVD:itä

Kävin myös tossa lääkärissa ja todettiin nielurisat niin turvonneiksi, että mun on pakko mennä leikkaukseen ASAP. Eli 14.7. meen Töölöön leikkaukseen ja sen jälkeen alkaakin kivulias toipuminen. Oon netistä lueskellut kokemuksia ja porukka itkee ittensä levottomaan uneen kivun takia ja oksentaa verta. Puhuminen tuottaa tuskaa syömisestä puhumattakaan. Kuulostaa ihanalta, eikö <3 Ei varmaan tartte sanoa, että en todellakaan odota tätä tapahtumaa innolla. Noo päivä kerrallaan. One ne muutkin siitä selvinneet.

Viikonloppuna päästiin onneks vähän rentoutumaan ja mentiin meijän veneelle <3 Porukat oli ostanut viime kesänä uuden veneen ja tää oli nyt eka kerta, kun mä sen näin. Ja siis aivan IHANA <3 Isompi ku aikasemmat ja tosi viihtysä. Kannella ihanat auringon otto Stuntin leikittämis patjat.

Eka yö oltiin vaa kotisatamassa Ruissalossa ja lauantaina seilailtiin sitten Airisto Marineen ja oltiin siellä yötä. Sunnuntaina oli tosi nätti sää ja mentiin "maisemareittiä" takaisin kotisatamaan. Aivan ihana ja rentouttava viikonloppu ja on toi Turun Saaristo vaan niin nättiä <3

Mä otin lähinnä vaa videoo koko reissulta. Saa nähdä jaksanko koskaan editoida sitä, ehkä jaksan ehkä en. Mulla ois videoo viel vikoist jenkkipäivistäki, hehe. Jotenki ei nyt oo jaksanut tänne blogii panostaa enää Suomeen palattua, koska en edes tiedä kiinnostaako ketää lukea mun Suomi kuulumisia, ainaki 3 lukijaa on jo hävinnyt :'D Kyllä mullaki aika monet auppari blogit tippu pois niide kotiuduttua, muutamat harvat jäi.

Katsotaan mikä tän blogin kohtalo tulee olemaan! Voi olla että näin Suomi kuulumisista postailen harvemmin. Sitten kun pääsen joskus oikeesti suunnittelee sitä, toivottavasti marraskuulle toteutuvaa, aussi matkaa, niin kerron siitä sitte täällä.

Mutta katsellaan! Ainakaan mitään stressiä en ota tänne kirjoittamisesta :)

Kotona

Noniin. Nyt vihdoin saatte tiivistyksenä tän viikon Suomi tapahtumat ja fiilikset.

Mulla tuli jo Tengel-Helsinki Vantaa välillä sellanen fiilis, että oon menossa takas Suomeen jonkun pari viikon loman jälkeen. Ei ollu yhtään sellanen olo, että meen takas 15 KUUKAUDEN poissa olon jälkeen.

Lentokentälläkin kun vihdoin näin äidin, iskän ja Stuntin niin ei edes itkettänyt. Älkää siis käsittäkö väärin, tottakai oli siis aivan ihanaa nähdä ne taas <33 mutta jotenki se kaikki tuntu niin normaalilta. Ihan kun en mä missään ois ollutkaan. Koirakaan ei ees osottanut mieltään, niinkun se yleensä tekee pitkän poissa olon jälkeen :D

Kotimatka Lohjalle oli kans ihan normaali. Samat tutut maisemat mitä on tullu sahattua miljoona kertaa edes takas aikaisemminkin.

Kotona odotti kyllä yllätys. Nyt tähän väliin lyhyt perehdytys tähän tilanteeseen: 10 vuotta sitte äiti ja iskä rakens samalle pihalle hallin iskän firmalle (näyttää omakoti talolta ulkoa päin) ja omakoti talon meille. No nyt muutama vuos sitten ne laajens hallin muualle, myi omakoti talon ja rakens halliin asunnon ittelleen, jättäen tyhjäksi ison osan hallia.

Mun tarkoitus oli majoittua nyt väliaikaisesti tän iskän firman vanhassa kahvihuoneessa. Eli ihan toisella puolella rakennusta porukoista; oma sisään käynti, vessa/suihku ja sitte tää kahvihuone tila missä on jääkaappi ja lavuaari yms. Mulle sopi vallan mainiosti se, että mulle laitetaan vaan sänky kahvihuoneeseen ja mä nukun siellä.

No mulle tuli täysin yllätyksenä, että porukat olikin laajentanut kahvihuonetta sellasen 15 neliötä hallin sisälle ja rakentanut näin mulle makuuhuoneen!!

Eli mulla on käytännössä täällä nyt oma noin 35 neliön yksiö, omalla sisäänkäynnillä ja omalla rauhalla. Tää ei oo sisäkautta yhteydessä porukoiden kämppään ollenkaan, eli on ihan oma rauha! Ihana <3 Lisäks äiti oli täyttäny jääkaapin aamu/iltapala herkuilla (pääruoat saan käydä niiden puolella syömässä) ja korit herkuilla! <3

Siinä mä sitten palauduin vähän aikaa itsekseen matkalta, kunnes ruoka oli valmis ja mentiin porukalla syömään äitin tekemää LOHTA <3 Johannes ja sen tyttöystäväkin tulivat esittäytymään ja vihdoin pääsin näkemään naisen, joka on vienyt mun veljen sydämmen.

Ruoan jälkeen ajoin MANUAALIVAIHTEISELLA autolla Johanneksen ja Riinan perässä niiden kämpille kattomaan. On se ihan hassua miten mun PIKKUveljestä on tässä 15 kuukauden aikana kasvanut ihan aikuinen mies.

Sen jälkeen hengailinkin loppu illan äitin ja iskän kanssa. Käytiin koiran kanssa lenkillä yms.

Ja siitä alkaen tää onkin ollut ihan normaalia. Syönyt oon paljon ja herkutellut. Oon jo töitäkin pikku hiljaa tässä tehnyt. Kävin jopa torstaina yksin hakemassa Tampereelta firmalle uuden auton yms. Kavereitakin oon nähnyt ja paljon ollut kotona. Kaivettiin jopa Annin kanssa singstarsit esiin toho hallin puolelle ja monene vuoden tauon jälkee laulettii sydämmemme kyllyydestä :'D

Juhannuksena porukat oli veneellä ja mä olin koiravahtina / firman päivystäjänä kotona. En tehnyt oikeen mitään, koska tuli tää Suomeen tuleminen niin lyhyellä varotusajalla, että kavereilla oli jo kaiken näköistä puuhaa.

Kaikki on (valitettavasti) ihan niinkuin ennenkin. Mikään ei oo vialla, mutta vaatii taas totuttelua tähän Suomen "yksinäisyyteen". Mä en oo ikinä ollut sellanen ihminen, jolla on paljon kavereita tai mitää isoa kaveri porukkaa (osasyynä se, että oon aikalailla nonstop seurustellut 16-20 vuotiaana).

Lähinnä mulla on ne muutamat hyvät kaverit ja nekää ei suurinosa oo kavereita keskenään. Eli aina hengailen yhden kaverin kanssa kerrallaan. Ja mun hyvistä kavereista Lohjalla, yksi on alkanut seurustelemaan ja toinen on aika paljon töissä. Ja muut hyvät kaverit asuukin sitten kauempana, eli niitä tulee nähtyä aika harvoin. Tähän pitää taas tottua. Sniif. Ei oo oikee ketää kenen kanssa käydä melkee päivittäin Froyolla ja juoruamassa, Jenna tuu tänne <3

Mutta eiköhän tähän taas totu. Suomi Tinder on ollut käytössä ihan ekasta päivästä lähtien... Hehe. Suomi miehet... :''D

Vähän on siis sellanen "Plaah" olo. Kaikki on hyvin ja on ihana olla taas perheen kanssa ja meijän koirun kanssa ja syödä ihania ruokia yms. On ihanaa miten valoisaa täällä on vielä illallakin.

Mutta kyllä mä sitä jenkkikulttuuria kaipaan ja Jennaa ja Froyoa ja iha vaa sitä, että on joku jonka kanssa voi vaan olla. Että ei tartte välttis tehä mitään, vaa ottaa vaikka näpit toisen sängyssä. Mutta sitte taas että voi myös kertoa ne hulluimmat ideat ja sen sijaan, että toinen naurais ni lähtee mukaan toteuttamaan niitä.

Monet entiset aupparit sanoo ja ylistää sitä vapauden tunnetta, mikä iskee päälle, kun ei oo enää auppari ja hostperheen "vankina". Mutta kyllä mä silti koen, että mä pystyin olemaan paljon vapautuneempi jenkeissä kun täällä. En tarkota työn tai kotiolojen puolesta, vaan sen kulttuurin ja faktan, että siellä kukaan ei tunne tai tuomitse suo, vaan voit olla just sitä mitä haluat.

Mutta eiköhän tää tästä! <3

Kotimatka

Tätäkin on tullut kirjoiteltua lentokentällä parissakin eri vaiheessa ja parillakin eri lentokentällä. Ja sitten lisäsin loppuun kotona kirjoitettua. Edelleen saatte odottaa niitä fiiliksiä Suomesta ja Suomi tapahtumia, haha! <3 ;D Päivä kerrallaan...

Kirjoitettu JFK:lla ennen turvatarkastukseen pääsyä.

Tänään (sunnuntai) aamulla heräilin jo joskus 6 aikaan ittekseen ja möllötin johkin puol 7.

LCC heitti mut lentokenttä kyydille jo 8, koska ainoa hetki mikä sille kävi koko päivänä.

Eli olin täällä lentokentällä jo 930. Vasta 130 aukee baggage drop, joten 4 tuntia täällä istun mun rinkan, ison laukun, pienen laukun, repun, käsilaukun ja yksisarvisen kanssa. Jepjee. Sen jälkeen vielä odotan 4 tuntia, että kone lähtee. Hahah :D Ihanaa.

Ps. MUN VIERESSÄ PUHUTAAN SUOMEA. APUAAAAA. EIEIEIEIEIE. KAMALA SHOKKI. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU.

Kirjoitettu JFK:lla turvataskastuksen jälkeen.

VIHDOIN turvatarkastuksen "paremmalla" puolella. Ja ei jessus mitä säätöä!! Olin baggage dropissa melkeen ekana jonossa, mutta silti meni yli puoli tuntia, että pääsin tiskiltä eteenpäin. Oli nimittäin pikkusta säätöä ylimääräisen laukun kanssa!! Yritin sillon etsiä netistä Air Berliinin sivuilta, että mistä hitosta mä lisään mulle ylimääräisen laukun. En löytänyt en sitten mistään, joten ajattelin että no lisätään sitten lentokentällä, että ei se voi niin kallista olla... Tähän väliin huomio, että Norwegianilla makso extra laukku 48 dollaria netistä lisättynä ja oli tosi iisi juttu.

No Air Berliinillä makso lentokentältä ostetuna 205 DOLLARIA!!!! Ei jessus sentään! Pikkasen meinas jo tulla tippalinssiin siinä vaiheessa, mutta pakkohan mun oli niille kortti ojentaa. No sitten iskikin seuraava ongelma. Mun debit/credit card VAATII pin koodin, vaikka maksaa creditillä, koska eurooppalainen kortinlukija. EI JÖSSES! Jenkeissä oon korttia käyttänyt, mutta ne ei kysy koodia, joten 15 kuukaudessa oon todellakin unohtanut koodin. Kaivan paniikissa puhelimesta kaikkia mahdollisia paikkoja, mihin oisin sen voinut piilottaa ja missään sitä ei ollut. Monta kertaa kokeilin eri vaihtoehtoja ja mikään ei mennyt läpi. Siinä kohta tuli jo paniikki itku ja turhautus ja väsymys.

Onneks oli äiti puhelimen päässä ja se antoi mulle korttinsa tiedot ja saatiin ne laitteeseen näpyteltyä ja vihdoin laukku maksettua. Huhhuh! Mutta ihan järkyttävän hintainen!!

Lopulta kun pääsin tänne puolelle niin koitin vähän rauhottua ja kasata itteäni. Lopulta se onnistu ja äsken sitten juoksinkin suunapäänä ympäri kenttää ostaen viimehetken tuliaisia. Järkevää vasta kentällä keksiä, että "ehkä mä sittenki voisin viedä jotain pientä" ja maksaa 4 kertanen summa siihen nähden, että oisin tajunnu aikasemmin ne jo hankkia. Haha. 

Äsken kävin syömässä kamalaa pitsaa ja nyt kohta pääsen jo koneeseen. Jee!

PS: MUN VIERESSÄ ISTUU PEPPI JA JIRI ja lapsi M (Sara ja Mikko Parikka) SALKKAREISTA!!!!! Ne menee kyl vissiin finnairin koneella... :/ En pystyny parempaa kuvaa teille ottaa, koska noloa. Mutta kattokaa jos joku näistä tunnistaa, hahaha :D Alemmassa ne on vasemmassa kulmassa.

Kirjoitettu Saksassa Tengelin lentokentällä

Huhhuh vihdoin ehdin portille täälläkin. Meijän kone oli tunnin myöhässä ja äsken piti jonottaa vielä passin tarkastukseen ja turvatarkastukseen, mutta vihdoin pääsin portille! Parikytä minaa koneeseen pääsyyn. Jeejee. Väsyttää ja oon ihan paskanen ja haiseva hyihyi. Inhoon tätä kenttää, niin sika pieni ja kuuma. Plus nyt kuuluu vielä enemmän Suomea, jännittää.

Kirjoitettu koti Suomessa

Suomeen laskeuduttiin ihan ajallaan, lento Tengelistä Helsinki Vantaalle kesti vaan joku 1,5 tuntia. Laukkujen odotus tuntu kestävän ikuisuuden mutta lopulta ne sieltä tuli ja pääsin saapuneet aulaan, missä vastassa oli äiti, isi ja Stuntti <333

To be continued... 

Last days in America

Kirjoitin tän postauksen jo lentokentällä, joten annan tän tulla tälläsenään tänne. Mutta olen turvallisesti Suomessa! Fiiliksistä ja matkasta kerron lisää myöhemmin. Lisään tähän ton ekan osan tästä postauksesta, eli perjantai ja lauantai päivät.

Kirjoitettu Sunnuntaina 14.6.2015

Kirjottelen tätä teille lentokentällä, mutta voi olla, että saan tän julkaistua vasta Suomessa.
Tosiaan nyt on meikän auppari ura ainakin tältä erään ihan virallisesti ohi. Connecticut on jäänyt taakse päin ja saa nähdä, koska seuraavan kerran ”koti hoodeilla” tulee vierailtua.

Mun vikat päivät meni aivan hujauksessa. Perjantaina aamun pakkailin vaan. 12 aikaan lähdin käppäilemään CVS:lle, mistä Janette mut sitten nappasi kyytiin. Ajettiin moolille ja siellä hengailtiin jonkin aikaa, kunnes oli aika heittää hyvästit Janeten lähdettyä töihin.

Jäin ite moolille hengailemaan ja shoppailemaan. Neljän aikaa Y pääsi töistä ja toi mulle töistä salaatin ja pirtelön. Omnomnom <3

Heitin siinä moolilla taas pienet itkut sen kainalossa, mutta sain kasattua itteni ja saatii kierreltyä ja höpöteltyä.

Joskus sitten seittemän aikaa lähdettiin ajamaan Westportiin päin ja käytiin matkalla lottoamassa yhdessä valituilla numeroilla. Sovittiin, että jos päävoitto tulee niin mennään naimisiin, hahahahaha :D

Vähän ennen kasia ajettiin Y:n kanssa Walmartin pihaan. Siinä sitten ei kummallakaan ollut hajuakaan, että ehditäänkö näkemään enää mun lähtöä, joten itkettiin siinä (taas) yhdet hyvästit. Oli aivan hirveetä.

Sain itteni jotenkin revittyä siitä irti ja lähdin Waltmartiin, missä Jenna muo jo odottelikin. Siellä piti vähä rauhottua ittekseen, koska Jennan näkeminen sai silmäkulmat kostumaan uudestaan.

Lopulta sain kuitenkin kasattua itteni ja sitte pyörittiinkin Jennan kanssa joku 1,5 tuntia Walmartissa. Hahaha. IKINÄ ollu missää kaupassa niin kauan. Kaikkee kivaa löyty: mm. bikinit, kynsilakkaa, huulipuna yms.

Sen jälkeen käytiin subarilla ja ajettiin Westportin joen rantaan istuskelemaan.

Yö vietettiin Jennalla. Vikat sleepoverit. Sniif :’(

Lauantaille meillä olikin paljon ohjelmaa.

Ensin suunnattiin Westportin sillalle ottelemaan kuvia. Meille huudeltiin ja vihellettiin varmaan 10 eri autosta :’’D Haha. (kuvat myöhemmin, mulla ei niitä vielä ole)

Sen jälkeen käytiin taas yhessä kaupassa pyörimässä, Jennan koululla ottamassa sille kuvia, pankissa ja sen jälkeen suunnattiin moolille.

Moolilla kierreltiin ja shoppailtiin jonkun aikaa myös. Sen jälkeen käytiin heittämässä hyvästit juustokakulle, sniif. Oreooo <3

Siitä otettiin suunnaksi Ikea. Ikeassa käytiin syömässä yks mun vikoista ruoista Amerikassa: lihapullia ja perunamuussia. Hahaha :D

Ikean jälkeen käytiin vielä pyörimässä jossai dollaritaloissa yms. mistä mukaan tarttu taas vaikka mitä pientä kivaa, hahaha :D

Ilalla pyörähdettin vielä Fairfieldissä ja vasta joskus 9 aikaan ajettiin mun LCC:n luokse.

Siellä istuskeltiin ulkona hetki ja syötiin mansikoita ja möllötettiin, kun ei oikeen tiennyt miten pitäis olla. Sitte istuttii vähä sisällä lisää ja ei oikeen vieläkään tiennyt miten olla. Minä siinä sitte nopeet itkut tirautin, mutta sain kerättyä itteni.

Sitte tulikin Y:ltä viesti, että se ehtis tulla nopeesti sanoo hyvästit. Joten mentiin sitten Jennan kanssa ulos sanoo sille heipat. Siinä kohtaa itkettiin kaikki kolme kilpaa, halittiin, naurettiin, kuunneltiin musiikkia ja laulettiin.

Mun ex-poikaystävä ja lesbian lover samassa itkuhalauksessa <3 Niin se kuulukin mennä. Noilla kahdella on kuitenkin ollut se kaikista suurin merkitys ja vaikutus mun vuoteen <3

En edes tiedä kauan me siellä ulkona halailtiin ja itkettiin ja laulettiin, varmaan joku 30-45 minuuttia. Y lähti siitä sitten ekana pois ja jäätiin Jennan kanssa kaksin hyvästelemään ja pillittämään.

On jotenkin tosi vaikea ajatella, että en nää noita enää ties kuinka pitkään aikaan. Y:tä en välttämättä nää enää koskaan. Jennan tiedän näkeväni vielä ennemmin tai myöhemmin, mutta kyllä silti on jotenkin tosi hukassa oleva olo. Jennalla on kuitenkin ollut se KAIKISTA isoin vaikutus mun vuoteen ja ollaan oltu niin läheiset ja nähty ihan liian usein. En viitsi nyt pidentää tätä postausta enenpää kirjoittamalla Jennan (ja Y:n) merkityksestä mun elämään. Mutta ikävä on.

Jennankin lähdettyä tuli tosi tyhjä olo, mutta se vaihtu äkkiä vitutukseen kun aloin, jo täysiin laukkuihin, tunkemaan kaikkia ihania viime hetken ostoksia… :D

Unta ei nyt tullut yöllä taaskaan juuri ollenkaan. Yllätys.

Tunteiden viemää

Huhuh mitä päiviä tässä takana. Ei meinaa keho ja aivot pysyä millään perässä.

Tosiaan eilen siirryin tänne mun entisen LCC:n luokse asustelemaan. Olin aikalailla yksin koko päivän täällä ja oli vähän orpo olo. En oikee tehny muuta ku vastailin facebookissa miljoonin ihmisten huolestuneisiin kyselyihin. Awh <3 Mutta siis kaikki on ihan ok, mä oon kunnossa, lapset on kunnossa. Älkää huoliko.

Nukuin silti taas ihan tosi huonosti yön, oli vaa liian paljon ajatuksia päässä.

Tänään sitten aamulla heräsin, kun LCC:n lapset alkoi aamupuuhiin. Menin niiden kanssa 1,5 tunniksi hengailemaan ja kattelin kun ne lapset pelleili ja leikki. Toi ton tyttö (L) piirs mulle kuvanki ja kyseli ihmeissään, että miks mä oon täällä enkä S:n luona. Ne siis on S:n kanssa tosi hyviä kavereita ja aina oli playdateja yhessä.

Joskus puol 10 aikaa Jenna sit tuli hakemaan mut täältä ja mentiin Starbucksiin istumaan. Sitte käytii vaa pyörimässä parissa kaupassa ja pitsalla. Pitseriassa törmäsin E:n parhaaseen kaveriin W:n ja sen kanssa siinä halittii ja vaihdettiin kuulumiset kanssa.

Puol 1 aikaan Jennan piti lähteä töihin, joten mä käppäilin sulkemaan pankkitilini. Sen jälkeen käppäilin 30 asteen helteessä noin 40 minuuttia tänne. Oli KUUUMA.

Hoidin kaikki käytännön asiat kuntoon ja sain myös mun lentotiedot. Sunnuntaina lennän puol kuudelta illalla ja maanantaina yhden aikaan olen Suomessa. Vaihto on Saksassa.

Viiden aikaan pihaan kurvasi pitkästä aikaa Y... Tosiaan lopetin sen koko jutun sillon niin tökerösti, että on alkanut huono-omatunto vähän kolkuttamaan ja päätin, että juttu ansaitsee kunnon face-to-face päätöksen. No eihän siinä mennyt kun puol tuntia, kun kumpikin jo itkettiin.

Sitte saatii vähä kasattua itteämme ja käytiin syömässä. Ihan mielettömän hyvää ruokaaaaa <3

Sen jälkeen taas itkettiin ja kasattiin ittemme, jotta päästään jäätelölle.

Käytii jäätelöllä paikassa missä ne tekee ilmeisesti sen jäätelön ihan ite omien lehmien maidosta. Tosi söppänä tollanen maatila jäätelökoju. Pitkät jonot oli kyllä. Mutta aivan mielettömän ihanaaaa jäätelöäää!!! <3

Jäätelön syömisen jälkeen ajeltiin vähän aikaa ja sitte pysähdyttii juttelemaan ja sitte itkettiinkin jo niin kovaa, että itkuoksensin mun jäätelötkin pihalle. Shellasta.

Nyt on muutenkin niin tunteet pinnassa lähdön takia, että ei auta yhtään asiaan. Lisäks oon nukkunut niin huonosti viime päivinä, että ei hyvää päivää.

Sanoinkin Jennalle, että tässä tulee varmaan itkettyä melkeen non stoppina seuraavan viikon. Eka täällä jenkeissä ja sitte jatkuu varmaan Suomessa sama. Iloa, jännitystä, surua, haikeutta, ikävää, kaipausta, intoa, vitutusta, jälleen näkemistä ja kaikkea mahdollista.

Ei tässä muuta! Nyt taidan itkeä itteni uneen, just because I can.

Mutta kaikki on siis hyvin. Älkää huoliko! Mutta nyt kun on ehtinyt istua ja hengähtää niin alkaa iskeytmään totuus vasten kasvoja. Joudun jättämään taakseni elämän, jota oon 15 kuukautta täällä rakentanut. Vähemmästäkin tulee tunteet pintaan. Ja samalla tiedän, että muutaman päivän päästä nään taas mun perheen Suomessa <3 Tsiisus! Ja jos se ei vielä riitä niin päälle vielä that time of the month. Että terveppä terve!

Hyvää yötä ja huomenta! <3

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU

Nyt täällä tapahtuu isoja muutoksia ja mä tuun kotiin tän viikon lopulla.

En voi tänne tosiaan kirjottaa mitään yksityiskohtia, mutta täällä nyt on ravannut poliiseja ja kaikkia muita virallisia tyyppejä ja oon siis itekkin ihan ulapalla, että mitä tapahtuu.

Kaikki on fyysisesti kunnossa kyllä, mutta isoja muutoksia tapahtuu.

Ja tämän kaiken seurauksena myös minä lähden tänään tästä perheestä, LCC hakee mut 1,5 tunnin päästä ja vie mut Ridgefieldiin mun vanhan LCC:n luokse asumaan ja sieltä mut lennätetään todennäköisesti tän viikon lopulla Suomeen. CC maksaa mun lennot, koitan saada hyvityksen vanhasta lennosta, minkä maksoin sillon ite.

Ne jotka on oikeesti TUTTUJA ja kehen voin luottaa niin voi facebookissa, viestillä tai sähköpostilla kysellä enemmän, mutta en viitti julkisesti tai tuntemattomille kirjoittaa mitään yksityiskohtia tilanteesta.

Mutta joo! Voin kyllä sanoa, että mun auppari ura ei oo ollu siitä normaaleimmasta päästä ja oli kyllä mielenkiintoinen loppu tälle reissulle.

Poliiseja ja pakkailua

Jääny taas arjesta kertomatta jo ties kuinka monen päivän ajalta. En ala teitä kyllästyttämään millään yksityiskohtaisella sepustuksella kaikista puuttuvista päivistä, keskityn lähinnä nyt tähän viikonloppuun.

Työt nyt on mitä on. Meillä meni pesukone rikki viime viikolla ja meijän niin aikaansaava hostiskä soitti vasta tänään korjaajalle. Torstaina tulee. Hienoa. Mun on pakko käydä heittää omia vaatteita varmaa koneellinen Jennalle pestäväks tässä välissä.

Muuten ei töissä ihmeempiä. Videopelejä videopelien perään. Tänään käytiin jopa luistelemassa, oli jopa kivaa!

Viikonloppu meni tosi nopeesti vaikka en ihmeempiä tehnyt. Lauantaina heitin aamutauolla Jennan juna-asemalle, sitte olin ite kokonaan off 2 ja pysyin kotona.

Iski pakkaus into ja kävinkin sitten (taas) KAIKKI kamat läpi ja järkkäsin ne "jää Amerikkaan" ja "mukaan Suomeen" pinoihin/hyllyihin. Lisäks pakkasin jo 1 matkalaukun ihan täyteen kamaa, mitä en tuu tässä tarviimaan ennen lähtöä. Miten niin haluan jo pois?! :D

Vessankaapin järjestin kans

Nää kaikki (eli myös toi Ikea kassi) jää hostperheelle :D

Nää pitäis viel mahtuu toiseen laukkuun

Eli lauantai meni aikalailla tossa puuhassa ja Netflixiä kattellessa.

Sunnuntaina treenasin koti salilla aamulla ja sitten lähdin rannalle yksin! Oli tosi ihana ranta ja lämmin <3 Pari tuntia siellä makoilin.

Rannalta lähdin joskus 1 aikaan ja toi satama-alue oli suljettu ja poliiseja käveli joka puolella ja joku 10 poliisi-autoa ja pari paloautoa kanssa. En ehtinyt jäädä kattomaan mitä siellä oli tapahtunut, mutta myöhemmin googletin ja selvis, että sieltä oli löytynyt kuolleena joku jouluna kadonnut 24 vuotias mies... Ihan hirveetä.

Rannan jälkeen hain Jennan juna-asemalta taas, käytiin nopeesti meillä suihkussa ja sitte mentiin Southporttiin syömään. Heitin Jennan kotiin ja ajoin ite Ridgefieldiin moikkaa Janettea.

Janettea odottaessa CVS:n pihalla näin, kun MUN auto ajo muo vastaan. Hetken ajan ehdin jo toivoa, että mun tytöt ois ollut kyydissä, mutta ei ollu. Pelkkä uus auppari. Odotin, että Janette tulee siihen ja sitte lähdettiin vähä stalkkaa sitä haha. Se oli onneks yhen Janeten tutun seurassa, joten oli "hyvä" syy mennä juttelee.

Eipä se pahemmin mulle jutellut, varmaan koska "ei saa"... Mutta hänen mukaan mun tytöille kuulu hyvää. Sniif. Ikävä.

Jatkettiin Janeten kanssa kävelyä ympäriinsä, käytiin kahvilla ja lopulta päädyttii froyolle. Siellä tavattii myös muita auppareita ja ne kans tuns sen mun perheen uuden aupparin ja mun tytöt. Ne sano, että E aiheuttaa välillä harmaita hiuksia myös sille uudelle aupparille ja se uus auppari on kuulemma kans vähä valitellu siitä, että AINA pitää saada 45 tuntia täyteen no matter what. Oli ihan kiva kuulla, että mikään noi asiat ei oo muuttunut "paremmaks" sillekkään. Mutta kyllä se silti harmittaa, että muut näkee viikottain mun tyttöjä ja minä en ollenkaa. Sniif.

Mutta eipä siinä sen ihmeempiä! Oli kiva käppäillä pitkästä aikaa tutuilla kaduilla ja on se Ridgefield vaan söpö kylä <3

Eipä tässä muuten ihmeempiä! Tänään tuli mun rinkka postissa!! <3

Siitä vaa samantien meni se rinnanalus klipsu rikki.... Joten soitin Amazonille ja ne lähettää mulle uuden keskiviikoksi ja palautan sitten siinä uudessa paketissa ton rikkinäisen niille. Helposti hoitu sekin! Toivottavasti siitä uudesta toi ei rikkoudu niin helpolla, koska muuten on pakko pyytää rahat takas. Se on kuitenki yks tärkeimmistä tuki naruista ja ei se noin helpolla voi kyllä rikki mennä!!

Mutta joo! Ei mulla muuta! Hyvää yötä ja huomenta! <3