Mulla on nyt pidemmän aikaan ollut jo mielessä asia, mistä olen oikeastaan vaan Jennan kanssa jauhanut kunnolla.
.JPG)
Extendaaminen.
Olen sitä pyöritellyt mielessän jo pidemmän aikaan ja koittanut huomioida asian jokaiselta kannalta ja pyöritellä päässäni ja mietiskellä ja puhua itseäni ympäri ajatuksesta jäädä. Huonolla menestyksellä.
Kuuden kuukauden extendaus tarkottais mulle toista kesää täällä. Ja tää mennyt kesä oli IHANA. Siis aika meni niin hujauksessa, tuli niin paljon ihania uusia kokemuksia ja ah. Ja paljon jäi vielä kokematta. Joten kuuden kuukauden extendaus takais mulle toisen kesän täynnä yhtä upeita kokemuksia.
.JPG)
Lisäksi C valmistuu ala-asteelta ja aloittaa yläasteen. E aloittaa Kindergartenin ja sillä on sen eka Ballet Recital keväällä. Pääsisin kokemaan vielä muutaman tärkeän hetken niiden elämässä.
Mä tiedän, että Suomessa on ihmisiä, jotka haluaa mun palaavan maaliskuussa. Perhe nyt eniten tottakai. Stuntti. Iskä haluais mut töihin firmaansa. Kaverit.
Mutta jos mä pyyhin kaiken ton mielestäni ja koitan miettiä "itsekkäitä" syitä, miksi minä haluaisin mennä suomeen heti maaliskuussa, niin en mä keksi yhtään hyvää syytä. Tottakai ikävä nyt on läheisiä, mutta ei se oo mikään sietämättömän suuri ikävä. Mulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa olla mun läheisten kanssa. Mä en halua opiskella enää missään ammattkorkeassa tai yliopistossa tms. ja mulla on vielä koko elämä aikaa olla oikeissa töissä. Ei mulla oo mitään syytä, mikä ei voisi odottaa kuutta kuukautta.
Tiedän, että tää tulee satuttamaan ja pahoittamaan mielen monilta ihmisiltä, mutta koittakaa ymmärtää, että se on vaan kuus kuukautta lisää pitkästä elämästä. Ei oo paha!
Mä tapasin tänään mun LCC:n ja käytiin sen kanssa läpi mun huolia ja murheita mutta myös mun extendaus haaveita. Ja se kun sanoin sen ääneen mun LCC:lle, että mä haluan jäädä, teki se siitä kaikesta niin todellista. Ja mä olin innoisani. Mä oikeesti olin tosi innoissani, että hei mä ihan okeasti haluan jäädä! Ja kun mun LCC sano mulle, että viimeks kun se puhu perheen kanssa niin ne oli kans samaa mieltä, että haluaa mun jäädä. Että ne oikeesti on tosi tyytyväisiä muhun, sai mut vaan varmemmaks jäämisen halusta.
Eihän tää oo täydellistä tää aupparin työ, ei todellakaan. Siis tää on aika paskaa ison osan ajasta. Mutta mikä työ ei ole? Mulla on muutamia asioita, mitkä haluan kyllä muuttuvan mun aikataulussa, jos jään tänne vielä pidemmäks aikaan. Ne on ollu mulle iso ongelma jo nyt ja varmaan tulee olevan vielä isompi ongelma jatkossa, mutta LCC:n mukaan ei pitäis olla iso ongelma perheelle joustaa niissä jos jään.
Mutta vaikka tää työ välillä ottaa pannuun niin kyllä mä voin rehellisesti sanoa, että oon täällä onnellisempi, kun mitä oon ollut Suomessa vuosiin. Mä oikeasti voin sanoa nauttivani elämästä ihan tosi paljon! Ja siis isoin syy mun jäämisen haluun on tää mut matkustuskaveri Jenna. Sen kanssa vaan jotenkin synkkaa vaan ihan sika hyvin ja meijän reissut on aina niin huippuja! Ja sillä nyt vuosi kestää vielä pitkälle kesän alkuun ja se nyt aikavarmasti jää toiseksi vuodeksi, joten saisinpa senkin kanssa lisää aikaa hengailuun ja uusiin kokemuksiin.
Tälläisia asioita mä tässä nyt pohdin ja tätä kirjoittaessa halu jäädä vaan kasvaa.
Tottakai mieli voi muuttua ja mikään ei ole vielä varmaa. Hostperheen kanssa otan asiat puheeksi tässä viikon-kahden sisään ja sitten katsotaan miten käy! Mutta tälläiset fiilikset on nyt ainakin :)
Jos jään niin työ TJ ois sitten sellanen 315 ;)
Pidän teidät ajantasallla, että miten tässä käy!
Extendaaminen.
Olen sitä pyöritellyt mielessän jo pidemmän aikaan ja koittanut huomioida asian jokaiselta kannalta ja pyöritellä päässäni ja mietiskellä ja puhua itseäni ympäri ajatuksesta jäädä. Huonolla menestyksellä.
Kuuden kuukauden extendaus tarkottais mulle toista kesää täällä. Ja tää mennyt kesä oli IHANA. Siis aika meni niin hujauksessa, tuli niin paljon ihania uusia kokemuksia ja ah. Ja paljon jäi vielä kokematta. Joten kuuden kuukauden extendaus takais mulle toisen kesän täynnä yhtä upeita kokemuksia.
Lisäksi C valmistuu ala-asteelta ja aloittaa yläasteen. E aloittaa Kindergartenin ja sillä on sen eka Ballet Recital keväällä. Pääsisin kokemaan vielä muutaman tärkeän hetken niiden elämässä.
Mä tiedän, että Suomessa on ihmisiä, jotka haluaa mun palaavan maaliskuussa. Perhe nyt eniten tottakai. Stuntti. Iskä haluais mut töihin firmaansa. Kaverit.
Mutta jos mä pyyhin kaiken ton mielestäni ja koitan miettiä "itsekkäitä" syitä, miksi minä haluaisin mennä suomeen heti maaliskuussa, niin en mä keksi yhtään hyvää syytä. Tottakai ikävä nyt on läheisiä, mutta ei se oo mikään sietämättömän suuri ikävä. Mulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa olla mun läheisten kanssa. Mä en halua opiskella enää missään ammattkorkeassa tai yliopistossa tms. ja mulla on vielä koko elämä aikaa olla oikeissa töissä. Ei mulla oo mitään syytä, mikä ei voisi odottaa kuutta kuukautta.
Tiedän, että tää tulee satuttamaan ja pahoittamaan mielen monilta ihmisiltä, mutta koittakaa ymmärtää, että se on vaan kuus kuukautta lisää pitkästä elämästä. Ei oo paha!
Mä tapasin tänään mun LCC:n ja käytiin sen kanssa läpi mun huolia ja murheita mutta myös mun extendaus haaveita. Ja se kun sanoin sen ääneen mun LCC:lle, että mä haluan jäädä, teki se siitä kaikesta niin todellista. Ja mä olin innoisani. Mä oikeesti olin tosi innoissani, että hei mä ihan okeasti haluan jäädä! Ja kun mun LCC sano mulle, että viimeks kun se puhu perheen kanssa niin ne oli kans samaa mieltä, että haluaa mun jäädä. Että ne oikeesti on tosi tyytyväisiä muhun, sai mut vaan varmemmaks jäämisen halusta.
Eihän tää oo täydellistä tää aupparin työ, ei todellakaan. Siis tää on aika paskaa ison osan ajasta. Mutta mikä työ ei ole? Mulla on muutamia asioita, mitkä haluan kyllä muuttuvan mun aikataulussa, jos jään tänne vielä pidemmäks aikaan. Ne on ollu mulle iso ongelma jo nyt ja varmaan tulee olevan vielä isompi ongelma jatkossa, mutta LCC:n mukaan ei pitäis olla iso ongelma perheelle joustaa niissä jos jään.
Mutta vaikka tää työ välillä ottaa pannuun niin kyllä mä voin rehellisesti sanoa, että oon täällä onnellisempi, kun mitä oon ollut Suomessa vuosiin. Mä oikeasti voin sanoa nauttivani elämästä ihan tosi paljon! Ja siis isoin syy mun jäämisen haluun on tää mut matkustuskaveri Jenna. Sen kanssa vaan jotenkin synkkaa vaan ihan sika hyvin ja meijän reissut on aina niin huippuja! Ja sillä nyt vuosi kestää vielä pitkälle kesän alkuun ja se nyt aikavarmasti jää toiseksi vuodeksi, joten saisinpa senkin kanssa lisää aikaa hengailuun ja uusiin kokemuksiin.
Tälläisia asioita mä tässä nyt pohdin ja tätä kirjoittaessa halu jäädä vaan kasvaa.
Tottakai mieli voi muuttua ja mikään ei ole vielä varmaa. Hostperheen kanssa otan asiat puheeksi tässä viikon-kahden sisään ja sitten katsotaan miten käy! Mutta tälläiset fiilikset on nyt ainakin :)
Jos jään niin työ TJ ois sitten sellanen 315 ;)
Pidän teidät ajantasallla, että miten tässä käy!
