Nyyh

Pakko postata tästä aiheestakin:

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014022818081877_uu.shtml

Nyyyh. Mun oli tarkotus ottaa toi palvelu käyttöön, että en missaa vuoden aika salkkareita tms. Suomiohjelmia. Nyyyh.... Miten mä kestän vuoden ilman salkkareitaaaa?!?! :DDD

Juustokakkuja ja hammaslääkäreitä

Tänään on ollut hyvä päivä tähän mennessä. Töissä meni kahvittelut hyvin ja kakut oli oikein onnistuneita, omnomnom <3 Haikea fiilis jäi kyllä mutta, jos haluan Turkuun palata ja alalle jäädä niin uskon saavani tuolta töitä.

Amerikkalainen suklaa-juustokakku ja mangojuustokakku <3

Hammaslääkärissä meni hyvin. Todella hyvin. No okei tuomio: yks porattava reikä ja yks revittävä viisauden hammas eli kaiken kaikkiaan tulee noin 200 euron lasku sieltä. Mutta ei se mitään sillä.... AH MIKÄ HAMMASLÄÄKÄRI <3 :D Pakko nyt hehkuttaa kaikille mut ei jessus! Niin komea ja hauska ja karismaattinen. Oikeesti mä ODOTAN mun ensi viikon porausta ja viisurinpoistoa :DDD Minä, joka oon lapsesta asti pelänny kuoliaaksi hammaslääkäriä, odotan sinne pääsyä... :D Sairasta. Mut mun mielestä vois olla joku vaatimus siihen, että pääsee hammaslääkäriksi: "huumorintajuinen, karismaattinen ja hyvännäköinen". Tulis ihmisten käytyä paljon useammin hoitamas hampaansa. Itellä lapsuudesta jääny vaa ne muistot kummittelemaan, kun luokan kanssa mentiin yhdessä hammaslääkäriin ja lapset menee liukuhihnalla sisään ja liukuhihnalla ulos. Puudutus piikit lykätään "vähän sinne päin" ja vaikuttaa ei anneta. Sitten ku itkusilmässä sanot että sattuu niin karjutaan vaan "EI VOI SATTUA KUN ON PUUDUTETTU" ja jätti poralla porataan... Yhhyh.

No mutta ensi viikon tiistaina hoidetaan suu kuntoon ja sitten ei tarvii stressata aiheesta.

Nyt ois tarkotus nukkua pienet päikkärit, siivota ja nähdä mun iiihanaa kaveria Sandyä <3

Viimeistä viedään!

Ohhoh. Tää viikko on kyllä mennyt tosi nopeasti, vaikka kaikkina muina viikkoina oon valitellu miten hitaasti aika menee. Mulla on huomenna enää 1,5 tuntia töitä ja sitten onkin työt ohi. Tuntuu vähän haikealta jättää toi paikka, vaikka olenkin vasta 2 kuukautta siellä ollut. Siinä mielessä tosi sääli, että tän 1,5 vuoden aikana, mitä Turussa oon asunut niin mun työpaikat on ollut ihan perseestä. Eka nyt vielä oli ihan ok, mutta toka oli ihan hirveä. Nyt sitten, kun oon vihdoin löytänyt ihanan työpaikan ni "pitää" lähteä näin nopeasti pois. No mutta kyllä mä silti koen tän Au Pair vuoden vaan olevan se mun juttu nyt! Vaikka toi työpaikka on ihana ja työkaverit ja esimies maailman parhaat ni en mä oo ihan varma, että onko noi taloushallinnon hommat ihan se mun juttu. Enkä mä vielä ole valmis asettumaan aloilleni työelämään :) kyllä sitä sitten ehtii vielä moonta vuotta. Nyt on aika ottaa elämästä kaikki irti!

Muistin tänään myös viimein yhden matkaan liittyvän jutun mitä oon lykännyt pitkään... Hammaslääkäriajan varaamisen :DD ooopsie. Tosiaan 11 päivää lähtöön... Noo huomenna mulla on tarkastusaika ja siinä ehtii myös poraamaan, jos on tarve. Mun on muutenkin pakko tulla ens viikolla käväisemään Turussa, joten jos on enemmän korjattavaa niin hoidan sitten silloin. Toivotaan että ei ole. Tulee pirun kalliiksi, jos yksityisellä pitää koko purukalusto pistää uusiksi viikossa... :D Välillä oikein ärsyttää itsessäni tää asioiden viimetippaan jättäminen.

No onneks kaikki muut "pakolliset" hommat Au Pair vuotta varten on valmiit. No okei pre-departure workbook pitäis vielä väsästä, mut sitä lukuun ottamatta kaiken pitäis olla ok. Muo oikeen hävettää ku tuijotan tota pinoa, mikä lähtee mun hostpojille tuliaiseksi... Piiikkasen innostuin, ja oon hei hillinny itteäni kuitenki tosi paljon :D ja karkkipussit vielä on ostamatta... No mutta, ei toi nyt vielä ihan superisti sentään oo... Eihän? :D

Suurin ongelma mulla on toi hostvanhemmat... Tällä hetkellä mulla on niille pelkästään Iittalan tuikku. Ja sit ajattelin ostaa geishaa tms. suklaata. Onko se liian vähän? Näyttää niin pieneltä poikien kasaan verrattuna :D

Huomenna on enää 10 päivää lähtöön. Sitten voi jo sormilla näyttää TJ:n. Huhhuijakkaa. Kyllä se aika vaan hurahtaa.

Löysin tänään myös taas pari uutta Au Pair blogia :DDDD Alkaa nykyään päiväs menee joku 20-30 minuuttia uusien postauksien lukemiseen. Mut mä vaan nautin niin paljon niiden lukemisesta ja saan niin paljon tukea niistä <3

4000 miles from home

A Million Miles Away

Beyond The Limits

Days of my life

Dreams have wings

E in the USA

Essi's dream

Far Far Away

five thousand miles

Hello, New York

I dream it, I wish it, I do it

Jessi's

Life is what you make it

Living in America

Living My Dream

Living the American dream

Living the American Dream

mia goes au pair!

Miles with Smiles

My Aupair year in Seattle

Neli Emilia

Nikon päiväkirja

Not The American Average

One-way ticket to the U.S.A

Savolaistytön au pair elämää Teksasissa!

Seattle here I come

Stars And Stripes

There's A Place For Me

Those who explore the world, discover themselves

29 mä sain mun pikaisen laskemisen mukaan, yks pitäis vielä löytää ni ois maaginen 30 täynnä :DD

Osasta noista blogeista ja bloggaajista on myös sellasia kenestä aina puhun, jos puhun mun auppari vuodesta. Mia taas kirjotti sitä ja se teki tätä ja sillä oli tällänen kokemus ja se oli kans Floridassa perheen kanssa ymsymsms. Jessica nauttii siellä Californian lämmössä ja sillä on ollu tälläsiä ja tollasia sattumuksia ja kokemuksia ja Karitallakin siellä Floridassa on myös tosi erilainen työaikataulu ja se pärjää ni kyllä minäkin yms. Puhuin porukoille ja kavereille niinku tuntisinki nää ihmiset, vaikka ikinä tavannu ja ainoastaan blogeja lukenu :D Mutta sitä vaan eläytyy niin täysillä niiden kirjoituksiin, että väkisinkin ne ihmiset on tietyllä tapaa osa mun Au Pair kokemusta :) Niistä blogeista saa niin paljon vinkkejä ja tukea ja uskoa siihen, että kyllä mäkin pärjään jos  noikin pärjää. Eniten tykkään sellaisista blogeista, missä kerrotaan rehellisesti kaikesta. Sekä hyvistä, että niistä huonoista hetkistä. Ne antaa sen todellisen kuvan ja osaa ite myös varautua siihen, että koti-ikäväpäivä ja huonojapäivä tulee. Ne antaa vinkkejä ja tukea myös niiden ylitse pääsemiseen. :) Eli kiitos kaikille auppari blogin pitäjille!! :D

Mä voisin nyt yrittää mennä nukkumaan, niin jaksaa huomenna kakkukahvitella työporukan kanssa. Leivoin tänään 2 juustokakkua, omnomnom <3 Toivottavasti maistuu kaikille töissä :)

Öitä! <3

12!!

Niiin vähän aikaa enää!! :) Töitäkään ei ole enää kuin 2 päivää ja vajaa 3 tuntia :D Aaaapuaa!!

Aloitin eilen vähän kattelemaan vaatteita, ugh. Koen pakkaamisen kyllä nyt niin hankalaksi. Ei riitä, että pitää pakata vaatteet VUODEKSI mukaan, kun sen lisäksi tosiaan muutan lauantaina takasin porukoille matkaan asti ja pitäisi sielläki jotain vaatteita päällä pitää. Ja kaikki vaatteet, mitkä jää Turkuun, pitää pakata pahvilaatikkoihin, jotta mun pikkuveljelle jää enemmän tilaa, sitten kun se kotiutuu armeijasta. Äääääääh. Mulla on niin paljon kaikkea tekemistä, että en osaa aloittaa mitään.

Jännittäää!! :D

Kuka minä olen?

Ajattelin nyt tehdä tähän yhteyteen esittelyn itsestäni, jotta niiden ketkä ei tunne muo vois olla vähän kivempi lukea mun blogia, kun tietää vähän kuka kirjoittaa.

Olen tosiaan 21-vuotias neitokainen, alunperin kotoisin Lohjalta mutta muutin vähän yli vuosi sitten Turkuun "hetken mielijohteessa". En tosiaan tuntenut täältä ketään (paitsi mun pikkuveljen, joka opiskeli täällä) eikä mulla ollut työ- tai opiskelupaikkaa. Joka päivä edelleen mietin, että mitä tuli tehtyä :D

Mä oon tosi läheinen mun perheen kanssa ja mä tykkään viettää niiden kanssa paljon aikaa. Muutin pois kotoa noin 2,5 vuotta sitten mutta nään mun vanhempia edelleen melkein viikoittain. Mun mielestä on ihana viettää niiden kanssa viikonloppu Lohjalla tehden: ei mitään :D Meidän koko perhe rakastaa veneilyä (no ollaan siirrytty purjehdukseen tässä muutama vuosi sitten) ja kun olin nuorempi käytiin aina kuukauden venereissulla koko perhe. Asuttiin siis ihan kuukausi veneessä ja käytiin mm. ruotsissa ja pyörittiin Turun saaristossa. Nykyään me ei veljen kanssa voida töiden yms. takia oikein lähteä enää niin pitkille reissulle, mutta aina kun on mahdollista niin edes pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi mennään. Mä rakastan merta ja mä rakastan näitä meidän veneretkiä <3 Mulla on myös ihania kavereita kenen kanssa tykkään viettää aikaa <3

Mun perhe <3 (oltiin Ruotsissa veneilemässä, siitä syystä Ruotsin lippu :D)

Stuntti <3

Minä ja mun veli eilen.... :D <3

<3

Oon vähän levoton luonne :D Oon varmaan perinyt sen mun vanhemmilta, vuottakaan ei ikinä mene etteikö meidän perheessä tapahtuisi jotain isoa uutta. Rakastan matkustamista ja oon tosi onnekas, kun oon saanut matkustaa paljon vanhempieni kanssa ja itsekseni.

Oon myös tosi kova haaveilemaan ja unelmoimaan. Ja välillä päätän sitten hetken mielijohteesta myös toteuttaa unelmani. Osa unelmista saattaa olla sellaisia, että oon niistä pitkään haaveillut mutta se toteutus tapahtuukin sitten hetkessä. Kuten mun armeijaankin hakeminen. Olin siitäkin puhunut ja haaveillut pitkään, mutta silti tein sen päätöksen niin lyhyellä varotusajalla, että mun hakupaperit oli jopa päivän myöhässä :D Onneksi ne silti hyväksyttiin ja pääsin sinne minne halusinkin palvelukseen (1/12 Santahamina).

Tosi sotilaallisia kuvia... Mut nää on näitä parhaita muistoja <3

Olin myös aina haaveillut Australiassa ja viime keväänä sattuikin olemaan 3 viikon tauko työpaikan vaihdoksen välissä, joten lähdin yhden viikon varoitusajalla kolmeksi viikoksi yksin Australiaan :D

Mulla on vielä vähän tää "omapaikka" löytämättä maailmassa (no kelläpä 21 v:llä ei olisi) ja siksi haluankin nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, vielä kun se on mahdollista.

Tän levottoman unelmoijan lisäksi mun sisällä asuu myös ikuinen pikkutyttö :D Mä rakastan muumeja, disney elokuvia, lastenlauluja yms. ja mä en häpeä myöntää sitä! Mun mielestä ei oo mitään väärää olla välillä vähän lapsi ;) 

Siinäpä oli nyt noin pintapuolisesti vähän infoa minusta, nyt tiedätte vähän millainen ihminen tätä blogia täällä pitää :D

Onnittelen niitä ketkä jakso lukea tänne asti! ;)

Kiittäen ja kumartaen, Laura :)

Iiik

2 viikkoa lähtöön!!

Sain tänään myös Marilta varmistuksen, että edustan yksin Suomea Au Pair koululla ja lennän "yksin" :D aapuva. No ei vaa, ei se haittaa.

Jännittäää!! :)

Blogin julkaiseminen ja yhteenveto

Heipparallaa kaikki!

Olen tässä päättänyt vihdoin julkistaa tämän blogini kaikille luettavaksi. Aloitin blogini pitämisen jo viime syksynä, samoihin aikoihin kun aloitin hakuprosessin, mutta pidin blogin avoimena vain kutsutuille käyttäjille. Nyt kuitenkin, kun lähtöön on enää niin vähän aikaa, päätin julkistaa tämän kaikille.

Syy miksi aloitin pitämään blogia on pitkälti se, että haluan itselleni muiston tästä kokemuksesta. Toinen syy on myös se, että tätä kautta sukulaisteni sekä ystävieni on helppo pysyä ajan tasalla minun kuulumistani. Toivon myös blogistani olevan hyötyä muille Au Pairiksi haluaville, itse ainakin olen lukenut "miljoonia" eri Au Pair blogeja päivittäin ja kokenut ne erittäin hyödyllisiksi.

Olen jo ehtinyt rustata jo melkein 50 postausta, joten niille joita ei kiinnosta lukea kaikkia aikaisempia postauksiani, päätin tehdä pienen yhteenvedon prosessistani.

Olen saanut matkustaa perheeni kanssa lapsesta asti todella paljon ja tämän vuoksi matkakärpänen on puraissut ja kovaa. Olen jo useampien vuosien ajan haaveillut pidempi aikaisesta asumisesta ulkomailla ja tehnytkin monenmoisia suunnitelmia lähdöstä. Olen kuitenkin keksinyt aina jonkun syyn miksi lähtö ei olekaan hyvä ajatus. Kuitenkin viime syksynä, ollessani alaisena hyvin hirveällä työnantajalla, päätin että pois on päästävä. Aloinkin miettimään tosissani ajatusta ulkomaille lähtemisestä. Googlettelin pitkään eri vaihtoehtoja ja lopulta löysin Cultural Caren.

Syyskuussa 2013 ilmoittaudun Au Pair infoon ja aloitin täyttelemään Cultrual Caren Online hakemusta. Hakemus oli pitkä ja työläs prosessi, siellä piti englanniksi kertoa kaikki mahdollinen lapsuus ajan vesirokoista, ajokokemuksesta, äitisi työpaikkaan ja syihisi miksi olisit hyvä Au Pair. Lisäksi hakemukseen piti kirjoittaa "Dear Hostfamily" kirje, missä ei saanut toistaa kysymyksien vastauksia. Yhteensä luulen kuluttaneeni aikaa hakemuksen täyttämiseen ja tarkistamiseen yli 20 tuntia. Hakemukseen piti myös hommata suosittelijoita 200 lastenhoitotunnista sekä 2 luonnesuositusta. Myöhemmin lisäsin hakemukseeni myös videon itsestäni.

Syyskuun lopussa kävin myös Au Pair infossa ja infon jälkeen minut myös haastateltiin. Hakemukseni sain valmiiksi ja lähetettyä 2.10.2013. Hakemukseni hyväksyttiin sellaisenaan heti seuraavana päivänä. Tämän jälkeen alkoi matching prosessi, eli yritetään löytää toisilleen sopiva isäntäperhe ja Au Pair.

Ensimmäisen matchini sain jo 6.10.2013 mutta heistä ei ikinä kuulunut mitään ja he poistuivat profiilistani aika pian. Toinen match tuli nopeasti, mutta heistäkään ei kuulunut mitään. Tämä alkoi jo vähän turhauttaa. Kolmas match tuli myös hyvin nopeasti ja he laittoivat sähköpostia, että haluavat jutella kanssani. Heidän kanssaan lähennyimmekin todella hyvin ja olin varma, että heidän luokseen päädyn. Kuitenkin heidän nykyinen Au Pair mursi nilkkansa ja joutui palamaan normaalia aikaisemmin kotimaahansa ja he tarvitsivat Au Pairin nopeasti. Itse en pystynyt lähtemään niin nopeasti, joten tiemme erkanivat. Tässä vaiheessa turhautuminen oli suuri.

Neljäs match tuli hyvin nopeasti, mutta minä itse kieltäydyin heistä ennen kuin edes puhuin heille (12, 14, 16-vuotiaat pojat ja yh-iskä). En kokenut voivani viihtyä heidän kanssaan kunnolla, koska halusin hoitaa nuoria lapsia. Viidennen matchin kanssa puhuin kerran puhelimessa ja he pyysivät minua Au Pairikseen, mutta en tuntenut yhteyttä heidän kanssaan, joten kieltäydyin.

Kuudes match kilahti sähköpostiin ja profiilin perusteella, olin varma että nääh ei tämänkään ole minua varten. Päätin kuitenkin odottaa, että puhumme Skypessä ennen kun teen päätökseni. Ja onneksi näin. Sillä mitä enemmän perheen kanssa puhuin, sitä varmemmaksi tulin. Kuukauden verran olimme lähes päivittäin yhteyksissä, kunnes 23.12.2013 he pyysivät minua Au Pairikseen. Sanoin välittömästi KYLLÄ!!

Perhe asuu pienessä kaupungissa Delawaren osavaltiossa. Hoidan 2 poikalasta, nuorempi on 5 ja vanhempi 6 (täyttää 7 jo huhtikuussa). Molemmat vanhemmat ovat poliiseja, joten tästä syystä en voi perheestä todennäköisesti julkaista täällä mitään nimiä tai kuvia.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, näin lähellä lähtöä!

Väliin on mahtunut monia asioita, papereiden kuntoon hoitamista, viisumihaastattelua yms. Niistä voi lukea tarkemmin aikaisemmista postauksistani, jos kiinnostaa. Myös tuntemuksiani matkasta olen kertonut monissa aikaisemmissa.

Mutta tässä nyt oli tällainen nopea yhteenveto prosessista. Toivotan kaikki tervetulleeksi lukemaan blogiani! :)

16 & 20!

Tänään on tosiaan enää VAIN 16 päivää lähtöön!! Ihan mahdottoman omituista ajatella, että kohta mä oikeasti lähden. Tässä on pakko oikeesti alkaa jo valmistautumaan!

Mulla on enää 5 päivää töitä, mikä tarkoittaa myös että asun enää 5 päivää Turussa! Ensi viikon perjantaina tai lauantaina muutan vanhempieni luoksi matkaan asti. Mun pitää kämpässä pakata mun tavarat laatikkoon ja laittaa ne johonkin sivuu, että pikkuveli mahtuu taas valloittamaan kämpän. Mun pitää oikeasti jo katsoa mitä vaatteita otan mukaan ja mitkä jää suomeen. Ihan hullua!! 

Lisäks kuulin, että mun pikkuveli on ensi viikon kiinni armeijassa. Eli mä nään sitä enää YHTENÄ viikonloppuna tän jälkeen... Se on täällä ainoastaan mun viimeisen viikonlopun. Sniif. En mä jotenkin oo osannut sisäistää, että miten vähän mulla ja mun veljellä on enää yhteistä aikaa. Kuitenkin kun vanhenpien kanssa tuun asumaan yhdessä noin 10 päivää ennen reissua ja näkemää niitä hyvinkin paljon vielä. Jos mun veljellä on iltavapaata mun viimeisellä Suomi viikolla, niin menen kyllä ehdottomasti käymään Upinniemessä. Mutta ei niillä varmaan ole, kuitenkin kun AUK:in ensimmäiset viikot kyseessä. Noo, onneksi on Skype! <3

20 päivän päästä nään myös mun isäntäperheen!! Eli 3 viikon päästä on jo ensimmäinen yö Delawaressa takana. Can't wait! <3

Oon jo monta kertaa ihmetellyt sitä, mutta ihmettelempä vielä uudestaan. Aika menee kuitenkin niin uskomattoman nopeesti, vaikka arkiviikko tuntu taas mahdottoman pitkältä...

19!!

Jos mä ajattelin, että TJ:n (tänään jäljellä) vaihtuminen neljästäkympistä kolmeysiin tuntu suurelta erolta niin kahdestakympistä YHDEKSÄÄNTOISTA!! Sehän on ihan hullun vähän!! Siis alle 20!! Eihän se oo yhtään mitään... Huhhuh!

Silti, vaikka matkaan on tosi vähän aikaa, täytyy sanoa että arki menee taas ihan tajuttoman hitaasti. Siis nyt on KESKIVIIKKO o.O Tuntuu että tää viikko on kestänyt ihan ikuisuuden... Oon nukkunut ihan mielettömän huonosti ja oon tosi väsyny kokoajan.

Mulla tosiaan on meijän haukku hoidossa ja sehän ei oo tottunut kerrostalo elämään. Tämän takia se heräilee yöllä vähän väliä ääniin ja alkaa murisemaan, mikä taas herättää mut. Plus se näkee äänekkäitä unia, mikä herättää mut. On ihan ku pikkuvauvan kanssa nukkuis... Lisäks meijän naapuriin muutti tyttö joka remontoi ja tästä syystä meijän koira kuulemma haukkuu päivät. Eli muo stressaa koiran puolesta tosi paljon, kun tietää miten hämillään se raukka siellä on. Se on ihan väsynytkin koko ajan, kun ei se saa nukuttua äänien takia. Mutta onneks nyt on enää 2  yötä ja sitte se pääsee takas tuttuun ja turvalliseen kotiin.

Tän koira stressin lisäks muo valvottaa myös mun työt, tosiaan kun suurinosa palkkatiimistä on lomalla ja mun pitää hoitaa niiden hommia. Oon tällä vaan harjottelijana ja monet asiat on ihan uusia, eli mulla on ihan tarpeeks pähkäiltävää tavallisissa palkoissakin. Mutta tän lisäks mun sähköposti ja puhelin piippaa koko ajan ja asiakkaat kysyy mitä ihmeellisimpiä asioita.... Onneks en sentään oo ainut palkkatiimiläinen täällä, eli kyllä mä neuvoa voin muilta kysyä, mutta silti suurin vastuu on mulla. Stressaa. Lisäks muo stressaa se, että ens viikolla pitää sanoa pomolle, että mä häippäsen. Tuntuu pahalta mennä sanoo kesken koeajan, että tää ei oo se mun juttu ja haluan uusiin haasteisiin. Mun esimies on maailman ihanin ja harmittaa siks. Mutta eiköhän se ymmärrä.

Mutta isoin asia mikä muo valvottaa on tietysti tää lähtö! Tässä vaiheessa, kun matkaan on enää niin vähän aikaa niin tunteet on kyllä tosi pinnassa. Tää on nii sanoinkuvaamaton tunne. Ei tätä oikeen voi ymmärtää, kun sellanen henkilö joka on lähdössä pitkäks aikaa pois kaikesta tutusta ja turvallisesta.

Yhtenä hetkenä oon niin intopiukeena ja valmiina pakkaa matkalaukut ja lähtee heti. Oon niin innoissani ja en osaa vaan ajatella mitään muuta! Googletan kaikkea mahdollista Delawaresta ja tosiaan se Googlen Street View on niin mahtava keksintö! Oon kattonu jo ittelleni pari potenttiaalista kuntosalia, ettiny kotoa lähimmän ruokapaikan ja ruokakaupan, kattonu mitä kaikkee tekemistä lähistöllä on ymsymsyms. Lisäks oon googlettanu eri bussiyhtiöitä ja selvittänyt miten kauan kestää ja mitä maksaa matka nykiin tai Washington DC:hen. Oon selvittänyt missä mun lähin Ikea on. Sitä intoa on varmaa tosi vaikea muiden ymmärtää, mutta tällä hetkellä vaa haluais koko elämän pyörivän tän asian tiimoilla. Ei haluis puhuakkaan mistään muusta.

Mutta matkaan liittyy myös se ahdistava tunne. Välillä tulee tosi painava tunne rintaan, kun ajattelee sitä miten pitkäks aikaa sitä lähtee pois kaikkien rakkaiden luota. Kaikesta tutusta ja turvallisesta. Mun pitää luoda mulle kokonaan uusi elämä sinne jenkkeihin. En voi soittaa äidille KAIKESTA mahdollisesta. En voi halata äitiä ja isiä aina kun haluan. En voi istua koko perheen kanssa ruokapöydässä ja jutella kaikesta. En voi kiusata pikkuvelje aina kun haluan. En voi rutistaa meidän koiraa VUOTEEN... Se hetki, kun joudun sanoo heipat kaikille tulee varmaan olee yksi elämäni kamalimmista päivistä. Onneks mä tiedän, että perhe tulee varmasti katsomaan muo ainakin kerran vuoden aikana, mahdollisesti useamminkin. Lisäks on Skype, WhatsApp, iMessage, sähköposti ymsymsyms. Eli kyllä se mun perhe tulee kuitenkin olemaan mun elämässä mukana ja mä tuun olee niiden <3 Eikä se oo ikuisuus, mä kuitenkin palaan takas Suomeen ja sitten ollaan taas kaikki yhdessä :)

Vaikka noita ahdistus tunteita tulee välillä, yritän vaan sivuuttaa ne ja ajatella kaikkea sitä mitä tuun kokemaan mun vuoden aikana. Mä en osaa edes kuvitella mitä kaikkea toi vuosi tuo tullessaan. Siitä oon kuitenkin ihan varma, että vuosi tulee olemaan elämäni paras mutta samalla myös rankin! Oon ihan varma, että tuun kasvamaan ihmisenä paljon ton vuoden aikana (toki se pikkutyttö mun sisällä, joka rakastaa muumeja, disney elokuvia, pehmoleluja yms. ei tuu ikinä katoamaan).

Huhhuh sellasia ajatuksia tänään!! :D

Jotta ei vaa jää epäselväks niin kyllä mä oo oikeesti ihan super innoissani lähdöstä!! :D

Alle 20 päivää!! Kreisiäää <3

3 viikkoa!

Ääää 3 viikkoa enää!! 21 päivää!! Kreisiii! <3 Töitä enää 10 päivää, huhhuh.

Tällä viikolla tosiaan esimies ja perehdyttäjät lomalla ja mä oon yksin vastuussa niiden firmojen palkanlaskennasta... Eihän noita firmoja, jonka palkat tällä viikol pitää laskea, oo edes kymmentä mutta silti stressaa kun oon ne laskenut vaan kerran aikaisemmin. Lisäks ainakin yksi noista on laittanut suorasiirron mun sähköpostiin ja tänä aamuna kun avasin koneen, odotti siellä 23 sähköpostia :D Noo ainakin on hommaa, kun näitä koittaa pähkäillä....

3 viikkoa!! O.o

Iiihana viikonloppu!

Tosiaan ollut kyllä ihan mahtava viikonloppu, toivottavasti mun kaikki viikonloput ennen matkaa on yhtä hyviä :) Ainoa, mikä tästä viikonlopusta ois voinu tehdä paremman ois äiti ja isi :D Mutta ne on siellä Floridan lämmössä ja muistaa muo ihanilla "teini" kuvilla :D Kuten tämä:

Saan varmaan kuulla, kun laitoin tän tänne mut mun mielest tää oli niin söpö :D

Haha. Iskä oppinut uuden sanan: Selfie :D Ja nyt ne tykkää otella äidin kans tälläsiä Selfieitä.. Haha ihanat <3 On se vaa lohduttavaa, että vaikka äiti ja iskä on mennyt nuorina (22 & 24) naimisiin ja ollut jo 21 vuotta naimisissa niin silti ne käyttäytyy aina kun vastarakastuneet. On ne vaan niin loistava pari ja niiden vuoksi jaksan itsekkin uskoa, että onnellisia ja kestäviä avioliittoja on vielä olemassa <3

Mutta tosiaan viikonloppuun! Eli torstaina ajoin jo Lohjalle, koska perjantaina oli mun pikkuveljen vala!! Siitäkin on jo 6 viikkoa, kun se alotti intin. Huhhu. Mun pikkusesta tuli Tykkimies Toropainen <3 :D Hahaha "tyhmä saa olla, muttei tykkimies" jne ;) Mutta eipä se kauaa oo tykkimies, kun Aukkiinhan se veli menee!! Ja sisko ei vois olla ylpeempi! <3 Valatilaisuus meni tosi hyvin ja ittelle tuli tottakai tosi haikee olo ja omat intti muistot taas niin selkeesti muistu mieleen. Hyviä aikoja <3

El Toro ja Sandstorm! <3

Huoltojoukkueen lääkintämiehet!

Mustajoukkue! <3

TJ 0!! 

Siinä vähän muistelemis kuvia <3 :D

Mutta takaisin viikonloppuun! Valan jälkeen menin kaupan kautta porukoille hengailee ja kaveri tuli viettää leffailtaa :) Eka katottiin The Voice of Finland ja sen jälkeen White House Down ja oli kyllä tosi hyvä leffa. Vähän överi joo, mutta siis tosi hyvä :D Ja Channing Tatum on vaan niin hot!!

Leffaeväät

Lauantaina menin syömään vanhojen luokkakavereiden (=kahviotyttöjen) kanssa. Oli taas tosi ihana nähdä kaikkia porukalla, kun osaa en ollut nähny about vuoteen. On se vaan hassua, miten kaikki ollaan ihan eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa ja silti tullaan niin hyvin juttuun :)

Kahviotytsyt päättäreissä (Jenni puttuu...) <3

Ruokailun jälkeen menin kattoo Putouksen Johannalle ja pääsin näkee niiden uuden kämpän :)

Sunnutaina vietin super laiskaa aamua ja nousin sängystä (koiran lenkitystä lukuunottamatta) vasta 12 aikaan :) Kävin Miian kanssa vähän shoppailee Jumbossa, piti löytää kevät takki ja löytyhän se :) Käytiin myös Angry Birds kaupassa ja oisin voinu taas ostaa kaiken hostpojille... Mutta hillitsin itseni!! Koska tosiaan tuolta Johanneksen valasta lähti mukaan iiihanat Suomi nallet pojille... Eiiih... :D

Mutta sellainen viikonloppu! Lisää näitä <3 Nyt nukkumaan, jotta jaksaa ensi viikon töissä... Iiik. Hiihtolomaviikko ja mun esimies plus perehdyttäjät on lomalla, aaaapuuuvaaa :D

TJ

Lennot!!

No nyt ne tuli!! Ja ihan siis huhhuh, voiko parempia lentoja olla?! Ensinäkin lennän SUORAAN nykiin ilman välilaskua Finnairilla! 8h 45min lento eli ihan helppo juttu :) Lisäks lento lähtee Suomen aikaan 14:10 ja saapuu nykiin paikallista aikaa 16:55!! Eli mun pitäis kerkee 19:00 alkavaan tervetuliais illanviettooon :) Jeejeejee <3

26 päivää lähtöön!! Eli 26 päivän päästä tähän aikaan on kone todennäkösesti nousussa ;) jes! <3

Emma Gaala 2014

Haha, sain eilen päähäni, että haluun lähteä Emma Gaalaan tänä vuonna! :D Siellä on nii hyvät esiintyjät: Cheek, Isac Elliot, Jenni Vartiainen, Redrama (ainaki nää on varmistanu tulevansa) ja lisäks se on mun viimeisenä Suomi perjantaina eli 7.3.2014!! Eli aika kiva "läksiäinen" ku lähtee kaverin kaa kattoo hyvää musaa :) en oo ikinä ollu missää tollasissa Emma Gaaloissa tai muissa edes :D

ps. missä mun lennot on :(

Missä lennot!?

En mä mitenkään malttamaton ole... Jossain lapussa luki, että lennot tulee 8-4 viikkoa ennen matkaa, mutta toi 4 viikkoa on se mikä lukee KAIKKIALLA!! Ja hei, mulla 4 viikkoa tuli täyteen eilen... Tulis nyt nekin, niin vois alkaa laskemaan tuntejakin :DD <3

Ainiin! Eilen tuli kansainvälinen ajokortti hahahaha. Mikä säälittävä ja ISO lätyskä se onkaan. Sellanen vihkonen O.o iha outo. Se ei mahdu lompakkoon, joten oon ihan varma että tuun aina unohtaa sen. Joko se on aina "siinä toisessa laukussa" tai sitten jos autossa säilytän se on aina "siinä toisessa autossa" :D Oon niin varma, että  mä unohdan ton vähintää joka toinen kerta...

1 kuukausi/4 viikkoa/28 päivää!

Huhhuh! Enää 4 viikkoa! Työpäiviä (tämä mukaan lukien) on enää 14! Siistii! <3

Kävin viikonloppuna ostamassa itselleni vähän työvaatteita (=parit kollarit ja hupparin) plus käsimatkatavaroille pienen matkalaukun :)

Tulispa mun lennot pian... <3

Malttamaton

33 päivää. Tällä viikolla on jotenkin ollut tosi malttamaton fiilis. Töihin ei jaksa keskittyä (osittain myös siks että niitä on niin vähän) ja koko ajan katon Googlen street viewillä mun tulevaa kotiseutua, Time Squarea yms. Kuvittelen käveleväni niillä teillä ja oon vaan ihan ihmeissäni. Nyki näyttää niin isolta ja mahtavalta ja mun kotikaupunki näyttää niin söpöltä ja pieneltä. Se naapurusto on jotenkin tosi söpön näköstä ja koko se "kaupunki" näyttää niin ihanalta. Tulee vähän mieleen Gilmoren tyttöjen Stars Hollow :) Mut ei nyt kauheesti kuitenkaan, mut vähän. Samanlainen pikkupaikka toi mun kylä/kaupunki on. Mutta sitten on toki ihan ajomatkan päässä vähän isompi kaupunki Dover ja vielä vähän pidemmän matkan päässä Wilmington.  Ja eihän sinne Washington DC:hen ja Nykiinkään oo mitenkää mahdoton matka ;)

En vaan jaksa odottaa!! <3 Mun lentojenkin status on muuttunut!! Ennen siinä lukivaan että "ei lentoja tällä hetkellä" nyt siinä lukee "työstämme lentojasi koko ajan pölöpölö". Eli eiköhän ne sieltä kohta ilmesty ja sitten on koko juttu taas paaaljon todellisempaa!! Can't wait!!!! <3

35 päivää!!

Tasan 5 viikkoa lähtöön tänään. Ihan kreisiä! Kansainvälisen ajokortti hakemuksenkin laitoin postiin viikonloppuna, joten kaikki pakolliset alkaa olee hoidossa.

Se hammaslääkäri vielä puuttuu :o ohops. Voipi olla, että jää puuttumaan... Kävin kipuajalla julkisella hoitamas pahimman reijän ja se teki samalla suppean tarkastuksen ja sanoi ettei pikaisesti katsottuna ole mitään akuuttia ongelmaa. Hyvähän se ois käydä ihan perusteellisesti tarkastamassa kaikki hampaat ennen lähtöä mutta ei millään haluis tuhlata sitä rahaa yksityisellä ja käyttää vähäistä vapaa aikaa suomessa siihen :D inhoan hammaslääkäriä... :D

5 viikkoaaa!!!! Tulis jo lentotiedot niin voisin alkaa laskemaan tunteja <3