Doddiin. On ollut vähän tunnerikas viikko tällä kertaa. En nyt jaksa kertoa teille tän viikon tapahtumia ja mitä ollaan lasten kanssa tehty ja plaaplaa koska ihan samaa kaavaa, kun aina. Töitä, kavereita ja Y:tä. Voin myöhemmin kertoa lisää tästä viikosta, kun äiti kuitenkin haluaa tietää, mutta nyt avaan teille vähän että mitä muutoksia täällä on tapahtunut.
Eli mulla ja hostperheellä on ollut vähän ongelmia tässä. Kaikki alko ajokortista. Connecticutin osavaltiossa saa ajaa kansainvälisellä ajokortilla vuoden verran ja sitten on pakko hankkia oikea kortti. Luonnollisesti oletin, että koska hostperhe tarvitsee minun ajavan extendaus ajalla, että he sen maksavat edes osittain. No näin ei ole. He kyllä tarvitsevat minun ajavan, mutta ilman korttia. No minähän tähän en sitten suostunut, koska minähän siitä joudun isoihin ongelmiin jos kiinni jään. Joten tästä nyt sitten koitui ongelmia.
Joten lopulta tää tilanne kärjistyi monen mutkan ja väärinkäsityksen ja muun keskustelun kautta siihen, että päätettiin eilen hostperheen ja LCC:n kanssa, että en extendaa tässä perheessä. Tää päätös tuli mulle ja LCC:lle täysin yllätyksenä ja luultiin, että oltais saatu asioihin joku sopu, mutta näköjään ei saatu. Joten en extendaa enää tässä perheessä.
Joten yritän nyt löytää uuden perheen, jossa extendaan. Vaihdoin myös extendaus ajan kuudesta kuukaudesta yhdeksään kuukauteen, koska se parantaa mun mahdollisuuksia löytää perheen.
Eli nyt kaikilla sormet ristiin, mulla on tänään tasan 2 kuukautta siihen, kun tulee vuosi täyteen. Eli aikaa löytää perhe ei ole juuri ollenkaan. Todennäköisesti kaikilla, ketkä maaliskuussa aupparin tarvitsevat, on jo auppari. Mutta koitetaan pysyä positiivisena ja toivotaan, että löytyy perhe tästä läheltä.
Minä ja Y ollaan tän asian tiimoilta vieräytetty yksi jos toinenkin kyynel ja hyvä ettei eilen koko sen perhe pillittänyt, kun kerroin. En mä vaan pysty jättämään jenkkejä vielä. Mulla on täällä mun paras kaveri ja paras poikaystävä, en mä pysty palaamaan Suomeen todellakaan.
Mutta pää pystyyn ja positiiviset ajatukset virtaamaan! Positiivisia asioita tapahtuu positiivisille ihmisille ja kaikella on tarkoituksensa ja plaaplaa muuta sellasta!
Sormet ristiin ihmiset ja toivottakaa mulle onnea!! :)
Eli mulla ja hostperheellä on ollut vähän ongelmia tässä. Kaikki alko ajokortista. Connecticutin osavaltiossa saa ajaa kansainvälisellä ajokortilla vuoden verran ja sitten on pakko hankkia oikea kortti. Luonnollisesti oletin, että koska hostperhe tarvitsee minun ajavan extendaus ajalla, että he sen maksavat edes osittain. No näin ei ole. He kyllä tarvitsevat minun ajavan, mutta ilman korttia. No minähän tähän en sitten suostunut, koska minähän siitä joudun isoihin ongelmiin jos kiinni jään. Joten tästä nyt sitten koitui ongelmia.
Joten lopulta tää tilanne kärjistyi monen mutkan ja väärinkäsityksen ja muun keskustelun kautta siihen, että päätettiin eilen hostperheen ja LCC:n kanssa, että en extendaa tässä perheessä. Tää päätös tuli mulle ja LCC:lle täysin yllätyksenä ja luultiin, että oltais saatu asioihin joku sopu, mutta näköjään ei saatu. Joten en extendaa enää tässä perheessä.
Joten yritän nyt löytää uuden perheen, jossa extendaan. Vaihdoin myös extendaus ajan kuudesta kuukaudesta yhdeksään kuukauteen, koska se parantaa mun mahdollisuuksia löytää perheen.
Eli nyt kaikilla sormet ristiin, mulla on tänään tasan 2 kuukautta siihen, kun tulee vuosi täyteen. Eli aikaa löytää perhe ei ole juuri ollenkaan. Todennäköisesti kaikilla, ketkä maaliskuussa aupparin tarvitsevat, on jo auppari. Mutta koitetaan pysyä positiivisena ja toivotaan, että löytyy perhe tästä läheltä.
Minä ja Y ollaan tän asian tiimoilta vieräytetty yksi jos toinenkin kyynel ja hyvä ettei eilen koko sen perhe pillittänyt, kun kerroin. En mä vaan pysty jättämään jenkkejä vielä. Mulla on täällä mun paras kaveri ja paras poikaystävä, en mä pysty palaamaan Suomeen todellakaan.
Mutta pää pystyyn ja positiiviset ajatukset virtaamaan! Positiivisia asioita tapahtuu positiivisille ihmisille ja kaikella on tarkoituksensa ja plaaplaa muuta sellasta!
Sormet ristiin ihmiset ja toivottakaa mulle onnea!! :)
Voi eiii! :( Toivottavasti löydät perheen. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitoss!
PoistaVoi paska. Tsemppiä ihan hirmu paljon!
VastaaPoistaTiedän ettet haluu Connecticutista pois, mut auttaisko jos antaisin sulle parin LCC:n email-osotteet täältä länsirannikolta?
Ei varmana sinne lamposee, liian kaukana mua :(
PoistaKiitos tosi paljon Neli, mutta Jenna on oikeessa. En mä pysty sinne asti lähtee, en mä tätä aupparin työtä niin kovasti halua jatkaa että aloittaisin alusta jossain muualla... Kyllä mun on löydettävä perhe mahdollisimman läheltä tai sit meen Suomeen... :/
PoistaEttä kyllä Y ja Jenna on ne isoimmat syyt jäädä.... Vaikka ei sais ehkä olla niin, mutta niin se on.
PoistaJa siellä East Coastilla tuntuu olevan hostperheitä ku sieniä sateella, eiköhän sieltä joku löydy! :)
PoistaJepp, toivotaan!
PoistaKuinka kallis se ajokortti sitten on?
PoistaNo siis tää tilanne ei lopulta kaatunut edes siihen ajokortitin vaan hostäidin väärinkäsitykseen eikä se antanut edes mahdollisuutta oikaista väärinkäsitystä... Mutta jotkut sanoo ajokortin maksavan about 300 dollaria, toiset sanoo että se maksaa yli 500 dollaria. Mene ja tiedä totuudesta.
PoistaNo jopas nyt! Kyllä se varmaan jotenkin taas järjestyy, tsemppiä!
VastaaPoistaToivotaan, kiitoos!
PoistaTsemppii perheen löytämiseen! Onneks kumminkis nykis & sen ympäristös on aivan sikana hostperheitä niin on hyvät mahkut löytää sieltä perhe :) mulla tai 6/8 matchii olla nykistä :D
VastaaPoistaJeeppp. Nykissäkin vaan on paljon paikkoja mitkä on mooonen tunnin päästä täältä... Mutta eiköhän tää vielä hyväksi käänny!! :)
PoistaMitäköhän vittua taas jenkit.
VastaaPoistaJep.
PoistaHeei! Oon sun blogia lukenu joskus enempi ja joskus vähemmän. Ite menin jenkkeihi aupairiks tossa elokuussa ja tulin 2kk sitten pois ku mullekin ja mun LCC:lle tuli yllärina et mun hostperhe ei ns. Haluakaan mua enää. Näin lyhyesti sanottuna. Ja yllätyksenä juurikin ku olivat kehuneet koko ajan miten hyvää työtä teen. Ja tää rematch tuli sitte ihan loistavaan kiitospäivä-aikaan. Naat. Mulla oli poikaystävä siellä paikassa ja on vieläkin. En halunnut perhettä muualta kun siitä läheltä eikä sitä tietenkään löytyny ja pidin pääni että muualle en mene koska poikaystävä asuu täällä. Noh. Nyt oon suomessa ja parin viikon päässä tulossa turistiviisumilla takaisin poikaystävän luo. Yhtään en tiiä mitä teen ja mitä tulevaisuus tuo mutta kaikki selviää. Jenkit kun on niin tässä on ollu viisumin kanssa jos jonkinmoista säätöä. Pointtina mulla tässä vaan oli, että ennemmin tai myöhemmin kaikki selviää :) Tsemppiä perheen etsimiseen, pistän sormet ja varpaat ristiin että sulla käy parempi säkä kun mulla!
VastaaPoistaHeii! Kiitos paljon viestistäsi <3 Joo, toivotaan että tää tilanne selviää tavalla tai toisella.... Ärsyttää vaan just kun noi jenkit on niin kamalan hankalia ton viisumin kanssa ja Suomi ei oo yhtään helpompi. Mutta eiköhän tää selviä. Toivottavasti teidänkin tilanne selviää ja teillä on ihana yhteinen tulevaisuus <3
Poista