Vaikka menis kaikki päin helvettii...

KILOMETRIPOSTAUS

Tiedättekö sen tunteen, kun lähtee liikenteeseen sillä fiiliksellä, että "tästä tulee huippureissu" ja sitte kaikki menee pieleen ja mikään ei mene niin kuin suunniteltu? No sellainen oli meidän viikonloppu :D

Kaikki alkoi lauantai aamusta... Jennan kanssa sovittiin, että se ajaa tähän puoli kymmeneksi aamulla, jotta ehditään kymmenen junaan. No oltiin jo yli puolessa välissä matkaa juna-asemalla, kun meitsi tajuaa, että tarvitaan todennäköisesti passit hostellia varten. Ei muuta kun soitto hostellille ja lopulta käännyttiin takas mun kämpille. Eihän Jennallakaan passia ollut, joten oli pakko ajaa vielä Jennalle se 20 minuuttia. Päätettiin lopulta ottaa juna Jennan kotikaupungista. Yli tunti myöhässä suunnitellusta löydettiin itsemme bagelin kautta oikeaan junaan.

Hyvin hehkee. Oon ihan blondi nykyää -.-

Junamatka meni oikein leppoisasti "mukavia" rupatellessa ;) Hahah ei siitä sen enenpää, mutta sanotaanko että, jos ois sattunut Suomalaisia olemaan lähistöllä niin ois saanut hävetä aika paljon.

Saavuttiin Grand Centrarille joskus puol 1 jälkeen ja päätettiin kävellä hostellille Central Parkin viereen, sillä kuviteltiin matkan kestävän vain noin 15-20 minuuttia. Taidettiin vähän "oikaista", sillä käveltiin matkaa loppujen lopuksi yli tunti. Jalat rakoilla ja kroppa soijasena saavuttiin hostellille vihdoin ja viimein.

Saatiin hostelli "huone", joka todettiin ison vaatekomeroin kokoiseksi loukoksi. Oli siellä kerrossänky, pöytä ja tuoli. Tilaa liikkua ei juuri ollut. Rötvättiin alapunkassa ja käytävällä (wifi toimi vain käytävällä) pari tuntia, kunnes järkyttävä nälkä ajoi liikenteeseen. Kello oli tässä vaiheessa lähemmäs neljä ja oltiin syöty koko päivänä vaan ne bagelit.

Molempien jalat oli aika kipeinä, joten otettiin subway Time Squarelle ja lopulta käveltiin niissä metro tunneleissa salee enemmän, kun oltais kävelty ilman metroa. No mutta löydettiin perille ainakin ja suunnattiin heti mäkkäriin. Siellä vedettiin sellanen over load, että ei hyvää päivää. Istuttiin siellä varmaan tunti, kunnes päätettiin hommata Jennalle ballerinat ja molemmille rakkolaastareita. H&M:n ja CVS:n jälkeen matkattiin Carter Hotellille odottamaan Jennan kaveria saapuvaksi lentokentältä herkkupaketin kanssa.

Niiden kone laskeutu neljän aikaan ja me Jennan kanssa saavuttiin niiden hotellille kuuden aikaan. Ajateltiin, että tuskin niillä kovin kauaa menee. Yli tunti me siellä hengailtiin ja höpöteltiin. Koettiin myös suomi mies kohtaamisia vol 2... Ja tällä kertaa taas monta astetta nolompi, kun edellinen (Yalessa). Siinä rupateltiin ja sisään käveli tosi hyvä kroppanen mies ja tottakai mun piti asiasta mainita Jennalle kovaan ääneen. Enhän mä voinut ajatella, että se meitä ymmärtäis, eikä se mitään siinä vaiheessa sanonutkaan, katsoi vaan. 

Myöhemmin sama mies istu meitä vastapäätä ja Jenna läväyttää kovaan ääneen "nyt ku vois alkaa hakkaa tinderii". Siinä vaiheessa mies avaa suunsa; "taidatte olla Suomesta". Jennan kanssa molemmat revettiin nauramaan ja meni hetki, että saatiin kerättyä itsemme. Mies sanoi myös tunnistavansa Jennan jostain ja lopulta todettiin, että odotetaan samaa henkilöä ja mies on myös Lahdesta. Miten pieni voi maailma olla?! :D

Jennan kaverit saapu paikalle 7 jälkeen ja saatiin herkkupaketti ja päästiin matkaamaan takaisin hostellille iltaan valmistautumaan.

Siinä sitten valmistauduttiin ja tekstailtiin Jennan paikalliselle tutulle illan suunnitelmista. Kymmenen aikaan käveltiin herraa vastaan metrolle ja otettiin metro johonkin (juu en tiedä minne). Käveltiin siellä ympäriinsä ihan liian pitkään. Ei tainnut herra ymmärtää 10 cm korkojen käytännöllisyyttä pitkille kävelymatkoille... :D Koitettiin päästä sisään sellaiselle "salaiselle" clubille, mikä on siis vaa musta (pelottava) ovi missä ei lue mitään, pimpotetaan ja joku tulee avaamaan. Kuitenkin jonotuslista oli niin pitkä, että tällä kertaa ei sinne päästy. Näytti ja kuulosti kyllä mielenkiintoiselta paikalta, noita salaisia clubeja on kuulemma nykissä enemmänkin.

Lopulta päätettiinkin ottaa taksi ihan toiseen osaan kaupungista. Etittiin taas kaikille sopivaa baaria vaikka kuinka pitkään ja lopulta löydettiin sopiva ja jäätiin sinne yhdille (hehe no vettä mulle). Sen jälkeen käytiin jossain Irish Bubissa ja sen jälkeen jatkettiin tanssipaikkaan. Meidän piti treffata tän herran kaveri siellä, mutta tän herran akku loppu, joten ei tiedetä oliko se kaveri siellä loppujen lopuksi ollenkaan... :D

Mutta siis baarin/clubin nimi oli Turtle Bay ja se oli kyllä tosi kiva mesta. Ei mikään fansy ja ei todellakaan oltais tarvittu korkkareita päästäksemme sisään. Alakerrassa oli baari ja yläkerrassa tanssilattia. Väkeä oli iha pirkuleesti ja tanssilattialla mahtu hädintuskin tanssimaan välillä. Mutta hyvä meininki oli ja hauskaa oli kuitenkin.

Lähdettiin sieltä joskus 3 aikoihin (nykissä baarit on auki paljon pidempään, kun esim täällä CT:ssä missä ne menee kiinni kahdelta). Käveltiin taas ihan liian pitkä matka metrolle ja mun oli pakko ottaa kengät pois jalasta ja kävellä osan matkaa paljain varpain.

Metro tohon aikaan oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta onneks nyt oli toi paikallinen mies seurana. Me jäätiin pois Jennan kanssa kahdisteen meidän pysäkillä ja jalkojen uskomattomasta kivusta huolimatta tuli aika rivakasti käveltyä pois metrotunnelista. Hypättiin ekaan taksiin ja ajettiin loppumatka hostellille taksilla. Ei tosiaan käyny mielessä, että oltais kahdisteen siihen aikaan vaihdettu metroa... :D

Päästiin turvallisesti hostelille vähän 4 jälkeen ja laskettiin jalkojen rakkotilanne. Jennalla joku 7 rakkulaa, pari hiertymää ja turvotus. Mulla oli "vaan" joku 4 rakkoa, muutama hiertymä ja turvotus... Ei enää ikinä korkkareita, kiitoos.

Kummallakin oli aikamoinen ärsytys illasta, olihan meillä hauskaa, mutta ei ihan sitä mitä oltais haluttu :D

Kömmin sinne yläpunkkaani ja rukoilin mielessäni, että en tipu sieltä lattialle yön aikana. Siellä sängyssä ei siis ollut mitään laitoja. Joskus lähemäpänä viittä sain sitten unta ja heräsin siinä 9 aikaan pissahätään. Mahtavat yöunet! :D Ja siis se tunne, kun nukahdat illalla jalat tosi kipeinä ja heräät aamulla jalat ihan yhtä kipeinä. Kuolema.

Siinä sitte koomailtiin Jennan kanssa, vähä syötii Suomi herkkuja ja pakkailtiin kamoja 11.15 asti ja sitte mentiin luovuttaa huone ja otettiin taksi Grand Centralille. Ei enää kävelyä kiiitoos!

Juna lähti joskus siinä 12 aikaan ja matka meni aika koomasena ja meijän tuurille naureskellessa ja "angstaillessa". Juna lähesty Westporttia ja oltiin jo junan ovella odottamassa ulos pääsyä, kun Jenna tajuaa "meidät laukut!!!". Oli siis ihan puolesta minuutista kiinni, että oltais jätetty meidän laukut junaan. Mulla ei käyny koko asia edes mielestä. Sehän tästä ois vielä puuttunut. Saatiin kuitenkin meidän laukut ja päästiin junasta pois. Kumpikin nauro vaa vatsakippurassa, että johan ois ollut oiva päätös tälle viikonlopulle...

Auto kun käynnistettiin pärähti Jennan CD soittimesta soimaan "vaikka menis kaikki päin helvettiii..." ja kumpiki vaa katto toisiaan että "tää on niin meidän biisi!!" :DD

Mutta joo sellasta. Siitä sitte hakemaan Essi ja nokka kohti juustokakku tehdasta ja syötiin taas ne ihanat burgerit ja juustokakkua. Oli muute taas nälkä, eilisen mäkkärin jälkeen ei oltu syöty mitään ruokaa ennen tota burgeria... :DD 24h elettii vedellä (jenna alkoholilla ja vedellä), mini pussilla pähkinöitä, salmiakilla ja fami patukalla :DD

Nyt oon kotona ja illalla töitä 6-9... Plaah.

Sellanen viikonloppu. Toki tää nyt on tooodella sensuroitu versio tätä blogia varten, haha, mutta joo ei mennyt ihan putkeen. Jalat tekee edelleen kuolemaa ja muutenkin ärsyttää :D