Au Pair Expose "asioiden toinen puoli"

KILOMETRI POSTAUS

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta ja mikäs parempi aika kirjoittaa tästä, kun minun 7 kuukautispäivä jenkeissä! ;D

Haluan kertoa oman kokeman ja oman kuuleman perusteella, niitä asioita mitä järjestöt ei mainosta tai mistä ei julkisesti niin paljon puhuta. En nyt tarkoita tätä todellakaan mitenkään haukkumisena tai paskan puhumisena ketään kohtaan tai muutenkaan tarkoita pelotella ketään joka harkitsee auppariksi lähtemistä. Nämä on vaan asioita mitä olen kuullut ja osan itsekkin kokenut täällä, mitkä tuli mulle osittain yllätyksenä ennen tänne lähtöä. Tarkoitus on siis avata silmiä eikä niinkään pelotella, jos joku tän takia päättää, että ei halua auppariksi niin ehkä parempi niin sitten sille henkilölle :D

Alkuun haluan siis sanoa, että mulla on kaikki HYVIN ja olen onnellinen täällä, mutta mikään ei oo täydellistä ja nyt haluan vaan vähän avata tätä toista puolta myös teille :)

Ja tosiaan kaikki ei todellakaan ole omakohtaisia kokemuksia, vaan mitä olen myös muilta kuullut. Ja siis muistakaa, että jokainen hostperhe on erilainen. Tää ei todellakaan tarkoita, että kaikilla on asiat just näin. Nyt on tarkoitus puhua siitä toisesta "ei niin kauniista" puolesta, eli muistakaa että on myös se asioiden toinen "kauniinpi" puoli.

Aika moni lähtee tänne sillä asenteella, että haluaa olla "osa perhettä". No tää on mun mielestä aika silkkaa puppua ja 90 % tapauksista tää ei toteudu, ainakaan sillä tavalla miten sitä mielessään ajatteli ennen lähtöä. Itse kuvittelin, että koska joudun olemaan erossa omasta tukiverkostani (perhe+ystävät) niin pitkään, että tämä olisi minulle välttämätöntä. Mutta esim. mun välit mun hostvanhempiin on aikalailla "työnantaja ja työntekijä" tyyppiset ja mä en osaa kuvitella sitä millään muulla tavalla. Tottakai tullaan toimeen ja syödään illallista yhdessä yms. Mutta ei me vietetä aikaa tai katsota telkkaria tai puhuta mistään henkilökohtaisesta keskenään. Ja mulle se on ihan fine. Tottakai mun hostlapset on mulle kuin omia pikkusiskoja ja tosi tärkeitä, mutta hostvanhempien kohdalla pidetään oma etäisyys. Ja se on ihan ok. Täällä tulee hyvin toimeen myös niin, että ei oo osa perhettä.

Mutta tosiaan kun ei ole osa perhettä niin sitä on takaraivossa koko ajan myös tieto siitä, että tämä ei ole sun koti. Sä asut täällä, sä työskentelet täällä mutta mikään ei silti ole sun omaa. Edes sun oma huone, ei ole 100 % sun. Munkin huoneessa on kaappi, missä on hostien tavaroita. Tää "oikeuttaa" sen että ne voi käydä mun huoneessa käytännössä koska vaan, ikinä en tiedä koska ne käy täällä.

Suomi kotona voit olla kotona miten vaan ja missä vaatetuksessa vaan ja röhnöttää olohuoneessa miten vaan ja millon vaan. Täällä sä et edes omassa huoneessa pysty olemaan täysin vapaasti, sillä mistä sitä tietää koska hostlapset kiellosta huolimatta pamahtaa paikalle. Olohuoneeseen et hipsi ihan tosta noin vaan katsomaan telkkaria, vaan lupa pitää siihenkin kysyä.

Sitten on nää kamerat. Itse olen joutunut edellisessä perheessä kokemaan sen kamereiden painostavan tunnelman. Kamerat oli olohuoneessa, lastenhuoneissa, eteisessä ja leikkihuoneessa. Vanhemmilla oli kännykässä sovellus, mistä ne pysty yhdellä napin painalluksella katsomaan, mitä sä teet. Ja heti tuli viestiä, jos teet jotain väärin. Onneksi näitä ei tunnu olevan monessa perheessä,  mutta oman kokeman lisäksi olen kyllä kuullut parilla muullakin olevan.

Suomi kotona olet tottunut jääkaapista syömään ihan mitä vaan ja ihan millon vaan. Täällä sitä ei vaan kehtaa. Sä syöt kun lapset syö tai sillon kun kukaan ei ole kotona tai kaikki on nukkumassa. Jotenkin sitä ei vaan kehtaa lähteä illalla 9 aikaa tekemään iltapalaa, mikä on näille ihan vieras käsite. Joten tää johtaa siihen, että korva ovessa kiinni kuuntelet maha muristen, koska hostit menee nukkumaan ja sitten hipsit hakemaan ruokaa keittiöstä, jos et ole muistanut hamstrannut huikopalaa huoneeseesi aikaisemmin.

No sanomattakin on varmaan selvää, että omat tavarat siivotaan heti pois yhteisiltä alueilta eikä jätetä lojumaan. Olen kuullut, että hostit on jopa laittanut tekstiestillä kuvan tavarasta, mikä on jäänyt heti korjaamatta ja muistutuksen korjata se pois asap.

Kaikesta pitää ilmoittaa ja kaikkeen pitää kysyä lupa. Ja vaikka olet luvan kysynyt ja luvan saanut, niin silti saattaa tulla käsky olla töissä ja suunnitelmat peruuntua. Sun odotetaan joustavan työajassa, mutta sun takia ei niin jousteta. Hostit saattaa helposti olla 10-15 minuuttia myöhässä, mutta sinulta sitä ei suvaita. Sun työaikoja pompotetaan miten sattuu ja omasta kokemuksesta voin mainita myös nää "3 osaan jaetut tunnit". Aamulla oot töissä ja hoidat lapset kouluun, hetken off, iltapäivästä haet lapset koulusta ja oot töissä illalliseen, sitten off tunnin illallisen aikana ja sen jälkeen laitat lapset nukkumaan. Ja mulla todellakin tulee 45 tuntia täyteen ihan joka viikko ja ne vielä just venytetään noin, että illallis aikaa ei lasketa työhön, vaikka oisit sitä ennen ja sen jälkeen vielä töissä.

Olosuhteet missä joudut asumaan voi olla myös sietämättömät. Saattaa olla avioero pareja, missä joudut lapsien kanssa keskelle vanhempien kilpailua lasten huomiosta. Tai ylipäätään perheeseen missä hostvanhemmat riitelee paljon. Lisäksi olen myös kuullut ja nähnyt kuvia talosta, mihin yksi aupair oli sijoitettu. Siellä siis oli ihan hometta, roskaa, paskaa, rikkinäisiä listotuksia yms. Siis en osaa edes kuvailla, mutta siis ihan hirveä kämppä. Sääliksi kävi.

Hostperhe on myös vastuussa sun elättämisestä eli esim. ruoasta. Tästä asiasta on myös paljon ollut puhetta au pair piireissä. Monessa perheessä tehdään sitä, että kun perhe lähtee pois vaikka viikonlopuksi, jätetään jääkaappi tyhjäksi, eikä jätetä rahaa ruokaa varten. Olen myös kuullut yhdestä tapauksesta, missä au pair jätettiin viikoksi yksin kotiin tyhjän jääkaapin ja ruokakomeron kanssa, ilman autoa.

Olen kuullut tapauksista missä Au Pair potkitaan pihalle, koska "lapset rakastaa sitä liikaa". Vanhemmat on mustasukkaisia, kun heidät omat lapsoset juoksevat mielummin au pairin syliin, kuin oman äidin.

Meiltä oletetaan, että me ollaan täällä se vuosi ja rikotaan viisumin sääntöjä, jos ei olla. Mutta silti tää ei tunnu sitovan hostperheitä samaan sopimukseen, vaan tiedän myös tapauksen missä au pair heitettiin pihalle 1 kk ennen vuoden täyttymistä, koska hostperhe päätti muuttaa ulkomaille sovittua aikaisemmin.

Monella käy varmaan nyt mielessä, no eikös meillä pitäisi olla täällä hyvä tukiverkko järjestön kautta mitkä auttaa näiden asioiden kautta? No aina ei ole näin. Itsekkin olen joutunut kokemaan sen, että omaa LCC:tä ei vaan saa kiinni hädän hetkelläkään. Edellisessä perheessä huonon ajan aikana pommitin LCC:tä, PD:tä, Suomen toimistoa, päätoimistoa päivittäin ja lopulta äitikin pommitti suomesta käsin ja silti apua ei vaan saanut.  Onneksi Essi sillon esitteli mut mun nykyisen LCC:lle  ja vaikka mä en ollut hänen vastuullaan sillon, niin hän autto muo ja pääsin pois uuden hyvän perheen luokse. Mutta kaikki ei oo näin onnekkaita.

Mitta kun tulee täyteen yllämainituista asioista, niin joudutaan lähtemään rematch prosessiin ja tää on huomattavasti yleisempi, mitä mä kuvittelin. Pelkästään mä tiedän kavereistani/tutuistani useita kymmeniä au paireja, jotka on sen läpi käynyt. Minä mukaan lukien. Ja se prosessi ei oo mikään kaunis ja siksi siihen lähtöä usein pitkitetään kauan. Mulla kävi tässä asiassa tuuri ja mulla oli perhe aika varmalla pohjalla jo ennen prosessin virallista alkamista. Mutta todellakaan yleensä asiat ei mene näin ja noin 50 % joutuu takaisin kotiin. Tää on vaan valitettava totuus. Mutta vaikka mulla oli perhe, niin mut pakotettiin silti olemaan (melkeen) koko rematch prosessin ajan mun vanhassa perheessä. Ja siinä kohtaa, kun oot sydämmeltäs purkanut kaikki ne syyt, miksi haluat pois, on tunnelma talossa vähintäänkin kylmä. Mä en uskaltanut poistua huoneestani muuta, kun töihin ja vessaan. Ei todellakaan mikään helppo paikka nuorelle aikuiselle, joka on tuhansien kilometrien päässä kotoa.

Huh. Siinä on jo aika paljon asiaa... Varmasti jää vielä mooonia asioita kirjoittamatta ja nykyiset/entiset aupparit jotka tätä lukee niin voi lisätä (vaikka anonyymisti) jos tulee vielä jotain mieleen!

Tosiaan niinkun alussa sanoin, tää on vaan tää asioiden "toinen puoli". Ja siis kukaan ei varmasti ole tota kaikkea itse kokenut, vaan toi on nyt yhdistelmä omaa kokemaa ja kuulemaa.

Ja tästä kirjoituksesta huolimatta voin kyllä suositella auppariksi lähtemistä ja oon täällä todella onnellinen, enkä vaihtais näitä kokemuksia mihinkään <3 Vaikka välillä ketuttaakin, niin on tää silti sen arvosta. Mun asioiden "kauniinpi puoli" on paljon isompi, kun tää "ei niin kaunis puoli".

7 kuukautta on nyt täynnä ja toivon että tää jäljellä oleva 5 kuukautta menis hitaasti, niin pystyn nauttimaan ja kokemaan paljon lisää! :) Tietty toi talvi vähä stressaa, mut toivottavasti se ei sieltä hetkeen tule ;D <3

Onnea niille jotka jakso lukea tänne asti! <3