Tänään tosiaan vaihtu taas kymppi uuteen ja täytyy kyllä sanoa, että eilen 40 tuntu vielä isolta luvulta mutta toi 39 näyttää kyllä ihan mahdottoman pieneltä. 39 päivää. Eihän se oo mitään O.o Työpäiviä tosta luvusta on tämä päivä mukaan lukien 22. Tää on just tätä, että aika menee tosi nopeasti pidemmällä aika välillä mutta yksittäiset päivät menee tosi hitaasti. Mulla työ määrä töissä on koko ajan laskussa, tää viikko on tuntunu maailman pisimmältä. Mulla saattaa 9h työpäivän aikana olla oikeasti tekemistä vaan 1-2 ajan ja lopun ajan selaan nettiä. Aika menee kuolettavan hitaasti ja ei vaan jaksa. Aamulla töihin herääminen on tosi tuskasta, koska tietää että töitä ei kuitenkaan oo. Onneks kuu vaihtuu kohta ja sitten on taas pari viikkoa vähän "vauhdikkaampaa" plus hiihtolomaviikolla mulla on varmaan aika kiire, kun moni palkanlaskija on poissa ja mä teen niiden työt.
Mutta vaikka päivät ittessään meni kuolettavan hitaasti niin aika muuten menee tosi nopeasti. Siitä, kun hostfamily pyys muo niiden au pairiksi, on nyt 38 päivää. Eli siitä noin 3 kuukaudesta mikä sillon oli jäljellä on enää jäljellä puolet. Mun pikkuveli meni armeijaan 3 viikkoa sitten ja silti tuntuu että vasta eilen saatoin sen sinne portille, samaan aikaan mä myös aloitin työt. Oon ollu täällä töissä nyt yli 3 viikkoa ja vähän yli 4 edessä. On tää ajankulku kyllä jännä asia.
Toisena hetkenä haluan olla jo lentokoneessa. Haluan olla jo matkalla kohti täysin uutta ja jännittävää. Mutta toisena hetkenä haluaisin vaan olla viettämässä ikuista viikonloppua vanhempieni kanssa.
Eilen tuli mun viisumi. Se teki asiasta jotenkin todellista. Mä ihan oikeasti lähden. Miten kauan mä oonkaan puhunut ulkomaille muuttamisesta ja aina tehnyt suunnitelmia koska lähden, mitä teen ja miten kauan. Silti tähän mennessä ne on ollut vain puheita. Haaveita. Aina on ollut joku syy miks ei nyt ole hyvä hetki; poikaystävä, uus työ yms. Aina ollut joku (teko)syy jäädä Suomeen.
Nyt mulla "ei oo mitään". En tiedä mitä haluan tehdä työkseni eikä mulla todellakaan ole kiinnostusta jämähtää nyt työelämään alalle mistä en edes ole varma. Ei oo poikaystävää rajoittamassa menoa. Mulla ei oo mitään syytä miksi en menisi. Tottakai tiedän että perhettä tulee olemaan ikävä. Iso ikävä. Se tulee olemaan mulle se kovin paikka. Äiti, iskä, pikkuveli ja koira <3 Meijän pikku Stuntti... Sen luota pois lähteminen tulee olemaan ehkä kaikista kovin paikka, koska muut tulee muo moikkaamaan ja muiden kanssa voin skypettää. Stuntista joudun oikeesti olemaan erossa vuoden... Nyyh.
Kavereitakin tuun varmasti kaipaamaan, mutta vaikka mulla on ihania kavereita täällä niin monia niitä nään tosi epäsäännöllisesti muutenkin ja puolen vuoden tauot näkemisessä on ihan normaaleja välillä. Joten mä en usko, että mun vuosi pois Suomesta tulisi vaikuttamaan mun kaverisuhteisiin sen kummemmin, samalla tavalla mä voin niille soitella ja viestittää kun Suomessakin. Kyllä ne hyvät kaverit pysyy matkassa, vaikka niitä ei aina näkiskään <3 Onneks on Skype ja facebook :) Ja kyllä mulla ainaki yks kaveri ihan tosissaan tuntu ottavan mun ehdotuksen, että se tulisi muo moikkaamaan.
Haha tää postaus nyt on vähän tällänen mietiskely postaus. Mutta vaikka tiedän että perhettä tulee olemaan kauhea ikävä, niin kyllä mä tiedän että tää lähtö on nyt se mitä haluan. Haluan toteuttaa unelmiani, haluan irtioton arjesta. Haluan aikaa selvittää mitä haluan tehdä "isona". Nyt mulla on mahdollisuus ja tilaisuus joten kyllä mä sen käytän! Jos jatkuvasti lykkään lähtöä huonojen tekosyiden varjolla niin ikinä ei sitä sitten tulisi lähdettyä.
Mä lähden matkaan avoimin mielin ja katson mitä elämä tuo tullessaan! Tottakai oon varautunut myös siihen, että koko homma voi osottautua täysin vääräks mulle ja oon hyväksyny myös sen. Tottakai mä haluan olla siellä koko vuoden ja haluan että Au Pairina oleminen on se mun juttu, mutta jos käykin niin että huomaan että en viihdy ollenkaan niin aina sitä pääsee pois. En koe sitä luovuttamisena jos ei vaan ole se oma juttu. Mutta sen näkee sitten! Tällä hetkellä olen varma, että kyllä mä siellä tulen koko ajan olemaan. Välillä tulee olemaan tosi vaikeeta varmasti, mutta uskon niiden hyvien hetkien kuitenkin olevan sen arvoisia! :)
39 päivää. Huhhuh. Nyt vaan odottelen, että lentotiedotkin ilmestyis profiiliin!! Sitten koko homma ois VIELÄ todellisempaa. Iiik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti