Asenne muutos!

Okei. Päätin tänään, että valittaminen saa nyt loppua! (tai ainakin vähentyä). Sillä te tiedätte, minä tiedän, kaikki tietää, että tää tilanne täällä hostperheessä on aika huono, joten miksi joka päivä avautua vähän lisää. Eikö? Joten päätin nyt, että ikuisen valittamisen sijasta koitan keskittyä nyt niihin vähäisiin hyviin hetkiin ja asioiden kääntöpuoleen!

Ensinäkin tää koko kokemushan on ollut tosi kasvattava. Mä oon nyt jo tän melkeen 2 kuukauden aikana kasvanut tytöstä, joka soittaa Saksan lentokentältä äidilleen Suomeen (joka ei ole ikinä käynyt kyseisellä lentokentällä) paniikissa että "missä on kadonneiden matkalaukkujen noutopiste", nuoreksi naiseksi joka osaa jo itsenäisesti asua ja asioida vieraassa maassa ja vieraalla kielellä vaikka olosuhteet ovatkin huonot. Hyvä minä! En enää stressaa kaikista pikkuasioista, kun on isompiakin asioita huolehdittavana :D En oo enää yhtä sählä, kun olin ennen. Mut silti viel vähän, haha :D Eli jos tää koko 2 kuukautta ois ollut iha ruusuilla tanssimista niin en ois ehkä vielä näin paljon kasvanut henkisesti, kun mitä nyt olen.

Eli kyllä kato tässä on hyviäkin puolia!!