Wuhuu! Nyt on maksettu ohjelmamaksu ja vakuutus. Kaiken kaikkiaan ohjelmamaksu, 13 kuukauden vakuutus plus 13 kuukauden urheilijavakuutus, sekä peruutusturva tuli maksamaan 1246 euroa. Tää siis sisältää sit lennot, Au Pair koulun New Yorkissa, kuljetuksen New Yorkista omaan osavaltioon yms. Et mun mielestä tosi edullinen. Etenkin, kun siis suurinosa tosta summasta muodostui vakuutuksista. Mun mielestä toi vakuutus oli vaan paras vaihtoehto mulle niin ei tarvitse sitten murehtia asiasta siellä, kun toi kattaa kaiken. Mun omalta vakuutusyhtiöltä ei ois ees ihan vastaavaa saanut ja sekin mitä ne tarjos ois ollu pari sataa kalliimpi. Et mun mielestä toi Erika on tosi hyvä vaihtoehto :)
Sit ois vielä edessä seuraavat meno erät:
1. HAMPAAT KUNTOON... Pakko hoitaa tää yksityisellä, koska jätin asian niin viimetippaan ettei oikeen julkisel enää kerkee... Ehheh -.- Toivottavasti ei ihan sikana reikiä ole...
2. Viisumimaksu
3. Rikosrekisteriote
4. Lääkärintodistus
5. Kansainvälinen ajokortti
6. Tuliaiset perheelle
7. Kaikkee muuta tarpeellista
Eli kyllä rahaa tulee menemään. Ihan niin paljon rahaa ei oo säästössä, kun toivoisin mutta näillä mennään mitä on. Olisin halunnut mukaan USA:han 2000-3000 euroa mut taitaa jäädä alle ton. Katsotaan. Koitan nää jäljellä olevat alle 3 kk elää ihan toooosi pienellä budjetilla, et saan jtn säästön uudesta työstäni! :)
77 päivää ja mä oon jo matkalla New Yorkkiin!! :D 2,5 kuukautta!!!
maanantai 30. joulukuuta 2013
maanantai 23. joulukuuta 2013
Maailman paras joululahja!
Ääää!
Nyt se on varmaa! Perhe pyys muo Au Pairikseen. 17.3.2014 lennän New Yorkkiin Au Pair koululle ja 21.3.2014 alkaa mun vuosi perheessä.Ihanaa <3
Koitan pitää tän salaisuutena mun perheeltä joulunpyhien ajan, jotta ei sitten vaikuta negatiivisesti joulumieleen. En usko, että se välttämättä vaikuttais mutta kun tiedän miten iso paikka se äidille ja iskälle, niin en viitsi ottaa riskiä :) Vaikka tiedän kyllä, että tottakai ne on mun tukena niin kyllä se kuitenkin on niille iso asia, kun oma lapsi lähtee vuodeksi pois. Mutta varmaan Tapaninpäivänä niille kerron, jos saan pidettyä salaisuutena siihen asti :)
Nyt se on varmaa! Perhe pyys muo Au Pairikseen. 17.3.2014 lennän New Yorkkiin Au Pair koululle ja 21.3.2014 alkaa mun vuosi perheessä.Ihanaa <3
Koitan pitää tän salaisuutena mun perheeltä joulunpyhien ajan, jotta ei sitten vaikuta negatiivisesti joulumieleen. En usko, että se välttämättä vaikuttais mutta kun tiedän miten iso paikka se äidille ja iskälle, niin en viitsi ottaa riskiä :) Vaikka tiedän kyllä, että tottakai ne on mun tukena niin kyllä se kuitenkin on niille iso asia, kun oma lapsi lähtee vuodeksi pois. Mutta varmaan Tapaninpäivänä niille kerron, jos saan pidettyä salaisuutena siihen asti :)
maanantai 16. joulukuuta 2013
Fiiliksiä
Doddiin,
Oli reissun kannalta vähän tunteikas viikonloppu. Äidin ja iskän kanssa koitettiin vähä enemmän puhua matkasta, kun alan olee tosi varmalla pohjalla hostfamilyn kanssa, mutta tottakai se on vähän arkapaikka kaikille puhua kun ikävä tulee kuitenki olee kova vuoden aikana. Äiti ja iskä sano suoraan, että ei halua mun lähtevän. Toki ne myös sano, että tottakai ne silti tukee muo jos lähden. Mutta kyllähän se silti kirpas kun suoraan sanoo että, jos niistä on kiinni niin ei halua että lähden. Mutta nyt kun miettii asiaa niin kuka vanhempie edes HALUAA lapsensa lähtevän vuodeksi pois. Iskä esitti myös hyviä pointteja muiden nurkissa asumisesta ja siitä miten koko vuoden ois vieraana toisen talossa ja asuis samassa paikassa missä työskentelee ymsymsyms. Ja siitä miten mulla on aina tapana soittaa niille ja avautua, kun on pahamieli ja että miten avuton ja ahdistunut olo niille tulee jos aina soittelen hysteerisenä niille kun on pahamieli ja ne ei pysty mitenkään muo auttamaan ku oon niin kaukana. Eli ihan hyviä pointteja, muta silti tuli vähän paha fiilis ja koko perjantain ja lauantaiaamupäivän olin huonoissa fiiliksissä ja aloin oikeesti miettii haluuunko lähteä.
Mutta onneksi Mian tsemppaukset autto minua! Pyysin sitä tekee postauksen läheisten suhtautumisesta lähtöön (http://miagoesaupair.blogspot.fi/2013/12/miten-mun-vanhemmatlaheiset-reagoi-mun.html) ja oli ihana huomata miten en oo yksin tuntemuksieni kanssa. Lisäks se ihanasti tsemppas muo myös ku kommentoin sille. Ihana miten Au Pairius yhdistää, vaikka en edes tunne henkilökohtasesti koko ihmistä. Silti ku oon Mian joka ikisen postauksen lukenu ni tuntuu että mä vähän tunnen sitä ja tuli sellanen fiilis sen postauksista, et se vois ymmärtää mun ongelman ja auttaa muo. Ja olin oikeassa :)
Eli fiilikset onneks siinä lauantain puolella parantu ja oon nyt taas tosi hyvillä mielillä lähtemässä. Kyllä mä sen tiedän, et ikävä tulee olee välil tooosi kova, mut mun pitää vaa opetella rauhottuu ja avautuu jollekki muulle ennen ku heti meen itkee äidille kaikista ongelmista, Koska ymmärrän kyllä täysin sen niiden huolen jos jokasesta pikkuasiasta soittelen niille sillä sävyl et maailma loppuu ja niillä tottakai kauhea huoli lapsukaisestaan :D Että pitää nyt oppia vähän hoitamaan asioita ihan itsekkin. Oon 2 vuotta asunu jo omillani ja silti välillä ihan mamman tyttö hahah :D Toivoin, että tää asia kehittyy huurrrjasti ton vuoden aikana. Et osaan hoitaa asiat ite enkä aina soita äidille kaikesta turhastakin ja huolestuta sitä pikkuasioiden takia :)
Mutta niin eli tällä hetkel tosi hyvät näkymät host familyn kaa ja uskon, että tehää ratkaisevia päätöksiä tässä ihan lähipäivinä!! :)
Ainiin ja sain töitä! Alkaa tää kuukauden työttömyys olee jo aika tylsää... Ja laiskottavaa :o Tosin mun työt alkaa vasta 7.1. et saa joulun ja uuden vuoden viettää rauhassa ja sit pari kuukautta töitä ja sit onki jo lähtö. Iiik :) Sain oikeestaan 3 työtä mut hyväksyin niistä sen parhaan, eli oman alan hommia. Palkanlaskentaaa. :)
Kohta joulu, jee. Pitää koittaa nyt ottaa kaikki irti, koska ens joulu toivottavasti vähä toisenlaisissa meiningeissä ;)
Oli reissun kannalta vähän tunteikas viikonloppu. Äidin ja iskän kanssa koitettiin vähä enemmän puhua matkasta, kun alan olee tosi varmalla pohjalla hostfamilyn kanssa, mutta tottakai se on vähän arkapaikka kaikille puhua kun ikävä tulee kuitenki olee kova vuoden aikana. Äiti ja iskä sano suoraan, että ei halua mun lähtevän. Toki ne myös sano, että tottakai ne silti tukee muo jos lähden. Mutta kyllähän se silti kirpas kun suoraan sanoo että, jos niistä on kiinni niin ei halua että lähden. Mutta nyt kun miettii asiaa niin kuka vanhempie edes HALUAA lapsensa lähtevän vuodeksi pois. Iskä esitti myös hyviä pointteja muiden nurkissa asumisesta ja siitä miten koko vuoden ois vieraana toisen talossa ja asuis samassa paikassa missä työskentelee ymsymsyms. Ja siitä miten mulla on aina tapana soittaa niille ja avautua, kun on pahamieli ja että miten avuton ja ahdistunut olo niille tulee jos aina soittelen hysteerisenä niille kun on pahamieli ja ne ei pysty mitenkään muo auttamaan ku oon niin kaukana. Eli ihan hyviä pointteja, muta silti tuli vähän paha fiilis ja koko perjantain ja lauantaiaamupäivän olin huonoissa fiiliksissä ja aloin oikeesti miettii haluuunko lähteä.
Mutta onneksi Mian tsemppaukset autto minua! Pyysin sitä tekee postauksen läheisten suhtautumisesta lähtöön (http://miagoesaupair.blogspot.fi/2013/12/miten-mun-vanhemmatlaheiset-reagoi-mun.html) ja oli ihana huomata miten en oo yksin tuntemuksieni kanssa. Lisäks se ihanasti tsemppas muo myös ku kommentoin sille. Ihana miten Au Pairius yhdistää, vaikka en edes tunne henkilökohtasesti koko ihmistä. Silti ku oon Mian joka ikisen postauksen lukenu ni tuntuu että mä vähän tunnen sitä ja tuli sellanen fiilis sen postauksista, et se vois ymmärtää mun ongelman ja auttaa muo. Ja olin oikeassa :)
Eli fiilikset onneks siinä lauantain puolella parantu ja oon nyt taas tosi hyvillä mielillä lähtemässä. Kyllä mä sen tiedän, et ikävä tulee olee välil tooosi kova, mut mun pitää vaa opetella rauhottuu ja avautuu jollekki muulle ennen ku heti meen itkee äidille kaikista ongelmista, Koska ymmärrän kyllä täysin sen niiden huolen jos jokasesta pikkuasiasta soittelen niille sillä sävyl et maailma loppuu ja niillä tottakai kauhea huoli lapsukaisestaan :D Että pitää nyt oppia vähän hoitamaan asioita ihan itsekkin. Oon 2 vuotta asunu jo omillani ja silti välillä ihan mamman tyttö hahah :D Toivoin, että tää asia kehittyy huurrrjasti ton vuoden aikana. Et osaan hoitaa asiat ite enkä aina soita äidille kaikesta turhastakin ja huolestuta sitä pikkuasioiden takia :)
Mutta niin eli tällä hetkel tosi hyvät näkymät host familyn kaa ja uskon, että tehää ratkaisevia päätöksiä tässä ihan lähipäivinä!! :)
Ainiin ja sain töitä! Alkaa tää kuukauden työttömyys olee jo aika tylsää... Ja laiskottavaa :o Tosin mun työt alkaa vasta 7.1. et saa joulun ja uuden vuoden viettää rauhassa ja sit pari kuukautta töitä ja sit onki jo lähtö. Iiik :) Sain oikeestaan 3 työtä mut hyväksyin niistä sen parhaan, eli oman alan hommia. Palkanlaskentaaa. :)
Kohta joulu, jee. Pitää koittaa nyt ottaa kaikki irti, koska ens joulu toivottavasti vähä toisenlaisissa meiningeissä ;)
maanantai 9. joulukuuta 2013
Kuulumiset
Eli tosiaan muutaman viikon olen nyt ollut matchattynä tähän Delaware perheeseen. Ollaan melkeen päivittäin oltu jollain tapaa yhteyksissä, sähköpostilla, facebookissa ja Skypessä. Oon nyt vissii 3-4 kertaa jutella Skypessä sen perheen kanssa. Oon päässy jopa juttelee niiden poikien kanssa ja ne vaikuttaa kyllä aivan ihanilta. Toki pojat on poikia ja tunnin Skypettelyn aikana ne on ehtiny jo pelleilemään, tappelemaan, kiusaamaan koiraa, itkemään, nauramaan jnejne. :D Et ainakaan tylsää ei varmasti ehtis niiden kanssa tulemaan... :D
Mun fiilikset perheestä on koko ajan paremmat ja paremmat. Et onneks en tyrmänny perhettä heti alkuun, sillä tällä hetkellä oon kyllä ihan valmis menee tähän perheeseen :) Otin myös yhteyttä paikalliseen LCC:hen ja kyselin siltä Delawaren Au Pair tilannetta. Meijä ryhmäs ois vissii noin 13 Au Pairia tällä hetkel ja ne ois noin 30-60 minuutin matkan päässä toisistaan. Eli mun mielestä ei nyt mikään mahdoton matka, lisäks on mahdollisuus tutustua muiden järjestöjen Au Paireihin ja paikallisiin yms. Eli enköhän mä sieltä kavereita löytäis tarpeeksi. Lisäks sieltä on tosi lyhyt matka (no okei 1,5 tuntia) Washington DC:hen ja tiedän siellä lähettyvillä olevan paljon Au Paireija :) Eli vois niitä siellä nähdä mahdollisesti.
Perheen äidin kans etenki ollaan mun mielestä lähennetty aika hyvin, et mun mielestä se vaikuttaa tosi mukavalta ja oon varma et viihtyisin siellä. Myös perheen isä on ottanu muhun nyt yhteyttä sähköpostil eli se kuulemma tarkottaa sitä et ne ois aika "vakavissaan" mun suhteen :D
Eli katsotaan mitä tässä tapahtuu ja mihin tilanne etenee :)
Mun fiilikset perheestä on koko ajan paremmat ja paremmat. Et onneks en tyrmänny perhettä heti alkuun, sillä tällä hetkellä oon kyllä ihan valmis menee tähän perheeseen :) Otin myös yhteyttä paikalliseen LCC:hen ja kyselin siltä Delawaren Au Pair tilannetta. Meijä ryhmäs ois vissii noin 13 Au Pairia tällä hetkel ja ne ois noin 30-60 minuutin matkan päässä toisistaan. Eli mun mielestä ei nyt mikään mahdoton matka, lisäks on mahdollisuus tutustua muiden järjestöjen Au Paireihin ja paikallisiin yms. Eli enköhän mä sieltä kavereita löytäis tarpeeksi. Lisäks sieltä on tosi lyhyt matka (no okei 1,5 tuntia) Washington DC:hen ja tiedän siellä lähettyvillä olevan paljon Au Paireija :) Eli vois niitä siellä nähdä mahdollisesti.
Perheen äidin kans etenki ollaan mun mielestä lähennetty aika hyvin, et mun mielestä se vaikuttaa tosi mukavalta ja oon varma et viihtyisin siellä. Myös perheen isä on ottanu muhun nyt yhteyttä sähköpostil eli se kuulemma tarkottaa sitä et ne ois aika "vakavissaan" mun suhteen :D
Eli katsotaan mitä tässä tapahtuu ja mihin tilanne etenee :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)