Viisi kuukautta pamahti mittariin tänään. Nyt aika on kirjaimellisesti LENTÄNYT, vastahan mä kirjoitin 4 kk postauksen. Puoli väli lähestyy ja tällä hetkellä, nautin täällä olosta tosi paljon. Tiedän, että välttämättä mun tekstistä ei aina paista se, että miten hyvin mun asiat täällä oikeastaan onkaan. Mutta silti aina, kun pysähtyy oikeasti miettimään asioita, niin en muista koska mulla viimeksi olisi ollut asiat näin hyvin.
Tottakai tää Au Pair työelämä on mitä on, muo ei todellakaan ole luotu elämään, jonkun "vieraan" kotona ja niiden säännöillä ja vielä työskentelemään samoissa oloissa samassa talossa. Mun hostperhe on tosi jees, parempia hostlapsia en voisi todellakaan toivoa ja voin käsi sydämmellä sanovani rakastavani mun tyttöjä, vaikka ne mut välillä hulluksi tekeekin. Hostvanhemmistakaan ei ole mitään valitettavaa, ne on mukavia, ystävällisiä ja hommat hoituu, vaikka ne onkin tosi "by the book" meiningillä tän auppari jutun kanssa ja kaikki extra koitetaan minimoida.
Sellasta "avointa perheen jäsen" suhdetta meille ei ole muodostunut, eikä varmasti muodostukkaan. Aluksi luulin, että haluan ehdottomasti sellaisen suhteen, mutta nyt oon huomannut tän toimivan mulle paremmin näin. Mulla on mun oma perhe Suomessa ja se on mulle enemmän kuin tarpeeksi <3 Kuitenkin mun hostit on mun pomoja, niin ihan hyvä pitää tietynlainen etäisyys. Tottakai muille toimii toisenlainen asetelma, mutta mä oon tyytyväinen tähän.
Vaikka tää Au Pairin työelämä ei ole välttämättä muo varten, niin kyllä mä koen sen tällaisena "toistaisena" vaihtoehtona olevan sen arvosta ja kyllä tätä helposti vuoden tekee. Tää Au Pairina olo on antanut mulle niin paljon enemmän, kun mitä se on ottanut. Oon niin ylpeä itsestäni, että hyppäsin tuntemattomaan ja lähdin tänne. Tottakai välillä on huonoa päiviä ja tekis mieli pakata kamppeet ja lähteä seuraavalla lennolla kotiin, mutta kyllä suurimman osan ajasta toivon vaan, että tää aika ei lopu koskaan.
Jotenkin myös Jennan tulo tänne on saanut mut katsomaan asioita vähän eri kannalta. Ennen sen tuloa, tuli jotenkin laskettua vaan päiviä lähtöön, eikä sitä pysähtynyt edes yrittämään elää hetkessä vaikka hauskaa olikin. Mutta nyt sen kanssa oon tajunnut miten hyvin asiat täällä on ja usein puhutaan siitä, miten täällä jenkeissä tulee niin paljon helpompin tehtyä uusia asioita, koska "why not". Kukaan ei oo täällä tuomitsemassa suo ja nauramassa, jos menee pieleen. Oot ihan nobody täällä, eikä ketään oikeesti kiinnosta mitä sä teet. Joten sä voit olla just sellanen, kun sä ite haluat, tehä mitä tykkään ja pukeutua miten tykkäät.
Lisäks meillä on molemmilla kokemusta siitä "oikeasta" työelämästä Suomesta, molemmilla on jo ammatti eikä hinkua lähteä kouluun. Kuinka monessa työssä saat palkkaa siitä, että uit uima-altaalla, leikit barbeilla, laitat lounasta tms. ja sen ohella pääset tapaamaan ihmisiä ympäri maailmaa ja matkustamaan ympäri Amerikkaa? Loppujen lopuksi tää Au Pairin työ on helpoin työ mitä todennäköisesti mulla ja monella muulla tulee koskaan olemaan. Onko töihin herääminen koskaan oikeasti kivaa? Aika harvoin. Suomessa mä oon oikeasti itkenyt ennen töihin lähtöä, kun olosuhteet on niin kamalat. On mulla ollut hyviäkin työpaikkoja, mutta aikalailla kaikissa oon tylsistynyt kuoliaaksi. Joten ei tää aupparin työ todellakaan oo niin paha.
.JPG)
Tottakai monilla ihmisillä se koti-ikävä tekee tästä tosi hankalaa. Mulla edelleenkään ei oo missään välissä tullut kovaa koti-ikävää. Tottakai tulee hetkiä, kun haluaa rutistaa vanhempia, kiusata pikkuveljeä ja syleillä Stunttia, mutta tiedän että ne odottaa muo siellä Suomessa <3 Onneks on whatsapp ja Skype <3 Tottakai nyt kesällä, kun porukat laittelee kuvia niiden uudesta veneestä ja Turun Saaristosta, tulee haikeus ja hetkellinen halu teleportata siihen hetkeen niiden kanssa. Mutta mulla on vielä monta kesää aikaa veneillä niiden kanssa <3
Jennan kanssa on ollut myös tosi paljon puhetta extendeemisesta. Se aiheuttaa myös tosi ristiriitaisia tunteita mussa. Mun perhe ei oo siis kysynyt multa mitään, enkä tiedä aikooko ne edes kysyä, mutta kyllä sillä ajatuksella on tullut leikiteltyä. 100 % varmaa on se, että jos ne kysyy niin 6 kk ois ehdoton maksimi, koska sitte saisin kokea kesän uudelleen. Mulla on vielä talvi edessä, mutta kauhukertomusten perusteella, tiedän jo nyt, että en sitä halua kokea kahta kertaa. Mutta, jos jäisin 6 kuukaudeksi, niin ehtisin kokemaan ja näkemään täällä tosi paljon enemmän ja välttää "oikeaa työelämää" vielä vähän aikaa. Mutta sitte missaisin taas yhden Suomen kesän ja veneilyt perheen kanssa... Mutta sitte taas jos meen vuoden jälkeen kotiin ens huhtikuussa, niin mun pitäis olla paskatöissä koko kesä, joten eipä sitä kamalasti veneiltäis silloinkaan. Mutta sit taas, mulla on vielä moooonta vuotta aikaa veneillä. Huoh :D
Lisäks mä tiedän, että jos mä extendaan niin vaikka kaikki muut mun ympäriltä vaihtuu, niin Jenna olisi vähintään sinne kesä-heinäkuuhu asti täällä mun kanssa. Ja Jennan perhe on jo pyytänyt sitä extendaa ja niin se varmaan tekeekin, joten ainaki yks hullu jäis tänne mun seuraks ;D <3 Hyvä spekuloida tätä asiaa nyt, vaikka mun hostperhe ei oo ees kysyny, eikä mitään hajua kysyykö ne edes :''D Mutta joo! Katotaa! Kyllä varmaa vuos kuitenkin riittää...
Tuleepa tästä nyt kilometri postaus! Mutta siis pointti on se, että mulla menee hyvin! Ja aika lentää! Enää 7 kuukautta jäljellä (jos nyt en extendaa)!! :D
Mulla on edellee mun tärkeimmät ihanat kaks Suomityttöä täällä <3 Essin kanssa meillä vaa on tää inhottava breikki tässä, kun nää lomat menee niin ristiin :''( Sniiif. Noh, onneks on internet ja puhelin keksittyyy!! <3
Täällä muuten on hassua miten kova ikävä on niitä ihmisiä täällä, kun ei nää hetkeen, mutta ei niinkään ikävä ihmisiä Suomessa. Tai siis se ikävä on nii erilaista. Et nytki ku oon jumissa täällä Rhode Islandilla ja en oo nähny Jennaa tai Essii viikkoo livenä, nii oikeesti on niinku IKÄVÄ IKÄVÄ, et tekis mieli vaa hypätä autoo ja ajaa niide luo ASAP :D Kun sit taas en oo nähny ihmisiä Suomessa 5 kuukautteen ni se on vaa sellasta "noo siellä ne nyt on, eikä sille mitään voi" ikävää :D <3
Eipä tässä kai muuta, onnea niille jotka luki tänne asti!! :D
ps. otsikon sanat siis Cheekin äärirajoille biisistäääääääää, hyvä biisi kandee kuunnella <3
Tottakai tää Au Pair työelämä on mitä on, muo ei todellakaan ole luotu elämään, jonkun "vieraan" kotona ja niiden säännöillä ja vielä työskentelemään samoissa oloissa samassa talossa. Mun hostperhe on tosi jees, parempia hostlapsia en voisi todellakaan toivoa ja voin käsi sydämmellä sanovani rakastavani mun tyttöjä, vaikka ne mut välillä hulluksi tekeekin. Hostvanhemmistakaan ei ole mitään valitettavaa, ne on mukavia, ystävällisiä ja hommat hoituu, vaikka ne onkin tosi "by the book" meiningillä tän auppari jutun kanssa ja kaikki extra koitetaan minimoida.
Sellasta "avointa perheen jäsen" suhdetta meille ei ole muodostunut, eikä varmasti muodostukkaan. Aluksi luulin, että haluan ehdottomasti sellaisen suhteen, mutta nyt oon huomannut tän toimivan mulle paremmin näin. Mulla on mun oma perhe Suomessa ja se on mulle enemmän kuin tarpeeksi <3 Kuitenkin mun hostit on mun pomoja, niin ihan hyvä pitää tietynlainen etäisyys. Tottakai muille toimii toisenlainen asetelma, mutta mä oon tyytyväinen tähän.
Vaikka tää Au Pairin työelämä ei ole välttämättä muo varten, niin kyllä mä koen sen tällaisena "toistaisena" vaihtoehtona olevan sen arvosta ja kyllä tätä helposti vuoden tekee. Tää Au Pairina olo on antanut mulle niin paljon enemmän, kun mitä se on ottanut. Oon niin ylpeä itsestäni, että hyppäsin tuntemattomaan ja lähdin tänne. Tottakai välillä on huonoa päiviä ja tekis mieli pakata kamppeet ja lähteä seuraavalla lennolla kotiin, mutta kyllä suurimman osan ajasta toivon vaan, että tää aika ei lopu koskaan.
Jotenkin myös Jennan tulo tänne on saanut mut katsomaan asioita vähän eri kannalta. Ennen sen tuloa, tuli jotenkin laskettua vaan päiviä lähtöön, eikä sitä pysähtynyt edes yrittämään elää hetkessä vaikka hauskaa olikin. Mutta nyt sen kanssa oon tajunnut miten hyvin asiat täällä on ja usein puhutaan siitä, miten täällä jenkeissä tulee niin paljon helpompin tehtyä uusia asioita, koska "why not". Kukaan ei oo täällä tuomitsemassa suo ja nauramassa, jos menee pieleen. Oot ihan nobody täällä, eikä ketään oikeesti kiinnosta mitä sä teet. Joten sä voit olla just sellanen, kun sä ite haluat, tehä mitä tykkään ja pukeutua miten tykkäät.
Lisäks meillä on molemmilla kokemusta siitä "oikeasta" työelämästä Suomesta, molemmilla on jo ammatti eikä hinkua lähteä kouluun. Kuinka monessa työssä saat palkkaa siitä, että uit uima-altaalla, leikit barbeilla, laitat lounasta tms. ja sen ohella pääset tapaamaan ihmisiä ympäri maailmaa ja matkustamaan ympäri Amerikkaa? Loppujen lopuksi tää Au Pairin työ on helpoin työ mitä todennäköisesti mulla ja monella muulla tulee koskaan olemaan. Onko töihin herääminen koskaan oikeasti kivaa? Aika harvoin. Suomessa mä oon oikeasti itkenyt ennen töihin lähtöä, kun olosuhteet on niin kamalat. On mulla ollut hyviäkin työpaikkoja, mutta aikalailla kaikissa oon tylsistynyt kuoliaaksi. Joten ei tää aupparin työ todellakaan oo niin paha.
Tottakai monilla ihmisillä se koti-ikävä tekee tästä tosi hankalaa. Mulla edelleenkään ei oo missään välissä tullut kovaa koti-ikävää. Tottakai tulee hetkiä, kun haluaa rutistaa vanhempia, kiusata pikkuveljeä ja syleillä Stunttia, mutta tiedän että ne odottaa muo siellä Suomessa <3 Onneks on whatsapp ja Skype <3 Tottakai nyt kesällä, kun porukat laittelee kuvia niiden uudesta veneestä ja Turun Saaristosta, tulee haikeus ja hetkellinen halu teleportata siihen hetkeen niiden kanssa. Mutta mulla on vielä monta kesää aikaa veneillä niiden kanssa <3
Lisäks mä tiedän, että jos mä extendaan niin vaikka kaikki muut mun ympäriltä vaihtuu, niin Jenna olisi vähintään sinne kesä-heinäkuuhu asti täällä mun kanssa. Ja Jennan perhe on jo pyytänyt sitä extendaa ja niin se varmaan tekeekin, joten ainaki yks hullu jäis tänne mun seuraks ;D <3 Hyvä spekuloida tätä asiaa nyt, vaikka mun hostperhe ei oo ees kysyny, eikä mitään hajua kysyykö ne edes :''D Mutta joo! Katotaa! Kyllä varmaa vuos kuitenkin riittää...
Tuleepa tästä nyt kilometri postaus! Mutta siis pointti on se, että mulla menee hyvin! Ja aika lentää! Enää 7 kuukautta jäljellä (jos nyt en extendaa)!! :D
Mulla on edellee mun tärkeimmät ihanat kaks Suomityttöä täällä <3 Essin kanssa meillä vaa on tää inhottava breikki tässä, kun nää lomat menee niin ristiin :''( Sniiif. Noh, onneks on internet ja puhelin keksittyyy!! <3
Täällä muuten on hassua miten kova ikävä on niitä ihmisiä täällä, kun ei nää hetkeen, mutta ei niinkään ikävä ihmisiä Suomessa. Tai siis se ikävä on nii erilaista. Et nytki ku oon jumissa täällä Rhode Islandilla ja en oo nähny Jennaa tai Essii viikkoo livenä, nii oikeesti on niinku IKÄVÄ IKÄVÄ, et tekis mieli vaa hypätä autoo ja ajaa niide luo ASAP :D Kun sit taas en oo nähny ihmisiä Suomessa 5 kuukautteen ni se on vaa sellasta "noo siellä ne nyt on, eikä sille mitään voi" ikävää :D <3
Eipä tässä kai muuta, onnea niille jotka luki tänne asti!! :D
ps. otsikon sanat siis Cheekin äärirajoille biisistäääääääää, hyvä biisi kandee kuunnella <3
Hyvä etten alkanu itkeee, oot ihana <3 tuuuu joooo kotiin!!!!
VastaaPoista😘😘 oot ihana <33
PoistaTää tekstihän ois voinu olla niinku mun kirjottama muutama kuukaus sitten! :D samanlaisia tunteita on aupairina olo herättänyt. Kiva kuulla kuitenkin, että menee hyvin :)
VastaaPoistaHyvä, että muutkin nauttii!! :)
Poista