Elämä jenkkiperheessä

Aattelin nyt kirjoittaa, miten normielämä jenkkiperheessä menee mun kokemuksen mukaan. En nyt siis aijo kertoa "tänään tapahtu sitä ja tätä" tyyppisesti tai että "tää on niin paskaa ja tänään tämä ja tämä asia ärsyttää" vaan lähinnä yleisesti miten mä olen kokenut asioiden hoituvan täällä ja miten ne eroaa suomesta. Teen varmaan tälläsen samanlaisen myös sitten, kun oon ollut vähän aikaa siellä uudessa perheessä. Näkee sitten miten erilaista elämä eri perheissä on, jos se edes eroaa mitenkään :D

Yksi asia, mikä paljon puhututtaa on tietysti ruoka. Mun mielestä Helmi teki aika hyvän postauksen amerikkalaisten lasten ruuasta (jos joku ei tajuu ni toi on linkki), joten en lähde samoja asioita toistamaan. Mutta tosiaan noi asiat tuli itsellekkin aika järkytyksenä ja noi pitää aika hyvin paikkansa myös tässä perheessä. Meijän perheessä eroana on ehkä se, että meillä ei ole edes niin paljon noita "hedelmä" korvikkeita. Mutta ei johdu siis siitä, että nää söis hedelmät tuoreena, vaan nä jättää ne kokonaan pois. Lisäyksenä mainitsisin myös donitsit, jotka on siis liian sokerisia jälkiruoaksi mutta aamupalaksi loistavia?!

Ja koska nä ei tosiaan hedelmiä juuri syö, mutta vitamiinit pitää saada niin joka aamu lapset syövät näitä:

Vitamiini karkkeja. Eiku anteeks, eihän ne oo karkkeja vaan vaan vitamiineja. Ja näillä sitten katetaan päivän vitamiini tarpeet ja pidetään lapset terveinä.

Toinen asia minkä täällä on tosi isoa asia on turvallisuus. Täällähän siis lapsia ei saa jättää yksin hetkeksikään esim. autoon. Suomessahan on ihan normaalia jättää lapsi autoon, jos vaikka lompakko unohtui sisälle ja se pitää hakea. Tai jos haet kaupasta vaikka vain maitoa nopeasti, niin jätät lapsen autoon. Tämä on täysin normaalia Suomessa mutta laitonta täällä. Saatat joutua vankilaan, jos jäät kiinni.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että lapset eivät todellakaan kulje yksin kouluun. Bussipysäkiltäkin lapsi pitää hakea aika vanhaksi asti (tarkkaa ikää en tiedä) vaikka suunnilleen näkisit pysäkin ikkunastasi.

Muutenkin täällä ollaan siis super vainoharhaisia ja ylivarovaisia kaikessa.

Tästä päästäänkin Amerikkalaisten avuttomuuteen. Mun mielestä esim. Suomessahan on vaatimus, että lapsi kun menee kouluun niin kengännauhat pitää osata solmia. Mun kumpikaan hostlapsi ei tätä taitoa handlaa ja ne on 5,5 ja 7... Ne ei osaa siis lainkaan, ei edes kiristää kenkiään itse. Ei osaa kiristää edes tarrakenkiä. Nää lapset on täällä monissa asioissa tosi avuttomia ja kaikki pitää tehä niiden puolesta. Edes paidan/housujen kääntäminen, jos se on nurinpäin, ei onnistu heiltä itse. Vetoketjun kiinni laittaminen tuottaa suuria vaikeuksia paidan napittamisesta puhumattakaan. Näitä asioita on niin miljoona, mitä nämä vaan ei osaa/halua tehdä eikä kukaan niiltä sitä vaadi. Tämähän johtaa siihen, että sama avuttomuus jatkuu myös aikuisena.

Täällä tosi monet arkipäivän asiat, joku toinen hoitaa sun puolesta. Mun hostperhe on tässä siinä mielessä vähän poikkeus, että täällä ei esim. käy siivoojaa. Mutta esim. nurmikon leikkaa joku muu, rikkaruohot hoitaa joku muu, yms.

Lisäksi apuna on tämä ihana Au Pair, joka hoitaa lapset aamulla yksin kouluun, hakee lapset koulusta, syöttää ne, suihkuttaa ne ja peittelee petiin. Esim. normaalisi mä oon siis töissä siitä asti, kun lapset herää, siihen asti kun ne menevät nukkumaan (tauko välissä lasten ollessa koulussa). Ja esim. tänään mun molemmat hostvanhemmat on kotona ja siltä mä hoisin vanhemman lapsen kouluun (ne sentään nuoremman) ja haen lapset koulusta ja hoidan ne sänkyyn asti. Eli täällä on ihan normaalia, että joku toinen hoitaa sun lapsia 90 % ajasta. Ja samalla hoitaa lasten pyykit, pitää huolen että koti on siisti ja että lapset on hiljaa kun vanhemmat kattoo telkkaria/nukkuu.

Myös näiden työkultturi on vähän erilainen, ja ainakin mun hostvanhemmat tekee 11-12 tunnin työpäivä 4 päivää viikossa ja sitten 3 (hostäiti 4) päivää ne on off. Ja nää myös jaksaa mainita siitä tosi usein, miten he tekevät niin sikana töitä koko ajan. Ja asiaa sitten kauhistellaan ja puidaan kaikkien kanssa ja valitetaan, kun he ovat niin loppu ja vapaa-ajalla sitten otetaan oikein rennosti. Täällä tosiaan kun ei sitä siivoojaa käy, niin noi huoneet mitkä ei oo mun vastuualueita siivotaan ehkä kerran kuussa, koska ei vaan jaksa töiden lomassa.

Suomessahan tehdään töitä se 8h päivässä 5 päivää viikossa ja tän lisäksi hoidetaan lapset, siivotaan koti, kokataan, pyykätään ymsymsyms.

Lisäks näiden kurinpito on hyvin erilaista. Ainakin mun hostperheessä niin tosi paljon lasten huonoa käyttäytymistä annetaan mennä läpi sormien. Ja lapsille annetaan periksi tosi helpolla. Jos lapset vetää housunsa alas ja juoksee pitkin taloa huutaen haukkumasanoja mulle eikä kuuntele muo lainkaan niin tää on ihan ok koska "pojat on poikia". Ja hostvanhemmat vaan nauraa, kun kerron niille päivän tapahtumat. Mutta sitte mun mielestä tosi pienistä asioista rangaistaan mun mielestä sopimattomalla ja turhan rankalla tavalla.

Myös lemikkien kohtelu on tosi erilaista. Täällä on ihan normaalia, että koira ei pääse ikinä lenkille. Täällä on ihan normaalia, että koiraa ei kouluteta lainkaan vaan sitä ainoastaan rangaistaan jos se tekee tuhmuuksia. Meijän koira ei esim. tunne mitään käskyjä. Ei tunne "sit" "stay" "NO" yms. Ei yhtään mitään. Kissat ruokitaan kerran viikossa laittamalla yhdellä kerralla 5 kukkurallista kuppia ruokaa. Vesi vaihdetaan 1-2 kertaa viikossa. Koiralle annetaan suht harvoin hellyyttä eikä sen kanssa leikitä, se on vaan lähinnä "koriste".

Siinä nyt muutamia asioita, mitkä nyt tuli mieleen ja miten mä oon ne täällä kokenut. Moni asia jäi varmaa mainitsemattakin. Toki jokainen perhe on erilainen, mutta uskon kyllä että aika monet asiat pätee useammassa jenkkiperheessä.

Kyllä se Suomi vaan on mahtava <3 :D Mutta en mä silti sinne kyllä vielä takaisin tahdo todellakaan, mutta oppiipahan arvostamaan omaa kotia <3