Anonyymi laitto mun yhteen avautumis viestiin kommenttia ja kysy suosittelisinko aupairiksi lähtemistä. Ja mitkä on auppariuden plussat ja miinukset. Tähän kysymykseen ei voi muutamalla lauseella vastata, joten päätin nyt tehdä oman postauksen aiheesta.
Aloitetaan niistä plussista ja miinuksista, mutta miinukset ensin koska positiivisen nuottiin on parempi lopettaa.
- Asut ja työskentelet samassa osoitteessa hostperheen ehdoilla. Tämä on yksi suurimmista haasteista, mitä mä oon täällä kokenut. Olen tottunut Suomessa asumaan yksin, tulemaan ja menemään miten haluan. Nyt se ei onnistu, sääntöjä on ja niitä on kunnioitettava.
- Aikataulut ei aina oo sitä mitä sä toivot ja ne saattaa vaihdella miten sattuu. Jos toivot perus ma-pe 8-4 työpäivää, think again. Ei nimittäin suurimassa osassa perheessä todellakaan toteudu ihan niin helposti. Jos huono tuuri käy niin aikatauluja venytetään miten sattuu ja muutellaan ja no mun edellisestä postauksesta voi lukea, miten paljon se muo ketuttaa.
- Sun perhe ja ystävät on tuhansien mailien päässä ja aikaeron ja eri elämäntyylien takia voi olla vaikea löytää aikaa vaihtaa kuulumisia "kasvotusten".
- Yleensä hostperheet haluaa aina tietää missä oot, kenen kanssa oot, miten kauan oot yms. Mulla tää nyt ei onneks päde, mä saan tulla ja mennä miten haluan (ilman autoa).
- Auton käyttö voi olla rajoitettu. Mulla aluks ei ollu ongelmaa ja menin tulin miten sattuu. Nykyään, (kun meni sukset ristiin), niin arkisin auto kotona 11 pm ja viikonloppuisin keskiyöllä. Hankaloittaa todella paljon elämää, kun pitää toisten kyytien varassa lähteä aina liikenteeseen, jos haaveilee viettävänsä yön pois kotoolta.
- Sun koti ei oo sun koti. Sun huone ei oo sun huone. On hostperheitä mitkä käy sun ROSKAT läpi sun huoneessa, kun et oo kotona. Mun huoneessa on kaapillinen hostien kamaa, mikä "oikeuttaa" niille pääsyn mun huoneeseen koska vaan.
- Tiedän perheitä, missä ruoat merkitään lapuilla "lasten ruoat" yms. ja aupparin ei anneta syödä "niitä parempia" ruokia.
- Jenkkien lasten kasvatus tavat on ihan perseestä ja lapset yleensä on ne jotka tahtonsa saa läpi
- Karkit on pyllystä
Hmm. Kyllä varmaa muitakin ois, mutta eiköhän tossa oo riittämineen. Sitten ne plussat.
+ Englanti kohenee tosi paljon
+ Kasvat ihmisenä tosi paljon.
+ Opit itsestäsi paljon uusia asioita
+ Huomaat miten paljon "voimaa" sun sisältä oikeesti löytyy
+ Pääset matkustamaan jenkkeissä ja näkemään uusia paikkoja
+ Pääset kokemaan uuden kulttuurin ja saat elää ja olla osa sitä
+ Tapaat ihania ihmisiä eri puolilta maailmaa ja teet ystäviä, jotka varmasti kulkee mukana loppuelämäs. Täällä kaikki suhteet muodostuu 100 kertaa nopeammin kun Suomessa. Et sä täällä voi "tuhlata" montaa kuukautta/vuotta jahkailuun, että onkohan tää nyt hyvä tyyppi vai eikö ole. Vaan jos tuntuu että natsaa, ni sitten mukana ollaan 110 %. Sä tarviit täällä hyvän tukiverkoston, joten sitä sen takia paljon helpommin ja nopeammin luo vahvoja kaverisuhteita. Ei monikaan mun kaveri jonka olen tuntenut suomessa vuosia, tunne muo yhtä hyvin kun esim. Jenna mut täällä tuntee.
+ Mä rakastan jenkkien "hengailu" kulttuuria. Ei Suomessa tuu samalla tavalla lähdetyttä ulos syömään tai leffaan tai ihan vaan kahvilaan istumaan ja juoruamaan. Täällä tulee useana päivänä viikossa käytyä ulkona kahvittelemassa, leffassa, tms.
+ Kukaan ei täällä tiedä kuka sä olet ja millanen sun "kuuluu olla". Sä saat olla ihan mitä sä ite haluat, eikä kukaan ala juoruamaan, että "ei toi oo yhtään sun tapastasta" tms.
Plussia nyt ois varmaan miljoona lisää, mutta eiköhän tossa ois ne tärkeimmät.
Yhteenvetona suosittelenko vai enkö: TODELLAKIN SUOSITTELEN. Siis vaikka mulla on tässä nyt ollut huonot viikot (tänäänki puhkes 37,7 asteen kuume ja kaikki 3 lasta kipeenä) ja mun ekat 2 kuukautta oli huonot täällä, niin kyllä todellakin tekisin tän kaiken uudesteen ja en muuttais mitään. Mä uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jos mä en ois esim. siinä alussa kokenut niitä huonoja kuukausia ja vaihtanut perhettä, en mä ois ikinä tavannut Essiä, Jennaa tai Y:tä. Ja vaikka meillä nyt meni "sukset ristiin" tän perheen kanssa ja vaihdan alle 4 viikon päästä perhettä, niin uskon senkin tuovan uusia hienoja kokemuksia elämään. Onko tää työ helppoa? No ei todellakaan. Jos lähdet tänne vaaleanpunaisten lasien kanssa olettaen, että kaikki on täydellistä niin onnea vaan. Faktaa on se, että huonoja aikoja tulee. Niitä tulee, mutta niistä selvitään.
Koska tai kenen sitten kannattaa lähteä auppariksi? No ite voin suoraan sanoa, että 18-19 vuotiaana suoraan koulunpenkiltä ja äitin helmoista, jos olisin tänne tullut ja samanlainen vuosi olisi ollut, kun minulla nytten. En ois tänne asti kestänyt. Tää on luonne kysymys tottakai, ja en sano että ei ei olisi mahdollista. Tottakai on. Suurin osa auppareista on niitä toisen asteen koulutuksesta ja äidin helmoista tulevia ja suurin osa niistä selviää ihan mainiosti. Mutta kyllä mä uskon, niiden kokevan tän raskaampana, kun mitä me jotka ollaan jo Suomessa asuttu yksin ja oltu oikeassa työelämässä. Mulla on taustalla 9 kk armeijaa ja sen jälkeen ihan järkyttävän kamala pomo suomessa. Eli on sitä kakkaa tullut kokettua sielläkin päin maailmaa ja siihen verrattuna, tää on mun mielestä monella tavalla helpompaa. Tottakai kaikki on mahdollista ja kyllä sulla voi silti olla huippuvuosi vaikka et ois suomessa yksin asunutkaan tai huonoja kokemuksia työsaralla ollut. Mutta jos yhtään epäilet lähtöä ja mietit pärjäätkö, niin odota vähän aikaa. Plus saa elämästä täällä paljon enemmän irti, kun olet täysikäinen tälläkin puolella palloa.
Mutta siis todellakin suosittelen auppariksi lähtemistä. Helppoa tää ei ole, todellakaan, mutta ite en kadu päivääkään, että tänne lähdin. Mä olen täällä paljon onnellisempi, kun mitä oon Suomessa ollut.
Eli älkää antako mun huonojen aikojen hämätä, vaikka tällä hetkellä oon täynnä tätä työtä, niin en mä täältä mihinkään haluais lähteä. Eli jos yhtään kiinnostusta on lähteä auppariksi, niin ottakaa suunnaksi info tilaisuus ja tehkää asialle jotain! Sulla on koko loppuelämä aika opiskella ja tehdä töitä Suomessa. Auppariksi ei vanhempana lähdetäkkään.
Hyvää yötä ja huomenta! <3
Aloitetaan niistä plussista ja miinuksista, mutta miinukset ensin koska positiivisen nuottiin on parempi lopettaa.
- Asut ja työskentelet samassa osoitteessa hostperheen ehdoilla. Tämä on yksi suurimmista haasteista, mitä mä oon täällä kokenut. Olen tottunut Suomessa asumaan yksin, tulemaan ja menemään miten haluan. Nyt se ei onnistu, sääntöjä on ja niitä on kunnioitettava.
- Aikataulut ei aina oo sitä mitä sä toivot ja ne saattaa vaihdella miten sattuu. Jos toivot perus ma-pe 8-4 työpäivää, think again. Ei nimittäin suurimassa osassa perheessä todellakaan toteudu ihan niin helposti. Jos huono tuuri käy niin aikatauluja venytetään miten sattuu ja muutellaan ja no mun edellisestä postauksesta voi lukea, miten paljon se muo ketuttaa.
- Sun perhe ja ystävät on tuhansien mailien päässä ja aikaeron ja eri elämäntyylien takia voi olla vaikea löytää aikaa vaihtaa kuulumisia "kasvotusten".
- Yleensä hostperheet haluaa aina tietää missä oot, kenen kanssa oot, miten kauan oot yms. Mulla tää nyt ei onneks päde, mä saan tulla ja mennä miten haluan (ilman autoa).
- Auton käyttö voi olla rajoitettu. Mulla aluks ei ollu ongelmaa ja menin tulin miten sattuu. Nykyään, (kun meni sukset ristiin), niin arkisin auto kotona 11 pm ja viikonloppuisin keskiyöllä. Hankaloittaa todella paljon elämää, kun pitää toisten kyytien varassa lähteä aina liikenteeseen, jos haaveilee viettävänsä yön pois kotoolta.
- Sun koti ei oo sun koti. Sun huone ei oo sun huone. On hostperheitä mitkä käy sun ROSKAT läpi sun huoneessa, kun et oo kotona. Mun huoneessa on kaapillinen hostien kamaa, mikä "oikeuttaa" niille pääsyn mun huoneeseen koska vaan.
- Tiedän perheitä, missä ruoat merkitään lapuilla "lasten ruoat" yms. ja aupparin ei anneta syödä "niitä parempia" ruokia.
- Jenkkien lasten kasvatus tavat on ihan perseestä ja lapset yleensä on ne jotka tahtonsa saa läpi
- Karkit on pyllystä
Hmm. Kyllä varmaa muitakin ois, mutta eiköhän tossa oo riittämineen. Sitten ne plussat.
+ Englanti kohenee tosi paljon
+ Kasvat ihmisenä tosi paljon.
+ Opit itsestäsi paljon uusia asioita
+ Huomaat miten paljon "voimaa" sun sisältä oikeesti löytyy
+ Pääset matkustamaan jenkkeissä ja näkemään uusia paikkoja
+ Pääset kokemaan uuden kulttuurin ja saat elää ja olla osa sitä
+ Tapaat ihania ihmisiä eri puolilta maailmaa ja teet ystäviä, jotka varmasti kulkee mukana loppuelämäs. Täällä kaikki suhteet muodostuu 100 kertaa nopeammin kun Suomessa. Et sä täällä voi "tuhlata" montaa kuukautta/vuotta jahkailuun, että onkohan tää nyt hyvä tyyppi vai eikö ole. Vaan jos tuntuu että natsaa, ni sitten mukana ollaan 110 %. Sä tarviit täällä hyvän tukiverkoston, joten sitä sen takia paljon helpommin ja nopeammin luo vahvoja kaverisuhteita. Ei monikaan mun kaveri jonka olen tuntenut suomessa vuosia, tunne muo yhtä hyvin kun esim. Jenna mut täällä tuntee.
+ Mä rakastan jenkkien "hengailu" kulttuuria. Ei Suomessa tuu samalla tavalla lähdetyttä ulos syömään tai leffaan tai ihan vaan kahvilaan istumaan ja juoruamaan. Täällä tulee useana päivänä viikossa käytyä ulkona kahvittelemassa, leffassa, tms.
+ Kukaan ei täällä tiedä kuka sä olet ja millanen sun "kuuluu olla". Sä saat olla ihan mitä sä ite haluat, eikä kukaan ala juoruamaan, että "ei toi oo yhtään sun tapastasta" tms.
Plussia nyt ois varmaan miljoona lisää, mutta eiköhän tossa ois ne tärkeimmät.
Yhteenvetona suosittelenko vai enkö: TODELLAKIN SUOSITTELEN. Siis vaikka mulla on tässä nyt ollut huonot viikot (tänäänki puhkes 37,7 asteen kuume ja kaikki 3 lasta kipeenä) ja mun ekat 2 kuukautta oli huonot täällä, niin kyllä todellakin tekisin tän kaiken uudesteen ja en muuttais mitään. Mä uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jos mä en ois esim. siinä alussa kokenut niitä huonoja kuukausia ja vaihtanut perhettä, en mä ois ikinä tavannut Essiä, Jennaa tai Y:tä. Ja vaikka meillä nyt meni "sukset ristiin" tän perheen kanssa ja vaihdan alle 4 viikon päästä perhettä, niin uskon senkin tuovan uusia hienoja kokemuksia elämään. Onko tää työ helppoa? No ei todellakaan. Jos lähdet tänne vaaleanpunaisten lasien kanssa olettaen, että kaikki on täydellistä niin onnea vaan. Faktaa on se, että huonoja aikoja tulee. Niitä tulee, mutta niistä selvitään.
Koska tai kenen sitten kannattaa lähteä auppariksi? No ite voin suoraan sanoa, että 18-19 vuotiaana suoraan koulunpenkiltä ja äitin helmoista, jos olisin tänne tullut ja samanlainen vuosi olisi ollut, kun minulla nytten. En ois tänne asti kestänyt. Tää on luonne kysymys tottakai, ja en sano että ei ei olisi mahdollista. Tottakai on. Suurin osa auppareista on niitä toisen asteen koulutuksesta ja äidin helmoista tulevia ja suurin osa niistä selviää ihan mainiosti. Mutta kyllä mä uskon, niiden kokevan tän raskaampana, kun mitä me jotka ollaan jo Suomessa asuttu yksin ja oltu oikeassa työelämässä. Mulla on taustalla 9 kk armeijaa ja sen jälkeen ihan järkyttävän kamala pomo suomessa. Eli on sitä kakkaa tullut kokettua sielläkin päin maailmaa ja siihen verrattuna, tää on mun mielestä monella tavalla helpompaa. Tottakai kaikki on mahdollista ja kyllä sulla voi silti olla huippuvuosi vaikka et ois suomessa yksin asunutkaan tai huonoja kokemuksia työsaralla ollut. Mutta jos yhtään epäilet lähtöä ja mietit pärjäätkö, niin odota vähän aikaa. Plus saa elämästä täällä paljon enemmän irti, kun olet täysikäinen tälläkin puolella palloa.
Mutta siis todellakin suosittelen auppariksi lähtemistä. Helppoa tää ei ole, todellakaan, mutta ite en kadu päivääkään, että tänne lähdin. Mä olen täällä paljon onnellisempi, kun mitä oon Suomessa ollut.
Eli älkää antako mun huonojen aikojen hämätä, vaikka tällä hetkellä oon täynnä tätä työtä, niin en mä täältä mihinkään haluais lähteä. Eli jos yhtään kiinnostusta on lähteä auppariksi, niin ottakaa suunnaksi info tilaisuus ja tehkää asialle jotain! Sulla on koko loppuelämä aika opiskella ja tehdä töitä Suomessa. Auppariksi ei vanhempana lähdetäkkään.
Hyvää yötä ja huomenta! <3
Lukiosta oli hyvä lähtä suoraan apksi siinä mielessä että välivuosi ja ku ei ollu ikään asunu omillaan, ni ei riistetty niin pahasti sitä vapautta (ainakaa mulla aluksi, loppu oliki ihan omaa luokkaansa...) Nyt jos kuvittelisin itteni jonku nurkkiin apksi, ku on jo ehtiny asumaan omillaan, ni huhhuh, siinäpä ois vasta totuteltavaa :D
VastaaPoistaTottahan tämäkin! Mutta se riippuu niin ihmisestä, mä ite tiedän missä vaiheessa olin sillon ku asuin kotona ja just valmistunu koulusta, mun luonne ei sillon ois kestänyt. Helpompi mulle oli sopeutua takas asumaan muiden ihmisten kanssa, kun että oisin siinä elämäntilanteessa lähtenyt ennen omillaan asumista ja työelämän kokemusta. Mutta siis tottakai tää riippuu iha ihmisestä ja on ihan totta toi mitä sä sanoit! Kyllä mulla meni aikaa tottua asumaan toisten ihmisten kanssa, kun on tottunut asunaan yksin. Mutta ei se niiiin hankalaa ollut kun kuvittelin :)
PoistaMitä kaikkea suositusten antajilta kysellään kirjallisesti ja puhelimessa? Millä alueille on sun tietojen mukaan eniten tai vähiten au paireja? Eli mitä seutuja kannattaa välttää jos ite hakee? :D
VastaaPoistaSiinä luonne suosituksessa kysytään: mistä ja miten kauan ootte tuntenu, kuvaile luonnetta, oisko hyvä auppari ja "muuta lisättävää". Sitte siinä lastenhoito jutus ne näkee sen sun lastenhoito merkinnän ja kysyy että onko lisättävää siihen tai korjattavaa. Sitte samat että oisko hyvä auppari ja "muuta lisättävää". Ja puhelimes sit vaa varmistaa noi samat asiat suunnillee. Mulla melkeen kaikki soitti jälkeen päin mulle että niille oli soittanu joku tosi töykee ja röyhkee tyyppi joka oli kuulostanu tosi epäilevältä koko ajan.... Ja ne oli melkee menny lukkoon sen takia :"D eli varota sun suosittelijoita. Mut en kyl usko että se aina on noin, kaikilla on huonoi päivii ja vissii sille oli vaa osunu sellane just sillo.
PoistaMitä mä oon ymmärtänyt niin virginia, west virginia, connecticut, nyc yms on hyviä alueita ja paljon auppareita. California ja seatle muiden blogien perusteel vaikuttaa hyvilt kans. Delawareen en lähtis uudestaa, siellä ei oo ketään. Floridassa on aika vähän. South carolinessa on kuulemma alla vähä. Mutta siis sitten on aina ne amerikkalaiset mihin voi tutustua :) kannattaa matching vaiheessa ottaa yhteyttä sun lcc:hen ja kysyä auppari tilannetta seudulla. Samoin edelliseltä aupparilta kysyä.