Jos mä ajattelin, että TJ:n (tänään jäljellä) vaihtuminen neljästäkympistä kolmeysiin tuntu suurelta erolta niin kahdestakympistä YHDEKSÄÄNTOISTA!! Sehän on ihan hullun vähän!! Siis alle 20!! Eihän se oo yhtään mitään... Huhhuh!
Silti, vaikka matkaan on tosi vähän aikaa, täytyy sanoa että arki menee taas ihan tajuttoman hitaasti. Siis nyt on KESKIVIIKKO o.O Tuntuu että tää viikko on kestänyt ihan ikuisuuden... Oon nukkunut ihan mielettömän huonosti ja oon tosi väsyny kokoajan.
Mulla tosiaan on meijän haukku hoidossa ja sehän ei oo tottunut kerrostalo elämään. Tämän takia se heräilee yöllä vähän väliä ääniin ja alkaa murisemaan, mikä taas herättää mut. Plus se näkee äänekkäitä unia, mikä herättää mut. On ihan ku pikkuvauvan kanssa nukkuis... Lisäks meijän naapuriin muutti tyttö joka remontoi ja tästä syystä meijän koira kuulemma haukkuu päivät. Eli muo stressaa koiran puolesta tosi paljon, kun tietää miten hämillään se raukka siellä on. Se on ihan väsynytkin koko ajan, kun ei se saa nukuttua äänien takia. Mutta onneks nyt on enää 2 yötä ja sitte se pääsee takas tuttuun ja turvalliseen kotiin.
Tän koira stressin lisäks muo valvottaa myös mun työt, tosiaan kun suurinosa palkkatiimistä on lomalla ja mun pitää hoitaa niiden hommia. Oon tällä vaan harjottelijana ja monet asiat on ihan uusia, eli mulla on ihan tarpeeks pähkäiltävää tavallisissa palkoissakin. Mutta tän lisäks mun sähköposti ja puhelin piippaa koko ajan ja asiakkaat kysyy mitä ihmeellisimpiä asioita.... Onneks en sentään oo ainut palkkatiimiläinen täällä, eli kyllä mä neuvoa voin muilta kysyä, mutta silti suurin vastuu on mulla. Stressaa. Lisäks muo stressaa se, että ens viikolla pitää sanoa pomolle, että mä häippäsen. Tuntuu pahalta mennä sanoo kesken koeajan, että tää ei oo se mun juttu ja haluan uusiin haasteisiin. Mun esimies on maailman ihanin ja harmittaa siks. Mutta eiköhän se ymmärrä.
Mutta isoin asia mikä muo valvottaa on tietysti tää lähtö! Tässä vaiheessa, kun matkaan on enää niin vähän aikaa niin tunteet on kyllä tosi pinnassa. Tää on nii sanoinkuvaamaton tunne. Ei tätä oikeen voi ymmärtää, kun sellanen henkilö joka on lähdössä pitkäks aikaa pois kaikesta tutusta ja turvallisesta.
Yhtenä hetkenä oon niin intopiukeena ja valmiina pakkaa matkalaukut ja lähtee heti. Oon niin innoissani ja en osaa vaan ajatella mitään muuta! Googletan kaikkea mahdollista Delawaresta ja tosiaan se Googlen Street View on niin mahtava keksintö! Oon kattonu jo ittelleni pari potenttiaalista kuntosalia, ettiny kotoa lähimmän ruokapaikan ja ruokakaupan, kattonu mitä kaikkee tekemistä lähistöllä on ymsymsyms. Lisäks oon googlettanu eri bussiyhtiöitä ja selvittänyt miten kauan kestää ja mitä maksaa matka nykiin tai Washington DC:hen. Oon selvittänyt missä mun lähin Ikea on. Sitä intoa on varmaa tosi vaikea muiden ymmärtää, mutta tällä hetkellä vaa haluais koko elämän pyörivän tän asian tiimoilla. Ei haluis puhuakkaan mistään muusta.
Mutta matkaan liittyy myös se ahdistava tunne. Välillä tulee tosi painava tunne rintaan, kun ajattelee sitä miten pitkäks aikaa sitä lähtee pois kaikkien rakkaiden luota. Kaikesta tutusta ja turvallisesta. Mun pitää luoda mulle kokonaan uusi elämä sinne jenkkeihin. En voi soittaa äidille KAIKESTA mahdollisesta. En voi halata äitiä ja isiä aina kun haluan. En voi istua koko perheen kanssa ruokapöydässä ja jutella kaikesta. En voi kiusata pikkuvelje aina kun haluan. En voi rutistaa meidän koiraa VUOTEEN... Se hetki, kun joudun sanoo heipat kaikille tulee varmaan olee yksi elämäni kamalimmista päivistä. Onneks mä tiedän, että perhe tulee varmasti katsomaan muo ainakin kerran vuoden aikana, mahdollisesti useamminkin. Lisäks on Skype, WhatsApp, iMessage, sähköposti ymsymsyms. Eli kyllä se mun perhe tulee kuitenkin olemaan mun elämässä mukana ja mä tuun olee niiden <3 Eikä se oo ikuisuus, mä kuitenkin palaan takas Suomeen ja sitten ollaan taas kaikki yhdessä :)
Vaikka noita ahdistus tunteita tulee välillä, yritän vaan sivuuttaa ne ja ajatella kaikkea sitä mitä tuun kokemaan mun vuoden aikana. Mä en osaa edes kuvitella mitä kaikkea toi vuosi tuo tullessaan. Siitä oon kuitenkin ihan varma, että vuosi tulee olemaan elämäni paras mutta samalla myös rankin! Oon ihan varma, että tuun kasvamaan ihmisenä paljon ton vuoden aikana (toki se pikkutyttö mun sisällä, joka rakastaa muumeja, disney elokuvia, pehmoleluja yms. ei tuu ikinä katoamaan).
Huhhuh sellasia ajatuksia tänään!! :D
Jotta ei vaa jää epäselväks niin kyllä mä oo oikeesti ihan super innoissani lähdöstä!! :D
Alle 20 päivää!! Kreisiäää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti