Mun blogi on ollut julkisena nyt noin 2 kuukautta ja viime yönä (tätä aikaa) pamahti 10 000 sivun avaamista. BOOM. Huomaa, että normi päivänä kun kirjotan normi tekstiä niin yleensä tätä luetaan joku 100 max 200 kertaa, mutta aina kun valitus alkaa ja menee huonosti niin tätä luetaan 400 - 600 kertaa päivässä :D Hahha huomaa, että ihmiset lukee mielummin kun muilla menee huonosti, eikä kun niillä menee ihan ok:sti tai hyvin :D
Mut tästä on oikeestaan tullut mulle tosi hyvä tapa purkaa tuntemuksia. Toki nyt kun tiedän, miten paljon tätä luetaan niin koitan edes vähän rajoittaa mitä kirjotan. Lisäks on jtn asioita mitä en vaan voi kirjottaa tänne, koska vaikka aika rehellisesti kirjotankin asioista niin on joitain asioita mitä vaan ei voi vaikka haluaisi.
Oon ihan yllättynyt miten aktiivisesti mä tätä kirjoitan. Joskus viime syyskuussa aloin tätä kirjoittamaan yksityisesti vain itselleni. En halunnut julkistaa siinä vaiheessa, kun jos jokin menisi pieleen niin en haluu et kaikki tietää yms. Joten vasta helmikuun lopulla, kun lähtöön oli joku pari viikkoa niin uskalsin julkistaa.
Yritin armeijan ajasta pitää kans blogia joskus ja kirjoittaa aina vähintään kerran viikossa lomilla, mutta sitte lomil oli nii paljo muuta tekemistä että ei jaksanut. Mulla oli kyllä läppäri kassulla aina mukana, mutta ei sitä jaksanu alkaa rustaa ku halus hengaa kavereiden kans vapaa-ajan. Joten oon tosi yllättynyt, miten mä aina oikeen odotan että pääsen tätä kirjoittamaan täällä :) Ompahan muisto ittelleen sitten kun palaa kotiin.
Toivottavasti tästä nyt on tosiaan hyötyä muille auppariksi haluaville :) Ei tää aina mee ihan ku elokuvissa ja valitettavasti näitä rematchejä näköjään tapahtuu, vaikka sitä kuvittelee tulevansa mahti perheeseen niin ei se välttis aina sitten meekkään niin kun haluais.
Tää nyt oli tällänen tosi turha postaus ja kaikkii kiinnostaa, mut oli kiva yllätys tänään että niin monta kiinnostaa mun löpinät :D Tai sitte tää on tätä "haha kato miten huonosti Lauralla menee, onneks en oo se", mutta mitä tahansa se onkaan niin kiva tietä, että tätä luetaan :D
Mut tästä on oikeestaan tullut mulle tosi hyvä tapa purkaa tuntemuksia. Toki nyt kun tiedän, miten paljon tätä luetaan niin koitan edes vähän rajoittaa mitä kirjotan. Lisäks on jtn asioita mitä en vaan voi kirjottaa tänne, koska vaikka aika rehellisesti kirjotankin asioista niin on joitain asioita mitä vaan ei voi vaikka haluaisi.
Oon ihan yllättynyt miten aktiivisesti mä tätä kirjoitan. Joskus viime syyskuussa aloin tätä kirjoittamaan yksityisesti vain itselleni. En halunnut julkistaa siinä vaiheessa, kun jos jokin menisi pieleen niin en haluu et kaikki tietää yms. Joten vasta helmikuun lopulla, kun lähtöön oli joku pari viikkoa niin uskalsin julkistaa.
Yritin armeijan ajasta pitää kans blogia joskus ja kirjoittaa aina vähintään kerran viikossa lomilla, mutta sitte lomil oli nii paljo muuta tekemistä että ei jaksanut. Mulla oli kyllä läppäri kassulla aina mukana, mutta ei sitä jaksanu alkaa rustaa ku halus hengaa kavereiden kans vapaa-ajan. Joten oon tosi yllättynyt, miten mä aina oikeen odotan että pääsen tätä kirjoittamaan täällä :) Ompahan muisto ittelleen sitten kun palaa kotiin.
Toivottavasti tästä nyt on tosiaan hyötyä muille auppariksi haluaville :) Ei tää aina mee ihan ku elokuvissa ja valitettavasti näitä rematchejä näköjään tapahtuu, vaikka sitä kuvittelee tulevansa mahti perheeseen niin ei se välttis aina sitten meekkään niin kun haluais.
Tää nyt oli tällänen tosi turha postaus ja kaikkii kiinnostaa, mut oli kiva yllätys tänään että niin monta kiinnostaa mun löpinät :D Tai sitte tää on tätä "haha kato miten huonosti Lauralla menee, onneks en oo se", mutta mitä tahansa se onkaan niin kiva tietä, että tätä luetaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti