Viimeistä viedään!

Ohhoh. Tää viikko on kyllä mennyt tosi nopeasti, vaikka kaikkina muina viikkoina oon valitellu miten hitaasti aika menee. Mulla on huomenna enää 1,5 tuntia töitä ja sitten onkin työt ohi. Tuntuu vähän haikealta jättää toi paikka, vaikka olenkin vasta 2 kuukautta siellä ollut. Siinä mielessä tosi sääli, että tän 1,5 vuoden aikana, mitä Turussa oon asunut niin mun työpaikat on ollut ihan perseestä. Eka nyt vielä oli ihan ok, mutta toka oli ihan hirveä. Nyt sitten, kun oon vihdoin löytänyt ihanan työpaikan ni "pitää" lähteä näin nopeasti pois. No mutta kyllä mä silti koen tän Au Pair vuoden vaan olevan se mun juttu nyt! Vaikka toi työpaikka on ihana ja työkaverit ja esimies maailman parhaat ni en mä oo ihan varma, että onko noi taloushallinnon hommat ihan se mun juttu. Enkä mä vielä ole valmis asettumaan aloilleni työelämään :) kyllä sitä sitten ehtii vielä moonta vuotta. Nyt on aika ottaa elämästä kaikki irti!

Muistin tänään myös viimein yhden matkaan liittyvän jutun mitä oon lykännyt pitkään... Hammaslääkäriajan varaamisen :DD ooopsie. Tosiaan 11 päivää lähtöön... Noo huomenna mulla on tarkastusaika ja siinä ehtii myös poraamaan, jos on tarve. Mun on muutenkin pakko tulla ens viikolla käväisemään Turussa, joten jos on enemmän korjattavaa niin hoidan sitten silloin. Toivotaan että ei ole. Tulee pirun kalliiksi, jos yksityisellä pitää koko purukalusto pistää uusiksi viikossa... :D Välillä oikein ärsyttää itsessäni tää asioiden viimetippaan jättäminen.

No onneks kaikki muut "pakolliset" hommat Au Pair vuotta varten on valmiit. No okei pre-departure workbook pitäis vielä väsästä, mut sitä lukuun ottamatta kaiken pitäis olla ok. Muo oikeen hävettää ku tuijotan tota pinoa, mikä lähtee mun hostpojille tuliaiseksi... Piiikkasen innostuin, ja oon hei hillinny itteäni kuitenki tosi paljon :D ja karkkipussit vielä on ostamatta... No mutta, ei toi nyt vielä ihan superisti sentään oo... Eihän? :D

Suurin ongelma mulla on toi hostvanhemmat... Tällä hetkellä mulla on niille pelkästään Iittalan tuikku. Ja sit ajattelin ostaa geishaa tms. suklaata. Onko se liian vähän? Näyttää niin pieneltä poikien kasaan verrattuna :D

Huomenna on enää 10 päivää lähtöön. Sitten voi jo sormilla näyttää TJ:n. Huhhuijakkaa. Kyllä se aika vaan hurahtaa.

Löysin tänään myös taas pari uutta Au Pair blogia :DDDD Alkaa nykyään päiväs menee joku 20-30 minuuttia uusien postauksien lukemiseen. Mut mä vaan nautin niin paljon niiden lukemisesta ja saan niin paljon tukea niistä <3

4000 miles from home

A Million Miles Away

Beyond The Limits

Days of my life

Dreams have wings

E in the USA

Essi's dream

Far Far Away

five thousand miles

Hello, New York

I dream it, I wish it, I do it

Jessi's

Life is what you make it

Living in America

Living My Dream

Living the American dream

Living the American Dream

mia goes au pair!

Miles with Smiles

My Aupair year in Seattle

Neli Emilia

Nikon päiväkirja

Not The American Average

One-way ticket to the U.S.A

Savolaistytön au pair elämää Teksasissa!

Seattle here I come

Stars And Stripes

There's A Place For Me

Those who explore the world, discover themselves

29 mä sain mun pikaisen laskemisen mukaan, yks pitäis vielä löytää ni ois maaginen 30 täynnä :DD

Osasta noista blogeista ja bloggaajista on myös sellasia kenestä aina puhun, jos puhun mun auppari vuodesta. Mia taas kirjotti sitä ja se teki tätä ja sillä oli tällänen kokemus ja se oli kans Floridassa perheen kanssa ymsymsms. Jessica nauttii siellä Californian lämmössä ja sillä on ollu tälläsiä ja tollasia sattumuksia ja kokemuksia ja Karitallakin siellä Floridassa on myös tosi erilainen työaikataulu ja se pärjää ni kyllä minäkin yms. Puhuin porukoille ja kavereille niinku tuntisinki nää ihmiset, vaikka ikinä tavannu ja ainoastaan blogeja lukenu :D Mutta sitä vaan eläytyy niin täysillä niiden kirjoituksiin, että väkisinkin ne ihmiset on tietyllä tapaa osa mun Au Pair kokemusta :) Niistä blogeista saa niin paljon vinkkejä ja tukea ja uskoa siihen, että kyllä mäkin pärjään jos  noikin pärjää. Eniten tykkään sellaisista blogeista, missä kerrotaan rehellisesti kaikesta. Sekä hyvistä, että niistä huonoista hetkistä. Ne antaa sen todellisen kuvan ja osaa ite myös varautua siihen, että koti-ikäväpäivä ja huonojapäivä tulee. Ne antaa vinkkejä ja tukea myös niiden ylitse pääsemiseen. :) Eli kiitos kaikille auppari blogin pitäjille!! :D

Mä voisin nyt yrittää mennä nukkumaan, niin jaksaa huomenna kakkukahvitella työporukan kanssa. Leivoin tänään 2 juustokakkua, omnomnom <3 Toivottavasti maistuu kaikille töissä :)

Öitä! <3