Matchejä sataa mut en nyt sanois, että tää nopea tahti sit välttämättä on niin hyvä.
Viime viikolla tuli tää uusin Match. Delawaresta perhe, kaks poikalasta 5 ja 6 vuotiaat. Vanhemmat on poliiseja, äiti tekee 3 vuoro työtä 8 tunni vuoroissa ja iskä 2 vuoro työtä 12 tunnin vuorossa. Viikonloppuina tekee myös paljon töitä. Eli aikataulut tulis olemaan jatkuvasti muuttuva ja viikonloppuisin ois paljon töitä. Okei tää ei nyt ihan välttämästi muo haittaa. Oon perheen vanhempien kanssa jutellut sähköpostilla jonkin verran. Ne lähetti ison listan kysymyksiä johon vastasin tosi huolellisesti ja pitkästi mutta sitte ne ei kuitenkaan yhtään kommentoinut mun vastauksia... Et vähän jotenki ehkä töksähtelevää ollut toi sähköposteilu eikä ollenkaa sellast samanlaista "Hello Laura, nice to meet you, how are you" "thank you for your email, it was so nice to hear from you" yms. juttuu mihin on tottunut noiden muiden matchien viesteistä. No mut tarkotus oli, että en tuomitse perhettä ennen kun skypetän niiden kanssa. Niillä vaan tuntuu olevan kauhee kiire kokoajan eikä ne ehdi skypettää.
Se perheen äiti lisäs mut facebookissa kaveriksi ja löysin sitä kautta niiden nykyisen Au Pairin. Laitoin sille heti viestii ja kyselin mitä se tykkää siellä olla. Noh. Kyllähän se tykkää ilmeisesti aika paljonkin... MUTTA siellä ei oo muita Au Paireja. Sillä ei oo yhtään kavereita siellä. Lähin kuulemma yli 45 minuutin ajomatkan päässä. Plaah. Tiedän, että tää tulis olee mulle ongelma. Mun oma perhe ja mun omat kaverit tulee olee Suomessa, joten tarviin jonkun tukiverkoston sinne jenkkeihin. Ja ei kukaan muu tulis ymmärtää muo samalla tavalla kun toinen Au Pair. Joku joka on samassa tilanteessa, kun minä. En mä pystyis olee pelkän host perheen kans koko vuotta... Hohhoijakkaaaaa.
Mulla menee hermot tähän prosessiin ja alan turhautua :(
maanantai 25. marraskuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Would you like to be our Au Pair
Yksi puhelu perheen kanssa. Yksi puhelu nykyisen Au Pairin kanssa. Yksi kysymys. Yksi vastaus. Ei.
Tää koko prosessi on KAMALA sanon vaan sen!! Siis tossa perheessä ei oo mitään vikaa. Ei mitään. Ja tänään kun puhuin yli puol tuntii niiden nykyisen aupparin kanssa ja vähän sen 9 vuotiaan pojankin kanssa ni siis niistä sai tosi hyvän kuvan ja sen näkee miten niiden nykynen auppari tykkää siellä olla. Mutta mä en vaan voi ignoorata sitä epämielyttävää tunnetta vatsassa, joka sanoo että ei.
Mä olin eilen vahtimas pitkästä aikaa mun ihania lapsosiani. Ne on 4 vuotias tyttö ja 6 vuotias poika. Siinä niiden kanssa ollessa ja ne nähdessä ni tuli niin vahvasti sellanen olo, että tätä mä haluan. Mä haluan olla nuorten lapsien kanssa. Mä tiedän, että se on vaikeempaa mutta silti. Se on sitä mitä mä haluan mun Au Pair vuodeltani. Olla nuorien lapsien kanssa.
Sen takia mun sydän särky ku sain viestin jenkeistä että tää nykyinen match haluaisi mut niiden Au Pairiksi. Tunti ihan hirveeltä kieltäytyä. Ja mä pelkään, että kadun sitä vielä vaikka nyt onkin tietyllä tapaa helpottunut olo ja tiedän että tein oikean päätöksen. Mut perjaatteessa oon nyt sanonut ei täysin hyvälle perheelle. Mutta mun intuitio vaan sanoo vahvasti, että haluan perheeseen missä on nuorempia lapsia... Tuntuu kurjalta... Mutta ehkä se mun perhe vielä löytyy... Toivotaan.
Tää koko prosessi on KAMALA sanon vaan sen!! Siis tossa perheessä ei oo mitään vikaa. Ei mitään. Ja tänään kun puhuin yli puol tuntii niiden nykyisen aupparin kanssa ja vähän sen 9 vuotiaan pojankin kanssa ni siis niistä sai tosi hyvän kuvan ja sen näkee miten niiden nykynen auppari tykkää siellä olla. Mutta mä en vaan voi ignoorata sitä epämielyttävää tunnetta vatsassa, joka sanoo että ei.
Mä olin eilen vahtimas pitkästä aikaa mun ihania lapsosiani. Ne on 4 vuotias tyttö ja 6 vuotias poika. Siinä niiden kanssa ollessa ja ne nähdessä ni tuli niin vahvasti sellanen olo, että tätä mä haluan. Mä haluan olla nuorten lapsien kanssa. Mä tiedän, että se on vaikeempaa mutta silti. Se on sitä mitä mä haluan mun Au Pair vuodeltani. Olla nuorien lapsien kanssa.
Sen takia mun sydän särky ku sain viestin jenkeistä että tää nykyinen match haluaisi mut niiden Au Pairiksi. Tunti ihan hirveeltä kieltäytyä. Ja mä pelkään, että kadun sitä vielä vaikka nyt onkin tietyllä tapaa helpottunut olo ja tiedän että tein oikean päätöksen. Mut perjaatteessa oon nyt sanonut ei täysin hyvälle perheelle. Mutta mun intuitio vaan sanoo vahvasti, että haluan perheeseen missä on nuorempia lapsia... Tuntuu kurjalta... Mutta ehkä se mun perhe vielä löytyy... Toivotaan.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Fifth Match!
Nyt tuli viides Match. Onhan tämä edellistä parempi huomattavasti mutta huoh. Jotenkin kun on ollut yksi niin hyvä perhe niin tuntuu, että ei nää muut tunnu enää miltään. Tai sit mun mielessä vaan on joku "ideaali perhe" ajatus ja nää ei mitkään täytä "kriteereitä". Ärsyttää itsekkin omapää. Haluisin tottakai lähtee avoimin mielin. Mutta tässäkin perheessä on 16 ja 13 vuotiaat tytöt ja 9 vuotias poika. Eli aika vanhoja tässäkin ollaan. Työajat ajoittuu iltapäivään + iltaan ja sillonkin lähinnä ajamista. Mä vaan niin haluaisin olla perheessä missä ois nuorempia lapsia!! Ois ihana olla päivät lasten kanssa ja illat off. Saada oikeesti leikkiä niiden kanssa, lähteä leikkipuistoon, tehdä asioita eikä vaan kuskata treeneihin ja auttaa läksyissä. Joo toki tiedän, että ei se pelkkää sitä olis ja kyllä sen perheen nykynen Au Pairikin tykkää siellä olla ja tekee lasten kanssa asioita välillä.
Toinen asia mikä kans vähä harmittais on se et niil tosiaan on ollut 2 Au Pairia Suomesta ja toinen oli jopa 1,5 vuotta siellä. Mitä annettavaa mulla enää ois sille perheelle mun kulttuurista ja kielestä ja kummallisista tavoista... Ois niin ihana olla se joka niille ensimmäisen kerran antaa salmiakkia maistettavaks, opettaa ensimmäiset suomalaiset sanat yms.
Aikataulu on myös kans just yks mikä harmittaa. Aamulla tunti pari töitä ja sit off 3 asti ja sen jälkee oiski ilta 9 asti töitä ja kotiintuloaika 11... Eipä siinä paljoon enää kavereita nähdä illalla.
Plaah. Ehkä mä vaan oon liian kriittinen... En tiedä. En nyt haluis hylätä tätä perhettä näin "surkein" perustein mut jotenki kun ei vaan tuu sitä vatsanpohja tunnetta. No pitää katsoa ja kuulostella vielä.
Ompas hankala prosessi :(
Toinen asia mikä kans vähä harmittais on se et niil tosiaan on ollut 2 Au Pairia Suomesta ja toinen oli jopa 1,5 vuotta siellä. Mitä annettavaa mulla enää ois sille perheelle mun kulttuurista ja kielestä ja kummallisista tavoista... Ois niin ihana olla se joka niille ensimmäisen kerran antaa salmiakkia maistettavaks, opettaa ensimmäiset suomalaiset sanat yms.
Aikataulu on myös kans just yks mikä harmittaa. Aamulla tunti pari töitä ja sit off 3 asti ja sen jälkee oiski ilta 9 asti töitä ja kotiintuloaika 11... Eipä siinä paljoon enää kavereita nähdä illalla.
Plaah. Ehkä mä vaan oon liian kriittinen... En tiedä. En nyt haluis hylätä tätä perhettä näin "surkein" perustein mut jotenki kun ei vaan tuu sitä vatsanpohja tunnetta. No pitää katsoa ja kuulostella vielä.
Ompas hankala prosessi :(
torstai 14. marraskuuta 2013
Fourth match
Sepäs kävi taas nopeasti. Mutta tosin mielummin oisin halunnu Cultural Carelta vähän enemmän panostusta enkä kiireellä uutta matchiä. Joo tiedän Avoimin Mielin pitää olla. Mutta mun mieli ei oo näin avara. Yksinhuoltaja iskä jolla on 12, 14 ja 16 vuotiaat pojat. Työtehtävät ois: kuskausta, kaupassa käyntiä, kokkausta ja pyykkäystä/siivousta. Että ei kiitos. Haluun kuitenkin perheeseen missä ois nuorempia lapsia, jotka oikeesti tarvitsee Au Pairia ja joiden kanssa voi tehdä kaikkee kivaa ja luoda hyvän suhteen. Toki joo oishan toi salee helppo perhe. Ei tartteis tehä juuri mitään ja ois paljon vapaata, mut silti ei kiitos. Oon menos sinne töihin ja haluun nimenomaan myös olla tekemisissä lasten kanssa enkä vaan hoitaa lasten töitä. Toki noi työtehtävät tulee olee Au Pairin hommia mut haluun myös sen ihan lastenhoidon myös siihen mukaan! Laitoin CCMarille viestiä, että ei oikeen tunnu oikealta toi perhe. Ehkä se viides sitten nappais....
Turhauttavaa
Nonniin. Paljon on ehtinyt tapahtua viime postauksesta. Aloitetaan vaikka työkuvioista ensin.
Elikkä tosiaan sen lomauttamispaperin jälkeen mun ja pomon välit tulehtu entisestään ja lopulta pomo ehdotti "ostavansa" mut ulos firmasta. Maksoi täyden palkan joulukuun loppuun asti ja mun työsuhde päätty saman tien. Toisaalta oon toosi tyytyväinen et nyt se 6 kuukauden tuska on ohi ja oon vihdoin lopullisesti erossa siitä ukosta mutta toisaalta ois ollu niin kiva saada se vihdoin vastuuseen hämäristä lomautuksista ja epätasa-arvoisesta työntekijöiden kohtelusta. Mutta olin niin loppu tosta tappelusta, et parempi näin. Nyt vaan uuta työtä etsimään. Toivottavasti löytyy pian! Jotenkin mulla tulee mieleen aina tää biisi kun ajattelun mun pomoa:
Sitten mun ihanaan matchiin. Meidän tiet "erkani" valitettavasti. Niiden nykyinen Au Pair on murtanut nilkkansa ja joutuu lähtemään ensi viikolla takaisin kotiin Australiaan, koska toipumisaika on niin pitkä. Ne tarvitsee viimeistään tammikuussa uuden Au Pairin. Harmittaa, tottakai. Pääsen ite aikaisintaan maaliskuun alussa lähtemään. Mutta ei voi mitään, kaikella on tarkoituksensa. Eikö? Voihan se olla että se "täydellisen" matchin tunne tuli myös siitä, kun ne olivat eka perhe kenen kanssa olen jutellut. Toki vähän mietityttää myös se, että niiden molemmat edelliset Au Pairit on nyt lopettanut noin 8 kuukauden kohdalla leikin kesken ja palanneet kotiin... Ja aloin myös miettimään sitä, että tahtoisin eniten perheeseen missä olis myös tyttölapsi eikä pelkkiä poikia. No mutta katsotaan, eiköhän se sopiva perhe minullekkin vielä löydy. Tuntuu vaan, että nyt menee kaikki päin persettä ja haluis sen "varmistuksen" siitä, että oikeasti pääsee lähtemään. Jotta on jotain mitä odottaa.
Elikkä tosiaan sen lomauttamispaperin jälkeen mun ja pomon välit tulehtu entisestään ja lopulta pomo ehdotti "ostavansa" mut ulos firmasta. Maksoi täyden palkan joulukuun loppuun asti ja mun työsuhde päätty saman tien. Toisaalta oon toosi tyytyväinen et nyt se 6 kuukauden tuska on ohi ja oon vihdoin lopullisesti erossa siitä ukosta mutta toisaalta ois ollu niin kiva saada se vihdoin vastuuseen hämäristä lomautuksista ja epätasa-arvoisesta työntekijöiden kohtelusta. Mutta olin niin loppu tosta tappelusta, et parempi näin. Nyt vaan uuta työtä etsimään. Toivottavasti löytyy pian! Jotenkin mulla tulee mieleen aina tää biisi kun ajattelun mun pomoa:
You held me down, but I got up
Already brushing off the dust
You hear my voice, you hear that sound
Like thunder gonna shake the ground
You held me down, but I got up
Get ready cause I’ve had enough
I see it all, I see it now
I got the eye of the tiger, a fighter, dancing through the fire
Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Louder, louder than a lion
Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Sitten mun ihanaan matchiin. Meidän tiet "erkani" valitettavasti. Niiden nykyinen Au Pair on murtanut nilkkansa ja joutuu lähtemään ensi viikolla takaisin kotiin Australiaan, koska toipumisaika on niin pitkä. Ne tarvitsee viimeistään tammikuussa uuden Au Pairin. Harmittaa, tottakai. Pääsen ite aikaisintaan maaliskuun alussa lähtemään. Mutta ei voi mitään, kaikella on tarkoituksensa. Eikö? Voihan se olla että se "täydellisen" matchin tunne tuli myös siitä, kun ne olivat eka perhe kenen kanssa olen jutellut. Toki vähän mietityttää myös se, että niiden molemmat edelliset Au Pairit on nyt lopettanut noin 8 kuukauden kohdalla leikin kesken ja palanneet kotiin... Ja aloin myös miettimään sitä, että tahtoisin eniten perheeseen missä olis myös tyttölapsi eikä pelkkiä poikia. No mutta katsotaan, eiköhän se sopiva perhe minullekkin vielä löydy. Tuntuu vaan, että nyt menee kaikki päin persettä ja haluis sen "varmistuksen" siitä, että oikeasti pääsee lähtemään. Jotta on jotain mitä odottaa.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Ei hyvää ilman huonoa
Noniinpä niin. En tajua miks elämän pitää olla yhtä vuoristorataa koko ajan. Eikö välillä vois vaan olla onnellinen... Yhtenä hetkenä oon onneni kukkuloilla ja toisena itken silmät pihalle kun on taas niin epäoikeudenmukaista.
Hohhoijakkaa. Aloitan kertomaan huonoista asioista, koska sitten on kivempi lopettaa niihin hyviin. Vaikka hyvät asiat tapahtu viikonloppuna ja huonot tänään...
Eli tosiaan. Olin yhtä hymyä töissä ja kaikki oli ihanasti, kunnes pomo päättää tiputtaa pommin. Mut lomautetaan osa-aikaisesti 19.11. alkaen. 2 päivää töissä ja 3 päivää lomautettuna. Syynä "ei riittävästi töitä". Tosiaan homman nimihän on se, että meille on palkattu noin kuukausi sitten uusi työntekijä. Pikkuhiljaa mun asiakasyrityksiä on siirretty myös tälle uudelle työntekijälle ja mun työkanta pienenee pienenemistään. Lopulta siinä sitten kävi niin, että tänään minut lomautettiin ja tämä uusi työntekijä jatkaa tyytyväisenä. Soitin toki työsuojeluneuvojalle (tms.) ja toki siellä sanottiin, että epäilyttävältä kuullostaa. En kuitenkaan ole tajunnut mihinkään liittoon liittyä, joten mahdollisuuteni pomoani vastaan ilman asianajajaa ovat kuulemma aika heikot. Eli hiukan tässä nyt pistää kiukuttamaan ja itketyttämään ja ärsyttämään. Miten mä pystyn säästämään Au Pairiuteen, kun tulee vaikeuksia saada edes omat kuukausimenot maksettua. Ei mulla ole tällä hetkellä säästöjä tarpeeksi, että voisin lähteä :'( Pakko etsiä joku paska duuni vähäksi aikaa... Hohhoijakkaa... Aijon toki soitella myös liittot läpi ja kysyä huoliiko kukaan minua nyt jäseneksi ja auttamaan minua tämän asian kanssa. Ja kaikki muut tahot mitä keksin.
Mutta ne hyvät asiat. Koitan tässä itsekkin piristyä, kun kirjotan näitä hyviä asioita mutta vaikeaa se on, koska en tiedä toteutuvatko nämä hyvät asia koskaan...
Juttelin viikonloppuna mun NY matchin kanssa!! Meni ihan tosi tosi hyvin mun mielestä ja juttua riitti. Juteltiin noin 45 minuuttia lauantaina, kunnes niiden piti lähteä sirkukseen perheen kanssa. Hostmom sanoi kyllä, että vaikutan tosi mahtavalta ja sopivalta tyypiltä niiden perheeseen ja että haluaisivat ehdottomasti puhua mun kanssa lisää. Joten sunnuntaina juteltiin lisää!! Juteltiin vähän yli tunti ja sen kanssa on kyllä niin helppo ja mukava puhua! Ei tarvinnut jännittää tai pelätä. Aina sanotaan että pitää luottaa isäntäperhettä etsiessä siihen "vatsanpohja" tunteeseen ja mulla on kyllä nyt sellanen kutina vatsanpohjassa, että huhhuh! Mulla meni kylmänväreet innostuksesta jo hakemusta lukiessa ja puhelimes tunne vaa kasvo. Mun vanhemmatki sano lukiessaan niiden hakemuksen ja kuunnellees mun puhetta siitä perheestä että "toi se on!" Ne lähetti mulle niiden perheestä vielä sellasen ns. tietopaketin talon tavoista ja säännöistä ja sitten niiden nykyisen Au Pairin yhteystiedot. Ja tällä viikol ois tarkotus puhua vielä lisää, toivottavasti tehdään se päätös että pääsen sinne! <3 Jos ne haluu olla mun final match niin mä en anna ton lomautuksen häiritä. Mähän revin ne rahat jostain PISTE.
Hohhoijakkaa. Aloitan kertomaan huonoista asioista, koska sitten on kivempi lopettaa niihin hyviin. Vaikka hyvät asiat tapahtu viikonloppuna ja huonot tänään...
Eli tosiaan. Olin yhtä hymyä töissä ja kaikki oli ihanasti, kunnes pomo päättää tiputtaa pommin. Mut lomautetaan osa-aikaisesti 19.11. alkaen. 2 päivää töissä ja 3 päivää lomautettuna. Syynä "ei riittävästi töitä". Tosiaan homman nimihän on se, että meille on palkattu noin kuukausi sitten uusi työntekijä. Pikkuhiljaa mun asiakasyrityksiä on siirretty myös tälle uudelle työntekijälle ja mun työkanta pienenee pienenemistään. Lopulta siinä sitten kävi niin, että tänään minut lomautettiin ja tämä uusi työntekijä jatkaa tyytyväisenä. Soitin toki työsuojeluneuvojalle (tms.) ja toki siellä sanottiin, että epäilyttävältä kuullostaa. En kuitenkaan ole tajunnut mihinkään liittoon liittyä, joten mahdollisuuteni pomoani vastaan ilman asianajajaa ovat kuulemma aika heikot. Eli hiukan tässä nyt pistää kiukuttamaan ja itketyttämään ja ärsyttämään. Miten mä pystyn säästämään Au Pairiuteen, kun tulee vaikeuksia saada edes omat kuukausimenot maksettua. Ei mulla ole tällä hetkellä säästöjä tarpeeksi, että voisin lähteä :'( Pakko etsiä joku paska duuni vähäksi aikaa... Hohhoijakkaa... Aijon toki soitella myös liittot läpi ja kysyä huoliiko kukaan minua nyt jäseneksi ja auttamaan minua tämän asian kanssa. Ja kaikki muut tahot mitä keksin.
Mutta ne hyvät asiat. Koitan tässä itsekkin piristyä, kun kirjotan näitä hyviä asioita mutta vaikeaa se on, koska en tiedä toteutuvatko nämä hyvät asia koskaan...
Juttelin viikonloppuna mun NY matchin kanssa!! Meni ihan tosi tosi hyvin mun mielestä ja juttua riitti. Juteltiin noin 45 minuuttia lauantaina, kunnes niiden piti lähteä sirkukseen perheen kanssa. Hostmom sanoi kyllä, että vaikutan tosi mahtavalta ja sopivalta tyypiltä niiden perheeseen ja että haluaisivat ehdottomasti puhua mun kanssa lisää. Joten sunnuntaina juteltiin lisää!! Juteltiin vähän yli tunti ja sen kanssa on kyllä niin helppo ja mukava puhua! Ei tarvinnut jännittää tai pelätä. Aina sanotaan että pitää luottaa isäntäperhettä etsiessä siihen "vatsanpohja" tunteeseen ja mulla on kyllä nyt sellanen kutina vatsanpohjassa, että huhhuh! Mulla meni kylmänväreet innostuksesta jo hakemusta lukiessa ja puhelimes tunne vaa kasvo. Mun vanhemmatki sano lukiessaan niiden hakemuksen ja kuunnellees mun puhetta siitä perheestä että "toi se on!" Ne lähetti mulle niiden perheestä vielä sellasen ns. tietopaketin talon tavoista ja säännöistä ja sitten niiden nykyisen Au Pairin yhteystiedot. Ja tällä viikol ois tarkotus puhua vielä lisää, toivottavasti tehdään se päätös että pääsen sinne! <3 Jos ne haluu olla mun final match niin mä en anna ton lomautuksen häiritä. Mähän revin ne rahat jostain PISTE.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)