Fiiliksiä

Doddiin,

Oli reissun kannalta vähän tunteikas viikonloppu. Äidin ja iskän kanssa koitettiin vähä enemmän puhua matkasta, kun alan olee tosi varmalla pohjalla hostfamilyn kanssa, mutta tottakai se on vähän arkapaikka kaikille puhua kun ikävä tulee kuitenki olee kova vuoden aikana. Äiti ja iskä sano suoraan, että ei halua mun lähtevän. Toki ne myös sano, että tottakai ne silti tukee muo jos lähden. Mutta kyllähän se silti kirpas kun suoraan sanoo että, jos niistä on kiinni niin ei halua että lähden. Mutta nyt kun miettii asiaa niin kuka vanhempie edes HALUAA lapsensa lähtevän vuodeksi pois. Iskä esitti myös hyviä pointteja muiden nurkissa asumisesta ja siitä miten koko vuoden ois vieraana toisen talossa ja asuis samassa paikassa missä työskentelee ymsymsyms. Ja siitä miten mulla on aina tapana soittaa niille ja avautua, kun on pahamieli ja että miten avuton ja ahdistunut olo niille tulee jos aina soittelen hysteerisenä niille kun on pahamieli ja ne ei pysty mitenkään muo auttamaan ku oon niin kaukana. Eli ihan hyviä pointteja, muta silti tuli vähän paha fiilis ja koko perjantain ja lauantaiaamupäivän olin huonoissa fiiliksissä ja aloin oikeesti miettii haluuunko lähteä.

Mutta onneksi Mian tsemppaukset autto minua! Pyysin sitä tekee postauksen läheisten suhtautumisesta lähtöön (http://miagoesaupair.blogspot.fi/2013/12/miten-mun-vanhemmatlaheiset-reagoi-mun.html) ja oli ihana huomata miten en oo yksin tuntemuksieni kanssa. Lisäks se ihanasti tsemppas muo myös ku kommentoin sille. Ihana miten Au Pairius yhdistää, vaikka en edes tunne henkilökohtasesti koko ihmistä. Silti ku oon Mian joka ikisen postauksen lukenu ni tuntuu että mä vähän tunnen sitä ja tuli sellanen fiilis sen postauksista, et se vois ymmärtää mun ongelman ja auttaa muo. Ja olin oikeassa :)

Eli fiilikset onneks siinä lauantain puolella parantu ja oon nyt taas tosi hyvillä mielillä lähtemässä. Kyllä mä sen tiedän, et ikävä tulee olee välil tooosi kova, mut mun pitää vaa opetella rauhottuu ja avautuu jollekki muulle ennen ku heti meen itkee äidille kaikista ongelmista, Koska ymmärrän kyllä täysin sen niiden huolen jos jokasesta pikkuasiasta soittelen niille sillä sävyl et maailma loppuu ja niillä tottakai kauhea huoli lapsukaisestaan :D Että pitää nyt oppia vähän hoitamaan asioita ihan itsekkin. Oon 2 vuotta asunu jo omillani ja silti välillä ihan mamman tyttö hahah :D Toivoin, että tää asia kehittyy huurrrjasti ton vuoden aikana. Et osaan hoitaa asiat ite enkä aina soita äidille kaikesta turhastakin ja huolestuta sitä pikkuasioiden takia :)

Mutta niin eli tällä hetkel tosi hyvät näkymät host familyn kaa ja uskon, että tehää ratkaisevia päätöksiä tässä ihan lähipäivinä!! :)

Ainiin ja sain töitä! Alkaa tää kuukauden työttömyys olee jo aika tylsää... Ja laiskottavaa :o Tosin mun työt alkaa vasta 7.1. et saa joulun ja uuden vuoden viettää rauhassa ja sit pari kuukautta töitä ja sit onki jo lähtö. Iiik :) Sain oikeestaan 3 työtä mut hyväksyin niistä sen parhaan, eli oman alan hommia. Palkanlaskentaaa. :)

Kohta joulu, jee. Pitää koittaa nyt ottaa kaikki irti, koska ens joulu toivottavasti vähä toisenlaisissa meiningeissä ;)